lauantai 29. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico 23.11.12

Viimeinen kokonainen päivä täällä valon, auringon ja levon paikassa... on tullut todella tarpeen tämä syyspimeän loma. Nyt on akut ladattu täyteen voimaa ja virtaa, joten tällä mennään nyt läpi tulevan talven haasteiden.

Kuten viime perjantaina, lähdemme myös tänään Playa del Inglesin dyyneille nauttimaan auringon,  meren ja hiekan tunnusta iholla. Tänään aurinko paistaa pilvettämältä taivaalta, mutta rantatuulessa olo ei ole tukahduttavan kuumaa. Pystyn pitämään kameran esillä, koska tuuli ei pöllytä hiekkaa tänään. Hiekan ja veden leikkiä on hauska kuvailla, ihmisten jalanjäljet tuovat hiekkaiseen maisemaan oman hauskan lisänsä. Voisin edelleen istuskella dyyneillä tuntikausia vaihtuvaa hiekkamaisemaa katsellen ja meren tyrskyistä nauttien.

Kävelemme taas Melonerasista rantaa pitkin Inglesin puolelle. Tyrskyjä on tuulettomuudesta huolimatta sen verran paljon, että punaiset liput liehuvat ilmoittaen uimaan menemisen vaaroista. Vasta ihan Inglesin päässä aallot ovat sen verran pieniä, että uskaltaudumme uimaan. Jopa minä käyn aalloissa pyörimässä eikä vesi ole oikeastaan ollenkaan kylmää :-) Mainio päätös tälle hienolle lomalle.

Ennen kirkkoon menoa käymme kirkon edustan ostoskeskuksessa ottamassa vähän välipalaa. Vanhemmille maistuu kahvi samaan aikaan kun minä keskityn ison jäätelannoksen tuhoamiseen. Annoksessa on paljon hedelmiä ja se on oikein hyvä välipala kuuman päivän päätteeksi. Kirkossa hiljennymme kiittämään tästä kaikesta. Bussimatkalla kotiin ajettaessa katselen pimeää maisemaa viimeisen kerran...

Gran Canaria - Puerto Rico 22.11.12

Nälkä! Maanantain jälkeen tänään ensimmäistä kertaa nälkä, joten vatsatauti taitaa olla taltutettu. Aamupala maistuu hyvin. Äiti jää viettämään "vapaapäivää", kun me lähdemme isän kanssa merelle katamaraani-risteilylle.

Risteily ei ollut kummoinen, mukavammallakin olemme olleet esim. muutama vuosi sitten Kap Verdessä :-) Aluksella ei ollut purjetta, joten se putputti moottoreilla koko matkan rantaviivaa pitkin. Vuoret ovat täällä kyllä jylhiä, joten maisemaa piisasi. Laiva pysähtyi ensin Moganin eteen, jossa halukkaat pääsivät ajamaan Jet Skillä ja banaanilla.

Kun banaaniajeluhalukkaita ei enää ollut, jatkoimme matkaa pohjoiseen päin. Teneriffan Teide-vuori näkyi selvästi, sen verran kirkas päivä oli. Vuori on noin 3 tkm korkea ja pilvet peittivät sen alimmat osat.  Pysähdyimme pieneen puokamaan, jossa saattoi uida ja snorklata. Itse oleilin laivan yläkannella ja ratkoin sudokuja. Aurinko porotti niin kuumasti, että varjokohta piti etsiä. Laivaan mahtuu 60 henkeä, mutta nyt mukana on vain 15 vierasta ja 2 henkilökuntaan kuuluvaa poikaa. Toisin kuin Kap Verden risteilyllä täällä eivät pojat juurikaan vaivaa itseään vieraiden viihdyttämiseksi...

Takaisinpäin lähdemme, kun paluuaika alkaa lähestyä. Äiti on tällä välin käynyt yläkylässä vanhassa hotellissaan ja ehtinyt keittää meille kahvitkin valmiiksi. Onpa mukava palata kahvintuoksuiseen "kotiin".

Hotellilla on torstaisin grilli-ilta, joten on hauskaa seurata valmisteluja oman huoneen parvekkeelta. Lopputuloskin on maukas (ja kyllä: Stina Pettersson oli paikalla :-) ), joten pääsemme nukkumaan hyvillä mielin.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico - 21.11.12

Ei tainnut kuitenkaan olla vielä aika ruokailun, sen verran pahalta tuntuu vatsassa nyt. Muuten olo on suht virkeä eikä enää heikko kuten eilen oli. Olkapäässä näkyy nyt turvotuksen hellitettyä selvästi joku putkilo. Jotain siellä on, joka pitää tutkituttaa ja hoitaa pois :/

Aamupäivä on kulunut kaikesta huolimatta mukavasti altaalla maaten. Edelleen vahvistuu tunne siitä, että muualla voi olla pilvistä ja sataakin, mutta Puerto Ricossa senkun paistaa. Väriä on tullut auringossa kävellessä joka puolelle tasaisesti ja tuntuu mukavalta, kun ei ole enää ihan kalpea.

Käymme iltapäivällä äidin kanssa ostoskeskuksessa. Minä ostan puseron, jonka äiti on jo käynyt valmiiksi valitsemassa. Äiti ostaa itselleen kevyen yöpaidan, koska on varannut matkaan vain paksun pitkähihaisen yöpaidan kuviteltuaan, että yöt ovat täällä kylmiä. Ostamme myös hiusvärit ja leikimme kampaajaa huoneessani kauppareissun jälkeen. Nyt on taas juurikasvu hoidettu pois molemmilta.

