tiistai 31. tammikuuta 2012

Alkukirjaimet Haaste # 48: OL tai UL

Tällä viikolla alkukirjaimissa OL tai UL. OL:sta en keksinyt muuta kuin Olli (veljeni), mutta hänestä en kuvaa taida tänne nyt laittaa :-) UL:stä tuli mieleen ULkomaat, joten tässä muutama käsitelty kuva viime viikon reissusta Roomaan:


Muita OL tai UL kuvia voi käydä katsomassa täältä

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Fb haaste - Food for Soul

Facebookin puolella Teemahaasteessa tämän kuukauden teemana on "Food for Soul". Teemaan sopi mainiosti vierailu Roomassa, jossa sielunravintoa sai monella eri tapaa. Kaikki ei mahtunut yhteen kollaasiin, joten niitä piti tehdä muutama:

Ensin sielunruokaa roomalaisittain, kirkkojahan Roomassa on satoja ja uskonto näytti olevan jokapäiväinen asia rukoushetkineen ja hiljentymisineen.


Parasta sielunruokaa matkalla antoi se mainio paikallinen pizzeria, jossa vietimme torstai-iltapäivän. Sinne haluaisin vielä joskus törmätä uudelleen :-)

torstai 26. tammikuuta 2012

232. Valokuvatorstai - Kivet

Valokuvatorstaissa inspiraudutaan tällä viikolla kuvasta, jossa matkalaiset ovat kasanneet kiviä keoiksi matkansa varrelle. Ihmiset ovat kasanneet kiviä toistensa päälle kautta aikain.

Itse koostin kollaasin kivistä, joita olen matkoillani kuvannut.

Vasemmalla ylhäällä on maisemaa Pallastunturilta, jossa rakkaa riittää ja kiviä on helppo koota kasoiksi.
Oikealla ylhäällä on tienviitta pohjois-Espanjasta Camino de Santiagon varressa.

Alhaalla vähän erilaisia kuvia kivistä, vasemmalla puolella kuva Roomasta Forum Romanumilta ja oikealla kuva Ateenasta Zeuksen temppelistä säilyneistä osista.

Muita mainioita kuvia voi käydä katsomassa Valokuvatorstain sivulla

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

1 2 3 4 Kuvaa - #012

Onpa taas mukavaa osallistua haasteisiin, kun on uusia kuvia, joista ammentaa. YyKaaKooNee -haasteessa on tällä viikolla aiheena

1. Aamu

2. Päivä

3. Ilta

4. Yö

Matkoilla tulee otettua kuvia ympäri vuorokauden (paitsi tietysti keskiyön jälkeen, kun on jo ollut pitkän aja unten mailla). Viime viikon vietin Roomassa, joten omat kuvani ovat sieltä

Aamu:

Päivä:

Ilta:

Yö:

Muita aiheeseen liittyviä kuvia voi käydä katsomassa täältä

231. Valokuvatorstai - Poliisi

Tällä viikolla valokuvatorstain aiheena on poliisi. Kotimaisia poliiseja on tullut joskus kuvattua hevosen selässä, mutta se oli vielä aikaa ennen digikameroita.

Viime aikoina olen kuvannut poliiseja ulkomaan matkoillani. Tammikuu on pyhitetty kaupunkilomalle: tänä vuonna Rooma ja viime vuonna Ateena. Näyttää siltä, että euroopan unionin päätökset lämmittivät viime vuonna kreikkalaisia ja tänä vuonna italialaisia. Kreikassa mielenosoitukset ovat olleet rajumpia, joten siellä poliisitkin olivat hyvin varustautuneita:


Tuima katse :-) Enpä olisi uskaltanut kameran kanssa heilua, jos olisin huomannut tuon!

Roomassa poliisit ottivat vielä italialaisittain rennosti:

Muita poliiseja voi käydä katsomassa Valokuvatorstain sivuilla.