Vatsa tuntuu iltaa myöten paremmalta, joka saattaa kuitenkin johtua siitä, että en ole syönyt juuri mitään tänään. Kohta lähdemme päivälliselle ja sen jälkeen totuus paljastuu...

Punta del Rey on ehkä Puerto Ricon hotelleista paraalla paikalla, ainakin meidän mielestämme. Hotelli on ensimmäisenä Puerto Ricon "kattilan" vasemmalla puolella mereltä päin katsottuna. Aamuaurinko paistaa suoraan edestä vuorten takaa. Aurinko kiertää päivän mittaa niin, että allasalue alkaa mennä varjoon puoli neljän kieppeillä. Hotelli on aivan rannassa, mutta koska olemme Puerto Ricossa, on meillä 134 porrasta rantaan. Ja tietysti saman verran takaisin ylös hotellille. Laskimme tänään, että meidän hotellissamme kolmas kerros on merenpinnalta laskettuna ainakin 10.ssä kerroksessa, saattaa olla korkeammallakin. Näkymät ovat siis hienot koko laaksoon.
Aamupala on ns. englantilainen aamupala, joka on meille riittänyt hyvin pitkälle iltapäivään. Lisäksi olemme tarvinneet vettä ja päiväkahvit. Päivällinen ei ole tyypillinen seisova pöytä, vaan listalta voi valita alkuruoan, pääruoan ja kahvin/jäätelön. Melkein jokaisena päivänä on tarjolla myös päivän spesiaali, jonka myös puolihoitoasiakkaat voivat valita. Tällöin alkuruoka jää kuitenkin pois. Juomat eivät kuulu puolihoitoon, joten ne maksamme itse. Ruokaan ei siis puolihoidon varanneilla mene paikan päällä juurikaan rahaa.
Sekä aamulla että illalla palvelu on kertakaikkisen hienoa. Aamulla tarjoilija pitää huolen, että kaikki toimii moitteetta. Illalla tarjoilijoita on useita. Paikan henki on "Miguel", joka ottaa tilaukset vastaan ja pitää huolen, että asiakkaat saavat hyvää ruokaa. Paikan "pelle" on "Julio" aka "Daniel", oikeasti Felippe. Hän pelleilee, säheltää, tuo tilauksia, yleensä oikein, mutta joskus sattuu pieniä kömmähdyksiäkin. Meille hän toi muutama ilta sitten naapuripöydän viinin. Ja koska hän on kova pelleilemään, emme ymmärtäneet hänen olevan tosissaan kuin vasta sitten, kun hän kaatoi viiniä laseihin. "Minna" ja "Maija" toimivat baarimikkoina tai juomanlaskijoina. Keittiössä häärää kaksi kokkia. "Stina Pettersson" on nähty vasta kerran, saa nähdä onko hän huomenna paikalla, kun on taas grilli-ilta. Tämän hotellin puolihoitoa voi varauksetta suositella kaikille, jotka haluavat päästä ruoan kanssa lomallaan helpolla.  

Gran Canaria - Puerto Rico - 20.11.12

Olo alkaa olla parempi aamulla. Aamupalaa ei tee kuitenkaan mieli, mutta tuntuu, että lääkkeet pysyvät sisällä. Eiköhän tämä tästä, kun vaan malttaa tämän päivän levätä.

Iltapäivällä tuntuu sämpylä pysyvän sisällä, kun sen oikein varovaisesti syö. Päivällisellä jaksan jo puolikkaan annoksen lasagnea. Nukku-Matti kutsuu kuitenkin jo varhain, onhan alla huonosti nukuttu edellinen yö.

Gran Canaria - Puerto Rico - 19.11.12 - Palmitos Park

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Lyhyesti kuitenkin: palmuja, kaktuksia, delfiineitä, apinoita, papukaijoja, isoja petolintuja... ja iltapäivällä alkaa tulla huono olo. Vatsatauti tuntuu olevan tuloillaan. Jo aikaisemmin saatu ötökänpisto ei ota parantuakseen ja sekin vähän huolettaa.

Tulemme siis kotiin lääkärin kautta. Hän tutkii vatsan ja olkapään. Onneksi apuna on suomenkielinen hoitaja, joka tulkkaa lääkärille kertomukseni. Saan mukaani reseptit antibioottiin, salvaan, maitohappoon ja voimajuomaan, jolla saadaan korvattua ripulissa menetetyt aineet. 

Apteekin kautta hotellille ja lepäämään. Ruoka ei maistu, joten vanhemmat käydät keskenään päivällisellä. Nukun levottomasti yön juosten välillä vessassa. Ensimmäinen turistiripuli on iskenyt oikein kunnolla...

Gran Canaria - Puerto Rico - 18.11.12

Eilisellä rapukierroksella kävimme ostamassa itsellemme (minulle ja isälle) kierroksen lasipohjaveneessä (14 €). Tänään on viimeinen päivä, kun veneeseen on mahdollista päästä, sillä huomenna se lähtee telakalle maalattavaksi.

Lähdemme siis aamupalan jälkeen isän kanssa alas satamaan tapaamaan vaaleaa suomalaista rouvaa. Hän ohjaa meidät veneelle, jonne laskeudumme ramppia pitkin. On laskuveden aika, joten laivat kelluvat alhaalla.
Ajamme satamasta ulos emmekä näe muuta kuin sameaa vettä. Meinaamme jo menettää toivomme kalojen näkemisestä, kun huomaamme pohjan kivet. Kivien välissä uiskentelee pieniä kaloja. Jatkamme matalikkoa eteenpäin ja yhtäkkiä kalaparvi ympäröi laivan. Henkilökunta auttaa sen verran, että heittää leivänpaloja (normaalia kalanruokaa turistikohteissa...) kaloille.
Parvessa on kolmenlaisia kaloja: särjen näköisiä pieniä sinttejä, korkeita, hopeanhohtoisia, joilla pyrstön tyvessä musta piste sekä korkeita haarapyrstöisiä, joilla kyljessä mustia viivoja. Koitamme kysyä, ovatko kalat syötäviä, mutta emme saa siitä oikein selvää.
Teemme kaarroksen myös toisessa satama-altaassa, siinä, mistä urheilukalastajat lähtevät. Siellä on suuria parvia ihan pieniä, suippopyrstöisiä kaloja, samoja, joita näimme jo ensimmäisessä pysähtymispaikassa.

Kaloja oli mukava käydä meren alta katsomassa, vaikka hienompiakin vedenalaisia maisemia on muualla nähty. Koralleja ei tässä rannassa ole ollenkaan, vaan pohja näyttää leväisiltä kiviltä.

Tämän päivän "urakka" on nyt tehty, joten on aika siirtyä altaalle lepäämään :-) Äiti ja isä laittavat kahvia itselleen, mutta minulle ei nyt kuuma juoma maistu. Aurinko sensijaan maistuu hyvinkin, joten nyt kynä pois ja lehtiö laukkuun. On aika rentoutua ja lämmittää itsensä talven varalle!

Asuntoasioita on pitänyt taas miettiä hetki. Huvikummun välittäjä soitti ja kertoi toisen ostajaehdokkaan saaneen työtä Tampereelta, joten asunto on taas aktiivisesti kaupan. Käsitin, että myyjä on nyt valmis neuvottelemaan hinnasta. Nyt täytyy miettiä asia uudestaan... onneksi on koko viikko aikaa. Kerroin välittäjälle, että asuntoasia on edelleen akuutti, mutta että olen nyt lomalla ja Suomessa taas lauantaina.

Oman talon rakentamisen olen käytännössä jo unohtanut, niin iso homma se kuitenkin on. Vanhan, pienen talon (joita on nyt muutama Ryttylässä myynnissä) voisi tietysti hankkia, mikäli sellaisen saisi järkihintaan. Huvikumpu kuitenkin kaivertaa mieltä, joten päätös sen suhteen on tehtävä ensimmäisenä. Ainoa arveluttava asia siiinä on se, että taloyhtiössä on kolme osakasta. Mikäli kaksi omistajista haluaa jotain, mihin ei ole itse valmis satsaamaan, ei hankalalta tilanteelta voi välttyä.

Paikkana Huvikumpu on kuitenkin niin hieno ja soisi arkeen mahdollisuuksia rentoutukseen ja rauhaan. Järvi on lähellä ja veneen saisi muutaman sadan metrin päähän joen rantaan, josta voisi soutaa pienelle järvelle. Tällaista mahdollisuutta minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Uskon, että järvellä arjen huolet väistyvät ja levon saisi, vaikka ei kauas Suomen maasta lähtisikään. Toisaalta asunto on niin "halpa", että siinä asuessaan olisivat taloudelliset mahdollisuudet ihan eri luokkaa ja halutessaan voisi hyvinkin matkustella. Asunnon voisi hyvin jättää muutamaksi viikoksi tyhjilleen, mikä ei välttämättä vanhassa talossa olisi helppoa tehdä.

Nyt täytyy vain rauhassa miettiä tilanne ja tehdä päätäkset matkan jälkeen sen mukaan.


lauantai 22. joulukuuta 2012

Huvikumpu - Uusi koti ja muuttopuuhat

Aina joskus käy niin, että elämässään saa jotain, jota on oikein paljon toivonut. Näin kävi minulle tällä viikolla.

Olen jo muutaman vuoden seurannut Kanta-Hämeen omakotitalomarkkinoita. Aluksi seutuun ja asuntomarkkinoihin tutustuen, sittemmin jo vähän vakavamminkin taloja katsellen. Taloja on tullut ja mennyt, mutta sitä unelmien pihapiiriä ei ole kohdalle sattunut.

Tänä syksynä aloin viemään haavettani määrätietoisemmin eteenpäin, olipa jossain vaiheessa jo uuden talon rakentaminenkin mielessä, kunnes kohdalle osui vanha osakeyhtiömuotoinen kolmen asunnon rivitalo Tervakoskelta. Huvikumpu nimeltään! Siinä loksahtivat lopulta paikoilleen juuri ne asiat, joita olen toivonut... muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta.

Tämä, vuonna 1919 valmistunut hirsitalo, on saanut juuri pintaansa uuden julkisivun, joka on vielä maalaamatta. Aiemmin on kunnostettu ikkunat, katto, lämmitysmuoto ja vähän sähköjäkin.  Talossa asuu itseni lisäksi kaksi muuta perhettä, joten en jää yksin talossa mahdollisesti ilmenevien ongelmien kanssa. Puutteiksi lasken sen, että piippu on jossain vaiheessa päätetty sulkea, joten takkaa en kotiini saa. Saunan puute ei itselleni ole mikään ongelma. Vastapäätä taloa löytyy uimahalli, jossa voin käydä saunomassa ja kesällä käyn tietysti mökillä, josta löytyy maailman paras sauna!