Gelato

Viime viikkoinen vierailuni Roomassa oli ensimmäinen matkani Italiaan, joten pääsin maistamaan oikeata Italialaista jäätelöä, Gelatoa ensimmäistä kertaa elämässäni. Ja kyllä se maistuikin! Erilaisia makuja oli kymmeniä, mutta yksinkertaisena ihmisenä pidin eniten vaniljasta. Matkakumppani ei tietysti siitä pahastunut vaan hoiti muut maut minun nautiskellessa vaniljasta :-)

Osasivat saapasmaassa tehdä jäätelöannoksiakin oikein hienosti. Ensimmäisistä annoksista en älynnyt ottaa kuvaa, mutta kun söin Norkun puolesta ostamani annoksen, piti siitä ottaa todistusaineistoa mukaan:


Norkulle otin pienen annoksen, jossa oli runsaasti hedelmiä, muutama pallo gelatoa sekä keksitikku. Kahvin kanssa ihmeen hyvää ja raikasta :-) Juhan tiramisu oli suussasulavan hyvää ja kahvi siitä erikoista, että se piti "juoda" lusikalla, kermaa oli sen verran paljon pienen kahvilirun päällä.

Rauniopäivänä löysimme gelatorion, josta sai annoksen ananaksenpuolikkaaseen aseteltuna. Annos oli kohtuullisen iso, joten tilasimme annoksia vain yhden ja pyysimme kaksi lusikkaa:


Annoksen saapuessa piti pitää kiirettä, että ehti ottaa siitä kuvan ennenkuin Juha kävi siihen käsiksi :-) Toivatpa muutaman lasin vettäkin, jolla huuhtoa jäätelö alas. Annokseen ladottiin eri makuisia gelatopalloja useita kappaleita (7-8 luultavasti), pursotettiin maukkaaksi sokeroitua kermavaahtoa sekä erilaisia marjoja. Minun mielestäni paras yhdistelmä oli vaniljagelato+kerma+boysenmarja, NAM :-)

Ja vielä lähikuva annoksesta:


Gelaton maku jäi makuhermoihin muistiin, joten gelatoparkuni työmaalla sai Norkun lähettämään minulle linkin suomesta löytyvästä gelatoriasta. Ja yllätyksekseni huomasin, että naapurissani olevassa kauppakeskuksessa löytyi yksi.

Kotimatkalla vierailin liikkeessä ja huomasin ilokseni, että myyvät kotimyyntiin 0,5 l. ja 0,9 l. kokoisia laatikoita. Käytinpä tilaisuutta hyväkseni ja otin 0,9 litraa gelatoa, reilu puolet vaniljaa ja loput sulkaata. Hintakin oli sopuisa, 7,90 / 0,9 l..

Ja maistuihan se gelato täällä kotisuomessakin :-)

lauantai 21. tammikuuta 2012

Rooma, 20.1.2012

Viimeinen aamu Roomassa (kiukku). Ikkunasta näkyy sateen kastamat tiet ja ilma tuntuu lämpimältä. Kone takaisin koti-Suomeen lähtee klo 11.45, joten aamulla ei enää ehdi muuta kuin viimeistellä pakkaamiset, syödä aamiaisen ja lähteä kohti kenttää.

Vielä olisi muutaman päivän jaksanut Roomassa kiertää. Niin paljon on nähtävää, niin pitkä historia ja niin paljon tapahtumia, että 4 päivää riitti suurimpien nähtävyyksien tutkimiseen päällisin puolin. Kamera tallensi tunnelmaa, joten kuviin on mukava palata, kun tarvitsee jotain, millä jaksaa eteenpäin :-) Toivottavasti pääsen Roomaan vielä joskus elämäni aikana!

Kiitokset Juhalle leppoisasta seurasta!
****
Päivän kuvat (ei ehkä näkemisen arvoinen, jos ei ole nimenomaan kiinnostunut hotellista, jossa vierailumme ajan asuimme) löytyvät täältä

Rooma, 19.1.2012

Herätys epäinhimilliseen aikaan klo 6 (eikö tänne lähdettykään nukkumaan?). Heti sängystä ylös ja hiusten pesulle (yllätin tällä liikkeellä sekä itseni että Juhan :-) ). Seitsemältä aamiaiselle, tavarat valmiiksi ja viistoista vaille kahdeksan metrolle. Juha oli varannut meille valmiiksi kivikierroksen, eli opastetun kierroksen Colosseumille ja Forum Romanumille.

Opas kertoi ensin Rooman historiaa, kuinka erilaisia hallintomalleja ja uskontoja onkaan maalla ollut. On siinä rahvaalla ollut sopeutumista milloin mihinkin hallintamalliin. Sitten lähdimme kiertänään Forum Romanumin aluetta. Raunioita eri aikakausien hallitsijoiden linnoista ja kylpylöistä, vähän jälkiä myös siitä, kuinka palvelijat alueella asuivat. Niin paljon tuli asiaa, että eihän se näin pieneen päähän niin pienessä ajassa mahtunut. Forum Romanum on yhdellä rooman kukkuloista, joten pääsimme taas ihastelemaan maisemia kaupungin kattojen yläpuolelta.