Kuvia ja matkoja  -blogiin en halua asumiseen ja sisustamiseen liittyviä asioita sen enempää sotkea, joten perustin Huvikummulle oman bloginsa. Käyppä kurkkaamassa!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico - 17.11.12

Ensimmäinen viikko täynnä, toinen tulossa! Muutaman pilvisen aamun jälkeen aurinko paahtaa tänään pilvettömältä taivaalta. On  todella kuuma eikä suorassa auringonpaisteessa viitsi kauaa olla. Minua on yöllä puraissut joku ötökkä, olkapäässä on reikä ja reiän ympärillä iso patti. Äidillä on onneksi lääkettä :-)

Tänään on selvästikin vaihtopäivä. En ole itsekään tottunut olemaan ns. rantalomalla kuin viikon ja nyt minulla on vielä viikon oleskelun jälkeen toinen viikko edessä. Luksusta!

Espanjalaisten perhekeskeisyys on selvästi huomattavissa kaikesta. Nuorin lapsista on aina tärkein ja pääsee joka paikkaan ensimmäisenä. Me olemme illalla ravintolassa Finnish Family, joka onkin ihan loogista, mutta jos pöydässä istuu 3 pariskuntaa, ovat he Family 1, Family 2 ja Family 3. Niinpä nimeämme itsekin hotellin perheitä familyiksi. Täällä on esimerkiksi juhlaFamily, joka on viettänyt täällä tämän viikon aikana kolmet juhlat. Siispä melkein jokaisena iltana on ravintolassa laulettu Happy Birthday:tä :-) Nyt seisovat juhlaFamilyn jäsenet tuolla kadun varressa odottamassa kyytiä lentokentälle. Juhlat ovat ohi ja arki taas edessä.

Eilisen taivalluksen jälkeen tarvitsemme lepoa, joten asettaudun altaalle ja varaan itselleni varjon ja pedin. Auringon paahtaessa vilvoittelen itseäni altaassa uiden. Haen kameran altaalle ja otan kuvia vedestä - kuinka se loistaa auringon paisteessa.  Palmun alla on hienoa levätä. Isä lähtee kävelemään rannalle ja houkuttelee meidätkin kahvin jälkeen katselemaan rapujen touhuja rannassa. Ravut ovat ihmeen arkoja ja kävelevät vinottain ... vai onko se sivuttain. Pitkään pitää olla paikoillaan ennenkuin ne tulevat näkyviin kivien koloista.Vain yhdestä ravusta saan kuvia.

Aallot eivät kainostelleet vaan löivät rantakiville kovalla voimalla. Niitä on mukava kuvailla ja kotona sitten näkee, kuinka kuvat onnistuvat. Vaikka aurinko alkaa jo painua horisontin taa, on vieläkin niin kuuma, että hiki valuu kävellessä. Tänään on tainnut aurinko tarttua ihoonkin ja tehdä rusketusta punaisen värin tilalle. Lieneekö apteekista löytyneillä porkkanatableteilla tässä osaa tai arpaa?

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico 16.11.12 - Retki Inglesiin

Herätyskello herättää klo 7.30. Päätän sulkea silmäni vielä hetkeksi ja herään 8.23. Nukkumaan 21.07 ja ylös 8.23, voisi sanoa, että täällä tulee levättyä :-)

Aamupala odottaa hotellin ravintolassa ja syömme sen taas hyvällä ruokahalulla. Sudokuntekohetken jälkeen lähdemme kävelemän bussiasemalle. Hetken asemalla ihmeteltyämme huutaa yhden bussi kuski taikasanat Meloneras! Sinnehän me olemme menossa. Ei muuta kuin bussiin, joka lähteekin saman tien etelään. Kipuamme rantatietä kallioille tunnelin läpi, tie on mutkikas ja maisemat hienot. Jäämme bussista Melonerasin asemalla ja lähdemme kävelemään kohti rantaa ja majakkaa. Rantatie on siisti ja kukkaset kukkivat kauniisti. Tämä näyttää sellaiselta paikalta, jonne voisin tulla uudestaan vaikka koko viikoksi. Palmut huojuvat rantabulevardilla ja aallot lyövät rantakiviin. Täällä aallot ovat suuria ja meren tuntu on vahvempi kuin Puerto Ricossa aallonmurtajien sisällä.

Lähdemme kulkemaan kohti hiekkadyynejä, matkalla näkyy hiekasta tehtyjä veistoksia.  Hiekkadyynit... kuinka niitä voisi kuvata? No vaikka niin, että saisin varmasti helposti päiväni kulumaan kuvaten hiekan, veden ja tuulen tekemää taidetta hiekkaan. Erilaisia kuvioita, aaltoja, joita tuuli tekee hiekkavuoriin. Dyynit muuttavat muotoaan koko ajan ja aallot muovaavat rantaviivaa sekä ihmisten askelten jälkiä siellä. Aallot lyövät välillä korkealle ja pysyvät toisinaan kauempana. Välillä ne tulevat huomaamatta takaa ja kastelevat ihmiset uimahousuja myöten. Suurin osa dyyneistä on nudistirantaa, joten vastaan tulee ihmisiä, joilla on vain hattu päässä tai reppu selässä. Nudistirantoihin tottumattomalle vähän outoa...

Dyynejä riittää ja riittää. Aurinko paistaa välillä pilvien lomasta ja välillä tulee vettä. Erikoinen yhdistelmä :-) Me kävelemme rantaviivaa pitkin emmekä lähde kiipeämään hiekkavuorille ollenkaan. Kävelemme dyynit päästä päähän ja matkaan menee yhteensä 3 tuntia. Välillä istumme nauttimassa olostamme, äiti käy uimassakin!

Dyynien loputtua kiipeämme portaita ylös ja saavumme Playa del Inglesiin. Inglesissä on ekumeeninen kirkko, jossa järjestetään suomalainen jumalanpalvelus joka perjantai klo 17, joten suuntamme kirkolle. Pienen välipalan jälkeen pääsemme sisään kirkkoon. Suntio kertoo, että kirkkorakennusta käyttää 29 eri uskontokuntaa, joten se on kovassa käytössä. Kirkko on täynnä sanankuulijoita tänä perjantaina. Mukavana tapana tässä kirkossa on se, että suomalaisen jumalanpalveluksen jälkeen täällä lauletaan "Maa on niin kaunis" kirkon pihalla.

Kirkonmenojen jälkeen ajamme bussilla Puerto Ricoon, käymme syömässä Felippen tarjoamaa ruokaa ja ruoan jälkeen olemmekin ihan valmiita nukkumaan. Huomenna on uusi päivä.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico 15.11.12 - Pieni saarikierros

Kello herättää aamulla puoli seitsemän maissa. Olemme saaneet eilisaamuna matkaamme aamupalasäkit, joiden antimia nautin vanhempien parvekkeella aamun sarastaessa.
Kun lähdemme ulos, huomaamme, että yöllä on satanut vettä! Ripottelu alkaa uudelleen ennenkuin pääsemme bussin kyytiin. Opas kertoo, että saarella ei ole satanut vuoteen, joten sade on tervetullutta. Vettä tulee kuitenkin niin vähän, ettei siitä ole iloa kenellekään (eikä haittaa meille!).

Bussi lähtee kiertämään hotelleja etelärannikolla. Otamme vielä muutaman matkustajan  Puerto Ricosta, sitten jatkamme matkaamme Maspalmasin ja Inglesin läpi välillä ihmisiä mukaamme noukkien. Maspalomas näyttää ainakin tieltä katsottuna mukavalta, matalasti rakennetulta ja hyvin hoidetulta alueelta. Ingles on suurempi kaupunki ja sen erikoisuutena näyttävät olevan pyöreät talot :-) Taxien katot ovat Puerto Ricossa vihreitä, mutta näyttävät Inglesissä olevan viininpunaisia.

Kanarian saaria on yhteensä 13, joista asuttuja 8. Gran Canaria on pinta-alaltaan vain 45. osa suomen pinta-alastan ja sieltä on matkaa Afrikkaan 200 km (vrt. Helsinki - Tampere...) Opas kertoi myös saaren historiasta, josta on aina mielenkiintoista saada tietää (en ollut se kiinnostunein oppilas historiantunneilla kouluaikanani... joka on ehkä myöhemmin vähän harmittanut itseäni...)

Las Palmasiin saavumme historiallisesti tärkeille paikoille, eli juuri siihen kohdin, johon eurooppalaiset valloittajatkin tulivat. Kävelemme kaupungin keskiaikaisessa osassa ja vierailemme Kolumbus-museossa katsomassa, millaisissa oloissa merimiehet tuohon aikaan purjehtivat. Olivat rohkeita miehiä, kun lähtivät Kolumbuksen matkaan, ajateltiinhan tuohon aikaan maapallon olevan pannukakku.

Las Palmasista jatkamme maan keskiosiin Aloe Vera -viljelmille. Aloe Veran parantava vaikutus on huomattu etenkin iho-ongelmien hoidossa, mutta täällä saarilla aloevera-juomaa annetaan potilaille myös sisäisesti. Esim. syöpäpotilaille aloeveraa annetaan solumyrkkyhoitojen aikana, koska se vahvistaa hyviä soluja ja näin edistää paranemista. Saamme itsekin palat juuri avattua aloevera-kasvin osaa ja kyllä sillä sivellyt osat ihosta tuntuvat hetken päästä erityisen pehmeiltä. Ostan purkillisen aloeveraa kotiinviemisiksi!

Viljelmiltä jatkamme matkaamme luolakylään. Saarella asuu ihmisiä edelleen luolissa ja heidän luonaan saamme vierailla tänään. Luola-asuntoja on saarella 2500 eivätkä ne riitä kaikille luolaan asumaan halukkaille. Osa luolista on kesä-asuntoja, mutta suuressa osassa asutaan ympäri vuoden. Syömme luola-ravintolassa tapakset ennenkuin jatkamme matkaamme kohti etelää ja hotellialueita.

Kotimatkalla ajamme läpi kaupungin, jossa paikalliset asuvat. Kanarian saarilla rakennuslupa on ikuinen, joten asuntoa rakennetaan kerros kerrokselta varallisuuden ja tarpeen mukaan. Asuintalossa voi olla 1 - 4 kerrosta eikä rakennusmääräyksiä ole. Muodon ja värin voi valita oman maun mukaan. Kaupunki on hauskan näköinen värikkyytensä ja erilaisten talojen vuoksi (tässä kohdin harmitti, että oltiin matkassa bussilla, jota ei vain voinut pysäyttää ja pyytää pientä kuvaustaukoa...).

Kun pääsemme takaisin Puerto Ricoon paistaa aurinko taas täydeltä terältä. Kahvin jälkeen käymme äidin kanssa rannalla kävelemässä ja makoilemassa. Hotellin ravintolassa on grilli-ilta ja syömme vatsamme täyteen grillattua lihaa (kanaa, porsaan kyljystä ja nautaa). Live-musiikki raikaa hotellilla näköjään joka ilta rauhoittuen siinä yhdentoista maissa. Ravintola menee kiinni noin kymmenen aikoihin. "Miguel" oli vapaalla tänään, joten ruokahuollostamme vastasivat "Julio" ("Daniel")  eli oikeasti Felippe yhdessä "Minnan" ja "Maijan" kanssa. Uutena tyttönä tarjoilijoiden joukkoon oli liittynyt "Stina Pettersson"  :-)

perjantai 7. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico 14.11.12

Pilviä Puerto Ricon taivaalla. On kai epäreilua, jos meille paistaa aurinko, kun se ei paista muillekaan. Lämmin on kuitenkin, joten kesämekolla tarkenee oikein hyvin. Matkaa suunnitellessani kuvittelin, että tähän aikaan vuodesta täällä ei ole edes näin lämmin.