Forum Romanumin jälkeen jatkoimme matkaamme oppaan kanssa Colosseumiin. Vaikka kaikki tietävät, että paikka on iso, niin silti sen suuruus paikan päällä yllättää. 50000 ihmistä vetänyt katsomo on tietysti pitänytkin olla iso. Lisää faktatietoa Colosseumista löytää helposti netistä.

Opas kertoi vielä kierroksen lopuksi tarinan päivästä Colosseumilla. Yläluokan ihmiset istuivat alhaalla lähellä areenaa ja mitä ylemmäs mentiin, sitä alempiluokkaisia ihmisiä paikoilla istui. Ihan ylimmässä kerroksessa oli vanhojen piikojen (sinkkunaisten) paikat :-) Päivä koostui eläinten välisistä taisteluista (eläimiä tuotiin ympäri maailmaa eikä yleisö ollut yleensä koskaan nähnyt sellaisia eläimiä luonnossa), teatterista, gladiaattorin ja eläinten välisistä taisteluista ja vihdoin gladiaattorien välisestä taistelusta. Eläinten kanssa taistelivat nuoremmat gladiaattorit ja toisiaan vastaan taistelivat jo kokeneet, kannuksensa ansainneet gladiaattorit. Areenalla syötiin ja juotiin, lyötiin vetoa ja remuttiin. Haju ja meteli on varmasti olleet sanoinkuvaamattomat!

Opastetun kierroksen jälkeen kiersimme vielä itseksemme Colosseumilla, otimme kuvia ja löysimme jopa vessankin pitkän etsinnän jälkeen (eivät ole italialaiset niin tarkkoja karttojansa piirtäessään...).

Colosseumilta jatkoimme matkaamme Vittoria Emmanuel II:n muistomerkille. Valtava valkoinen rakennus keskellä Roomaa näkyi pitkälle ja on paikallisten mielestä mauton rakennus. Turistit käyvät sitä kuitenkin kuvaamassa ja kiertämässä, onhan sekin osa Roomaa. Ennen muistomerkille menoa kävimme kuitenkin aukion toisella puolella sijaitsevassa Gelatoriossa syömässä pieni jäätelöannos. Annos rakennettiin puolikkaaseen ananakseen ja siinä oli aikamoinen määrä gelatoa, kermavaahtoa ja marjoja. Yksi annos, kaksi lusikkaa ja aivan mielettömän hyvää jäätelöä. Ei tuota turhaan ole kehuttu :-)

Gelaton jälkeen jaksoimme kiivetä Vittoria Emmanuellen muistomerkin hissille, joka vei meidät ylös muistomerkin katolle. Vähän alkoi korkean paikan kammoista hirvittääkin maisemahississä, mutta kun sisäreunalla seisoi (uros elevatorissa), niin eihän siinä mitään tapahtunut. Vielä katolla jouduin ottamaan muutamia ensimmäisiä askeleita varovasti (ihan kun siitä nyt olisi jotain hyötyä...), mutta kyllä korkeuteen vähitellen tottui. Ilma oli utuinen, joten hienoja kaupunkikuvia emme täältä saaneet. Maisemat olivat kuitenkin taas kerran hienot, joten käymisen arvoinen on tämäkin paikka.

Kello lähestyi kahta, joten jatkoimme matkaamme Tiberin toiselle puolelle Trastevereen. Aluetta on kehuttu monessa paikassa, joten se oli "pakko" nähdä. Ja olihan se näkemisen arvoinenkin :-) Ihania pieniä kujia, vanhoja taloja, jotka kuitenkin olivat eri näköisiä kuin vanhat talot historiallisessa keskuksessa.

Vaikka maisemat olivat hienot, kurni nälkä vatsassa. Ruokapaikkaa etsiessämme avasimme melkein vahingossa Pizzerian oven, josta kuului iloinen puheen(huudon?)sorina. Melkein laitoin jo oven kiinni, kun mieleen tuli opastus: koita löytää ravintola, jossa paikalliset käyvät syömässä. Siellä on varmasti hyvää ruokaa. Ovi vain rohkeasti auki ja sisään ravintolaan.

Ravintola oli hauskasti sisustettu perheravintola, jossa muutama isompi herraseurue sai aikaiseksi jonkinmoisen hulinan. Meille löytyi kuitenkin vapaa pöytä, johon kävimme istumaan. Katselimme huvittuneina tilannetta ja koitimme päättää, mitä haluamme syödä. Pääruoan saimmekin valittua ja Juha onnistui alkuruoankin kanssa, mutta minä kysyin tarjoilijalta, mitä hän ehdottaisi ja otin ehdotuksen mukaisen alkuruoan. Spagetti oli tyrmistyttävän hyvää! Jos olen syönyt elämäni parhaan lammasruoan Tallinnan kreikkalaisessa ravintolassa, meni tämä ehdottomasti ykköseksi spagetti carbonarassa :-) Eikä tainnut Juhakaan valittaa, ettei olisi ruoka maistunut. Pääruokakin oli maittavaa ja saimme kokea, miltä oikea italialainen ruoka maistaa. Eikä sitä turhaan kehuta!

Hauskaa oli vielä se, että isojen seurueiden lähdettyä kävi omistajaperhe syömään ravintolasaliin omaan pöytäänsä. Eivät antaneet meidän häiritä omaa ruokahetkeään eivätkä ajaneet meitä pois, vaikka ravintola selvästikin meni kiinni kolmen aikoihin, vaan söivät ja juttelivat ihan "rauhassa" (jos nyt italialaisista voi sanoa, että ovat rauhassa) keskenään. Tulipa siihen vielä yksi mies seurueesta juttelemaan meidän kanssamme. Italiaksi sujuvasti jutteli ja me nyökyttelimme. Pöytään ilmestyi postikortteja paavista, avaimenperiä ja Juhan ollessa vessassa vielä yksittäispakattu Vatikaanin 50snt kolikko. Lisäksi mies antoi osoitteensa ja pyysi, että lähetämme hänelle suomesta kortin. Ehkä keräili kortteja muista maista! Omistajarouva pyöritteli silmiään ja näytti sormillaan, että hullu mies :-) Meistä kokemus oli oikein hauska ja virkistävä. Kruunasi hyvin menneen matkan!

Aterian jälkeen "pyörimme" taas Tiberin itäpuolelle Bocca della Verita mielessämme. Olihan totuus saatava vielä esille. Tiberin ylittävällä sillalla huomasimme poliisiautojen vilkkuvalot ja ihmettelimme savun/ruudinhajua, joka neniimme kantautui. Lähemmäs mennessä huomasimme, että mellakkapoliisithan ne siinä :-) Täytyyhän kaupunkilomalla ainakin yhdet mellakkapoliisit nähdä. Nämä eivät olleet läheskään yhtä hyvin järjestäytyneet kuin Ateenan poliisit vuosi sitten. Odottelivat kilpiinsä nojaillen, kypärät maassa tapahtumien kehittymistä. Circus Maximuksen päässä olikin mielenosoittajien joukko, jota paikkakunnan "Soini" huudatti. Ympäristöstä saattoi päätellä, että paikan päällä oltiin oltu jo vähän pidempi aika. Roskia oli sen verran joka puolella. Katselimme ja kuvasimme joukkiota vähän aikaa, kunnes palasimme päiväohjelmaamme ja lähdimme etsimään suuta, johon käden voisi työntää.

Kaivonkansi löytyikin helposti ja astuimme jonon päähän. Tämä oli ainoa paikka koko reissulla, kun jouduimme jonottamaan jotain. Emmekä seisseet tässäkään jonossa muutamaa minuuttia pidempää. Käsi rohkeasti suuhun ja hymyä huuleen. Onneksi mitään kysymyksiä ei siinä kukaan pystynyt / ehtinyt esittää :-) Santa Marian kirkon (kuinkahan mones) kautta kiersimme takaisin mellakkapoliisien luokse, mutta tilanne alkoi olla ohi ja poliisit lähtivät pois. Circus Maximuksella kävellessämme huomasimme, että paikalla oli poltettu lippuja ja muutakin roinaa. Emme siis sattuneet kohdalle kaikista kiihkeimpään aikaan!