Tänään vietämme "koti"päivää. Siivouspalvelua ei näy eivätkä bussit kulje. Emme onneksi ole varanneet retkiä tälle päivälle. Suunnitelmissa on jalkahoitoa (=kävelyä rannalla), patterin vaihto äidin kelloon ja ehkä vähän muutakin shoppailua, mikäli kaupat vain ovat auki.

Kotoa tuli tänään viesti, että keittiöremonttia jatketaan tänään ja huomenna. Olisipa mukavaa, jos keittiö olisi kunnossa, kun menen kotiin!

Pilvet haihtuvat iltapäivän aikana ja aurinko paahtaa kuumasti. Joku tietää, että lämpöä on 32 astetta. Altaalla aika kuluu rattoisasti sudokuja tehdessä ja kirjaa lukiessa. Äiti ottaa osaa allasjumppaa, minun ei jostain syystä tee mieleni mennä uimaan. Puoli kuuden maissa lähdemme rantaan katsomaan (ja kuvaamaan), kuinka aurinko painuu meren syliin.

Hotellin ravintolassa "Miguel" ja "Julio" tarjoilevat meille taas kerran hyväntuulisesti päivällistä. Mukavia ja työnsä hienosti hoitavia kavereita. Laskua odottelemme jonkin aikaa, mutta hyvin se aika kuluu herrojen touhuja seuraillessa. Nukkumaan on kuitenkin jouduttava ajoissa, koska aamulla lähdemme pienelle saarikierrokselle yhdessä muiden suomalaisten lomailijoiden kanssa. 


torstai 6. joulukuuta 2012

Matka Venetsiaan varattu :-)

Olemme jo pitkään suunnitelleet työkavereiden kanssa matkaa Venetsiaan ja nyt näyttää siltä, että suunnitelmista tulee totta! Viiden hengen porukalla lähdemme 9.3.13 aamuvarhaisella lentämällä Amsterdamin kautta Marco Polon kentälle Venetsiaan. Perillä olemme puolen päivän kieppeillä.

Venetsiasta olemme vuokranneet kolmen makuuhuoneen huoneiston, johon meidän näillä näkymin pitäisi hyvin mahtua. Huoneisto sijaitsee Venetsian historiallisessa keskustassa, joten pitkä matka ei pitäisi olla mihinkään keskustan nähtävyyteen.

Nyt alkaa siis Venetsiaan ja sen ympäristöön tutustuminen, jotta mitään näkemisenarvoista ei jää näkemättä. Aikaa meillä on 6 kokonaista päivää, joten Venetsian lisäksi haluaisin tutustua ainakin Muranoon (lasi), Buranoon (pitsit ja talot), Lidoon (rannat) ja SanMichele (hautausmaasaari). Saa nähdä, mihin aika sitten todellisuudessa riittää.

Mukavaa on myös saada matkustaa uusien matkakumppaneiden kanssa. Olemme aika lailla samanoloisia, joten uskon, että viihdymme toistemme seurassa mainiosti!

Matkakuumetta voi hyvin käydä nostattamassa kuvablogissa http://www.venicedailyphoto.com/ tai suomalaisen, venetsiassa asustavan tytön blogissa http://vihdoinkinvenetsia.blogspot.fi. Uskoisin, että talven edetessä näistä blogeista saa ihan mukavia vinkkejä reissulle! 

Takaisin kotiin lähdemme 16.3.13 taas Amsterdamin kautta. Kotimatkalla meillä on aikaa Amsterdamissa 5 tuntia, joten saattaa olla, että kipaisemme vielä Amsterdamin kanaaleilla ennen kotiin paluuta.

Gran Canaria - Puerto Rico 13.11.12

Aurinko paistaa aamulla todella polttavasti. Vedän kasvoilleni viiskymppistä aurinkovoidetta, koska iho on selvästi ärtynyt eilisestä paisteesta. Ei onneksi muualta kuin kasvoilta.

Vedämme aamupalan jälkeen vähän henkeä ennenkuin lähdemme naapurikylään Amadorekseen. Alkumatkasta aurinko paistaa kuumasti, mutta vuorten toisella puolella on pilvistä ja lämmintä. Mainio keli kävelylle. Menemme taas rantatietä pitkin, tällä kertaa kävelemme koko rannan toiselle puolelle ja koitamme kurkata myös Amadoreksen rannan pohjoispuolen maisemaa. Kiipeämme jyrkkää kalliota vähän matkaa, kunnes näemme seuraavan kylän mustan rannan. Päätämme kääntyä takaisin, koska hiekkapolju ei näytä houkuttelevalta.

Kierrämme rantaa pitkin takaisin hiekkarannalle ja istumme rannassa hetken lepäämässä ja seuraamme rannan touhuja. Minä jatkan isän kanssa varpaat sannassa rantaviivaa pitkin rannan toiselle puolelle, kun äiti kiertää rantapuotien kautta. Hiekka on vesirajassa välillä pehmeää ja välillä piikkisen kovaa. Pysähdymme yhdessä rannan viimeiseen ravintolaan nauttimaan jäätelöannokset!

Kävelemme takaisin Puerto Ricoon ja mitä lähemmäs pääsemme "kotia", sitä enemmän auronko tulee esiin pilvien takaa. Pakko se on uskoa: Puerto Ricossa paistaa aina!