Kävelimme CIrcus Maximusta pitkin vielä Colosseumille ja odottelimme siellä auringon laskua. Kaikki muut merkittävät kohteet olimme nähneet iltavalaistuina jo edellisenä iltana. Siinä istuessamme hätyyttelimme jaloistamme huivien/jalustan/muistomerkkien myyjät. Auringon laskeutuessa valot sytytettiin ja saimme kokea myös Colosseumin iltavalaistuksessa.

Täydellisestä matkasta puuttui enää Aku Ankan taskukirja, jonka Juha halusi kokoelmiinsa Italian kielisenä. Onneksi sekin löytyi Termiini-asemalta lähtöpäivän aamuna!

***
Päivän kuvasaaliin voi käydä katsomassa täällä

Rooma, 18.1.2012

Kolmas päivämme oli suunnitelman mukaan kevein, joten annoimme itsellemme luvan nukkua aamulla vähän pidempään (tosin minulla oli suunnitelmissa pestä aamulla hiukseni, mutta siinä sängyllä maatessani päätin, että ne kelpaavat hyvin vielä yhden päivän :-) ).
Aamupalan jälkeen lähdimme metrolla kohti Piazza del Popoloa. Metrolla lähinnä sen vuoksi, että olimme hankkineet ensimmäisenä päivänä Roma passit, johon sisältyy kolmen päivän lippu yleisiin kulkuvälineisiin. Kun menen Roomaan seuraavan kerran, tiedän, että nähtävyydet Vatikaanissa ja historiallisessa keskustassa ovat todellakin kävelymatkan päässä toisistaan, joten metroa ei tarvitse käyttää, mikäli kiinnostuksen kohteet ja hotelli sijaitsevat näillä alueilla.

Santa Marian kirkkojen välistä lähdimme kulkemaan via del Corsoa pitkin keskustaan päin. Kadun varrella oli paljon pieniä putiikkeja, joissa olisi varmasti saanut paljon aikaa kulumaan, mikäli olisi ollut innokas shoppailija. Me kuitenkin ohitimme kaupat sujuvasti ja keskityimme ihastelemaan vanhaa arkkitehtuuria. Talot olivat huolella viimeisteltyjä, suuri osa oli puhdistettujakin, joten näkymät olivat (ainakin minun mielestäni :-) ) valloittavat!

Suuri ihmetyksen aihe oli myös kirkkojen määrä kaupungissa. Koitimme kysyä, kuinka monta kirkkoa Roomassa on, mutta emme saaneet muuta vastausta kuin että satoja. Ja kyllä niitä olikin ihan jokaisella tiellä ja aukioilla saattoi olla useitakin.

Pikkukujaa pitkin saavuimme Espanjalaisille portaille ja siellä oivalsi, minkä vuoksi portaista on tullut turisteille tärkeä vierailukohde. Näkymät portaiden yläpäästä olivat huimat, talot olivat kauniita ja sisustetut kattoterassit viimeistelivät näkymän. Portailla näimme ensimmäisen virallisen gladiaattorin... joka naputteli puhelimellaan tekstiviestiä kaverille :-) Vai oliko kyseessä sittenkin suurempi sadanpäämies, joka kutsui joukkojansa koolle?

Juhan toiveissa oli päästä käymään Ferrari Shopissa ja se olikin seuraava kohteemme. Heti näyteikkunassa oli formula-auto, joka oli vuosimallia 2004. Asiakkaita ei sisällä ollut, mutta myyjiä ajohaalareissaan sitäkin enemmän. Kiertelimme ja ihmettelimme, mahtaako joku tosiaankin haluta ostaa osia vanhoista formula-autoista :-) Olihan siellä tietysti paljon muutakin: takkeja, housuja, puseroita, kuppeja, kannettavan koteloita, koruja, leluja, pienoismalleja jne jne... ja kaikissa tietysti Ferrari-hintalisä.

Edellisen päivän maistuva Gelato-annos oli jäänyt mieleen, joten gelatohammasta alkoi kummasti kolottaa. Läheiseltä aukiolta löysimmekin pienen kahvilan, jossa "pieni" gelatoannos oli höystetty hedelmillä. Tämä oli se gelato, jonka lupasin syödä Norkun puolesta :-) (kuva tulee myöhemmin). Omasta puolestani otin vielä kyytipojaksi kahvia, joka tuntuu olevan etelän maissa hyvinkin erilaista meillä totuttuun kahviin. Ei ole Juhakaan kuulemma koskaan aikaisemmin "juonut" kahvia lusikalla :-)

Vatsat täynnä jäätelöä jaksoimme jatkaa matkaamme Piazza Navonalle. Aukion on kehuttu olevan vilkas aina, joten odotimme siellä olevan paljon myyjiä ja taiteilijoita. Aukio itsessään onkin kaunis, mutta ihmisvilinä sieltä puuttui (niinkuin puuttui muualtakin). Istuskelimme hetken aukiolla ja jatkoimme matkaamme.

Pantheon oli seuraava kohteemme. Vanhan keskustan tiet olivat mukulakivistä tehtyjä, joten olipa hyvä, ettei tapanani ole käyttää korkokenkiä :-) Tässä vaiheessa katsoimme Pantheonia vain ulkoa päin, koska päätimme tulla takaisin illalla, jolloin siellä olisi tarjolla opastettu kierros.

Pieniä kujia pitkin jatkoimme matkaamme Fontana di Treville. Ensin tietysti kuvat vähän kauempaa ja sitten istumaan lähteen edustalle. Tässä oli kohde, jonka olin mielessäni kuvitellut täysin erilaiseksi. Todellisuus oli onneksi kuitenkin kuvitelmaa kauniimpi, joten en pettynyt lähteen nähtyäni. (Ei se googlen streetview paikan päällä käymistä voita). Roomassa vietettyjen päivien aikana ainakin minulle oli tullut tunne, että tänne olisi päästävä uudestaan. Trevillä sen voi varmistaa heittämällä viimeisenä iltana kolikon lähteeseen oikean olkansa yli. Olimme paikalla liian aikaisin, mutta ajattelimme, ettei se voi olla niin tarkkaa ja kävimme kumpainenkin oman kolikkomme heittämässä :-)

Kello alkoi lähestyä kolmea, jolloin kapusiinimunkkien krypta avautuu siestan jälkeen. Jatkoimme siis matkaamme kohti Piazza Berberiniä ja Capuchin Crypt:ia. Paikka oli sanoinkuvaamattoman ihmeellinen. Pitkän käytävän varrella oli tiloja, joissa oli hautoja, seinät ja katot oli koristelut munkkien luilla, rauhallinen musiikki soi kaiuttimista hiljaa. Uskomatonta, että kenellekään tulee edes mieleen tehdä taidetta ihmisten luista, mutta täällä se oli todellista totta. Eikä tänne haudattujen munkkien määräkään ollut mikään ihan pieni. Niin paljon oli pääkalloja seinillä!
Kuvia ei kryptasta saanut ottaa eikä niitä netissäkään juurikaan näy. Munkeilla on omat sivunsa, jossa muutama kuva ja wikissä on sivulla yksi kuva. Mutta kuten aikaisemminkin olemme todenneet, vain paikan päällä voi oikeasti kokea paikan tunnelman. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka kertakaikkiaan, ehkäpä koko reissun mieliinpainuvin paikka!

Tunnelma muuttui ihan "pikkuisen", koska olimme päättäneet käydä syömässä läheisessä Hard Rock Cafe:ssa. Näiden kahden paikan välissä olisi täydellisessä maailmassa ollut vähän enemmän aikaa... mutta koska suunnitelma oli kiveen hakattu, piti sitä noudattaa. Totuuden nimessä minun on sanottava, että olisin nauttinut Hard Rockista enemmän jossain muussa yhteydessä :-) Paikka oli kuitenkin näyttävä ja ruoka hyvää. Minä söin pihvin (vihdoin punaista lihaa) ja Juha legendaarisen hampurilaisen. Eikä kummallakaan tainnut olla valittamista ruoan suhteen. Gelatoa emme enää jaksaneet ruoan jälkeen syödä :-)

Ruoan jälkeen kiipesimme Santa Susannan (ja taas yhden Santa Marian) kirkon luo. Pettymykseksemme molemmat kirkot olivat "paketissa", joten niitä emme tällä reissulla nähneet.

Ilta alkoi jo pimentyä, kun suuntasimme takaisin vanhaan keskustaan päin. Roomassa ei ainakaan vielä ole käyty säästämään valaistuksista vanhoissa kaupunginosissa, mikä on hienoa turisteja ajatellen. Illalla kaupunki oli tunnelmallinen vanhoine lyhtyineen.