Päiväkahvien jälkeen käymme altaalla jumppahetkessämme. Aurinko paahtaa kuumasti ja veteen upottautuminen on miellyttävää. Suihkun ja päivälevon jälkeen käymme iltaruoalla hotellin ravintolassa. Näyttää siltä, että hotellissa on joka ilta elävää musiikkia.

Illalla saan matkatoimistolta tekstiviestin, jossa kerrotaan Espanjassa olevan yleislakkopäivä huomenna. Saa nähdä, kuinka paljon se vaikuttaa täällä saarilla. Ainakin hotellin ravintola on auki huomenna, sen varmistimme heti :-) Jos olisin nyt Madridissa saattaisin nähdä taas mellakkapoliisit. Ei haittaa, ettei niitä täällä varmasti näekään. Rantaloman voi hyvin viettää ilman niitä!


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico 12.11.12

Sanotaan, että Puerto Ricossa paistaa aina. Tänä aamuna sen huomaa erityisen selvästi. Vuoristossa ympärillä on joka puolella paksut pilvet, mutta tämä Puerto Ricon "kattila" on pilvetön. Mistä se johtuu, sitä ei ole minulle kukaan pystynyt ymmärrettävästi selittämään, mutta ympärilleni katsoessa totean sanonnan pitävän paikkansa.

Tänään tarkoituksemme on viettää "koti"päivä, emme siis lähde mihinkään Puerto Ricosta, vaan katselemme täällä ympärillemme. Käymme varmasti ostoskeskuksessa katsomassa, olisiko siellä jotain, mihin saisi rahansa käytettyä. Ruokaan ei täällä rahaa kulu, sillä aamupalalla pärjää pitkälle iltaan.Eilen söimme aamupalan ja päivällisen jälkeen vain isänpäiväkahvit kakunpaloineen eikä päivällisaikaan ollut vielä yhtään nälkä. Nestetasapainosta tosin pitää pitää huoli, jottei huono olo pääse yllättämään.

Testasin aamulla hotellin nettiyhteyden ja totesin sen huonoksi. 1€=10min.=juuri ja juuri sisään facebookiin. Täytynee siis käydä ostoskeskuksessa katsomassa, olisiko siellä paremmat linjat. Langattomista yhteyksistä ei täällä puhuta mitään.

Asuntoasioita olen joutunut täällä miettimään sen verran, että olenko valmis luopumaan tästä kaikesta = matkustamisesta sen vuoksi, että saisin itselleni omakotitalon? Juuri tällä hetkellä tuntuu, että en ole. Joku pieni talo on myynnissä Ryttylässä, joka olisi hinnaltaan järkevä. Sitten on tietysti Huvikumpu... Uutta kotia hankittaessa pitää pitää mielessä se, että asunnon voi jättää tyhjilleen muutamaksi viikoksi ongelmitta. Ja se, että asumiskulujen maksamisen jälkeen on taloudellisesti mahdollista päästä viettämään lomaa muuallekin kuin oman kodin pihamaalle. Tietysti on hienoa, jos koti on paikassa, jossa myös arjesta on mahdollista nauttia.

Päivä on ollut aurinkoinen täällä Puerto Ricossa, vaikka muualla päin saarta on kuulemma ollut pilvistä ja kylmempää. Törmäsimme ostoskeskuksessa pariskuntaan, jotka ovat olleet saaren itärannalla 4 viikkoa. He olivat lähteneet tänään tänne auringon toivossa. Ja täällähän sitä aurinkoa saa :-)

Ostoskeskuksessa on kauppoja joka lähtöön. Löytyy vaatteita,koruja, kenkiä, laukkuja, objektiiveja (en ostanut yhtään!) jne. Ruokapaikkoja löytyy kiinalaista,vietnamilaista, suomalaista, hampurilaista ... kaikkea on tarjolla ja hinnatkin pysyvät alhaalla suuren tarjonnan vuoksi. Ostan itselleni repun, joka on ollut ostoslistallani jo pitkään. Eilen ostimme äidin kanssa itsellemme hellemekot. Tämän reissun ostokset onkin varmasti nyt tehty!

Iltapäivä kuluu mukavasti altaalla aurinkoa ottaen ja uiskennellen. Oma personal trainerini (=äiti) opettaa minulle vesijumpan saloja. Se on hauskaa, varmasti myös niiden mielestä, jotka tarkkailevat touhujamme hotellin parvekkeilta :-)

lauantai 1. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico 11.11.2012

11.11.2012. Isänpäivä

Kello herättää kahdeksalta. Olen nähnyt unta, mitä ei yleensä koskaan tapahdu kotona. Uneeni tulivat vanhat työkaverit 13 vuoden takaa. Ihmettelen, miksi? Ja miksi oikeasti niin mukava työkaveri oli unessa niin outo...  Avaan parvekkeen oven ja kurkistan ulos. Lämmintä on jo kahdeksalta ja nousuvesi lyö laineita rantaan. On isänpäivän aamu!

Isä asustaa viereisessä huoneistossa äidin kanssa. Kirjoitimme isälle jo kotona kortin, jossa myös pojat onnittelevat ukkia. Näyttää siltä, että kortin saanti  onnitteluineen ilahduttaa isää :-)

Aamupala on jo valmiina odottelemassa meitä, joten lähdemme katsomaan, kuinka se on hotellissamme ratkaistu. Illalla kukaan ei tuntunut olevan kiinnostunut siitä, keitä olemme, mutta nyt vilautamme huoneemme numeroa tarjoilijalle. Pöytään on katettu englantilainen aamiainen munineen ja pekoneineen. Vain puuro puuttuu (minä en sitä tosin kaipaa, mutta vanhempani huomaavat puutteen). Kahvikin on ihmeen hyvää etelän maan kahviksi! Syömme vatsamme pullolleen, kyllä tällä jaksaa pitkälle päivää...

Kuvittelin tulevani etelän talveen: lämpimämpään kuin meillä suomessa nyt, mutta selvästi viileämpään kuin esim. Kreikassa kesällä. Olen iloisesti yllättynyt ilman lämpimyyteen ja aurinkoisuuteen. Aurinkorasvaa tarvitaan siis ihan samalla tavalla kuin etelänreissuilla kesällä :-)

Pakkaamme laukut ja lähdemme rantaan. Tänään suuntana on Puerto de Mogan, pieni kylä vähän pohjoisemmassa. Lautta on lähdössä, kun ehdimme satamaan, joten ehdimme juuri ja juuri siihen mukaan. Tämä lautta ajaakin vähän kauemmas merelle ja saamme kaikki pienen annoksen merenkäyntiä, äiti ehkä vähän isomman kuin olisi halunnutkaan... Matkalla isä muistelee useampiakin meriretkiä, joilla tuulia on ollut enemmänkin. Kaikenlaisiin paikkoihin on äiti "päässyt" mukaan ...

Moganin kylä on pieni kaunis taajama vuorten keskellä. Tänne ei ole rakennettu ollenkaan korkeita hotelleja, kahta kerrosta enempää ei ole lupa rakentaa. Satama on täynnä suuria purjeveneitä. Näyttää, ettei tämä ole köyhän miehen paikka ollenkaan. Rantaviiva on täynnä kauppoja ja ravintoloita, oikea shoppailijan paratiisi siis!

Kuljemme rantakaduilla, ihastelemme maisemia, otamme kuvia ja nautimme olosta. Tällaista on loma parhaimmillaan. Äiti ostaa itselleen uimapuvun ja yhdessä ostamme kaksi mekkoa, yhden kumpaisellekin. Isällä on kaikki, mitä hän tarvitsee :-)

Isänpäivä kahvit ja kakut nautimme Moganin rantakahvilassa. Kakunpalat tuodaan kauniisti koristelluilla lautasilla pöytään. Päivänsankari näyttää tyytyväiseltä.

Käymme vielä testaamassa Moganin rannan hiekan ja meriveden lämpötilan ennenkuin lähdemme takaisin satamaan. Tälläkään kerralla emme joudu laivan lähtöä odottelemaan, sillä olemme viimeiset, jotka kyytiin ehtivät. Tämä laiva ajaa takaisin rantaviivaa pitkin, joten matkanteko on tasaista ja äidilläkin taitaa olla mukavaa. Vieressä nostetaan kolme rohkelikkoa ylös taivaalle liitovarjolla roikkumaan. Kahden aikuisen välissä roikkuvat pienet jalat. Hurjaa...

Laivan saavuttuva takaisin Puerto Ricoon on minun aikani tutustua hotellin uima-altaaseen. Vien kameran huoneeseen ja vedän uimapuvun päälle. Altaan vesi on ihanan lämmintä <3 Voin siis nauttia uimisesta kaikki kaksi viikkoa. Kyllä tekee hyvää niskoille! Kävely täällä tekee hyvää jaloille, koska korkeuserot ovat suuret ja rappuja on joka paikassa.  Uin vähän aikaa kunnes siirryn ottamaan aurinkoa. Äitikin tulee uimaan eikä isäkään malta jäädä huoneeseen lepäämään... Allasalue jää varjoon neljän kieppeillä, joten illan suussa on hyvin aikaa valmistautua päivälliseen.

Tänään lähdemme puoli kuuden maissa kävelemään keskustaan päin. Tämän kohteen tervetulotilaisuus on kaupunkikävely, johon päätämme osallistua.  Oppaan kanssa kävellessä katsastamme paikan bussiaseman, postin, ostoskeskuksen ja puiston. Oikeastaan kaiken sen, mitä on tuossa merenpinnan korkeudella. Rinteet nousevat laakson molemmin puolin ja ne ovat täynnä hotelleja. Paikallisia asukkaita Puerto Ricossa ei ole, joten täällä emme pääse tutustumaan siihen puoleen saaren elämästä. Ostoskeskus on mahtavan kokoinen, siellä on runsaasti erilaisia kauppoja ja ruokapaikkoja. Mieleeni tulee heti muutama henkilö, jotka saisivat hyvin matka-aikansa kulumaan siellä. Onneksi olen matkassa vanhempieni kanssa, joten ostoskeskuksessa ei minun tarvitse viettää kaikkia lomani iltoja :-)
Kävelymme päättyy suomalaiseen Ulvova Mylläri -ravintolaan hiekkarannan toiselle puolelle. Suomalaiset artistit käyvät näköjään siellä esiintymässä samalla, kun esiintyvät Inglesin Iskelmä-ravintolassa. Tänä iltana Frederik villitsee kansaa Myllyssä ja tiistaina on Dannyn vuoro. Vanhempani ehtisivät nähdä vielä Matti Nykäsenkin, jos se heitä vähääkään kiinnostaisi.

Omassa ravintolassamme on tänään spesiaali-annoksena kylkeä, joten syömme sitä. Nyt kello lähenee yhdeksää, joten on aika mennä nukkumaan :-) Korvatulpat eivät ole turhaan matkassa, sillä ainakin viikonloppuna on hotellilla live-esiintyjät, jotka vasta aloittelevat illan urakkaansa tähän aikaan.