Päätimme palata takaisin hotellille Piazza di Trevin, Pantheonin, Piazza Navonan, Sant Angelon ja Pietarinkirkon kautta. Iltavalaistuksessa Trevi oli vielä kauniimpi kuin päivällä! Lähteellä oli rauhoittavaa istua ja kuunnella veden solinaa. Pantheonilla piti olla seitsemältä opastettu kierros, mutta emme löytäneet keltaista enkelien sateenvarjoa mistään. Niinpä kiersin kirkon itsekseni ja kuvasin erilaisia kohteita Juhan istuskellessa penkillä.
Piazza Navonelle ehdimme kahdeksan maissa ja se olikin jo tyhjentynyt taiteilijoista eikä ihmisiäkään (hehhee) ollut kuin muutamia aukiolla. Valotkin olivat vähän aneemiset, joten jatkoimme Tiberin rantaan nauttimaan joen, Sant Angelon ja Pietarinkirkon näkymistä iltavalaistuksessa. Hitaasti etenimme kuva kuvalta eteenpäin ja kello oli jo aika paljon ennenkuin saavuimme takaisin hotellille.

***
Päivän aikana räpsittyjä kuvia voi katsoa täältä

Rooma, 17.1.2012

Herätyskello hätyytti aamulla klo 7.00. Ei muuta kun suihkun kautta aamiaishuoneeseen. Huone on pieni tila, josta löytyi kahvinkeittäjä ja kokoelma erilaisia aamiaistarvikkeita. Vaikka valikoima oli suht pieni, oli se kuitenkin ihan riittävä. Kahvi, mehut, leivät, croisantit ja jogurtit syötyämme suuntasimme kohti Sant Angelon museota.

Meille oli kehuttu, että Sant Angelon katolta oli hienot näkymät sekä Vatikaaniin että Rooman vanhaan keskustaan. Tutustuimme ensin rakennuksen ulkopuolisiin osiin (lähinnä siksi, että emme löytäneet auki olevaa ovea, josta olisi päässyt sisään :-) ). Kiipesimme portaita erilaisille tasanteille ja kurkimme aukoista ulkopuolelle. Jonkinlainen paraati oli alkamassa, koska iso joukko hevosia ratsastajineen asettui Sant Angelon ulkopuolelle. Vihdoin avasivat myös ovet ja pääsimme museoon sisään. Museoksi paikka oli (Rooman mittakaavassa) suht vaatimaton, mutta rakennus ympäristöineen ja maisemineen oli näkemisen arvoinen.

Vatikaanin opastettu kierros alkoi klo 13, joten sitä ennen piti käydä vähän lepuuttamassa jalkoja trattoriassa. Lasagne ja canneole pitivät nälän kurissa kierroksen ajan. Paikan gelatoannos oli hyvää ja sitä oli riittävästi!

Kierros alkoi Vatikaanin museosta. Nähtävää siellä riitti uskomattoman paljon. Heti alussa huomasimme, että oli mainio valinta ottaa kierros opastuksella ja oppaaksi virallinen Vatikaanin opas! Opas puhui selkeää, helppoa englantia, kertoi tilojen ja maalausten tekijöitä ja ajatusta. Oli mielenkiintoista kuulla, kuinka esim. Michelangelon maalaamat freskot Sikstuksen kappelin katossa tulkittiin nykyajan Vatikaanissa. Kaikilla kierrokseen osallistujilla oli myös korvanappi, josta opastus kuului selkeästi myös vähän kauempaa. Saimme siis kiertää kussakin huoneessa vapaasti ja silti kuulimme, mitä opas halusi meille kertoa.

Kurkkasimme ensin pikaisesti Vatikaanin puistoon ja jatkoimme siitä sisään museoon. Museorakennus oli pitkä ja täynnä veistoksia ja maalauksia. Täynnä tarkoittaa tosiaankin täynnä kattoa ja lattiaa myöten! Museossa sai iloksemme myös valokuvata, joten kuvia tulikin kiitettävä määrä (ainakin yhteen laskettuna)!

Viimeisenä kohteena ennen Pietarin kirkkoa oli Sikstuksen kappeli. Olin katsellut kuvia kappelista aikaisemmin ja kuvat vastasivat todellisuutta oikein hyvin. Kappeli oli kaunis, ei ehkä ihan niin pieni kuin oli annettu ymmärtää (olihan se Paavin yksityinen kappeli). Maalaukset olivat taitavasti tehty ja tunnelma oli rauhallinen.

Sikstuksen kappelin jälkeen oli vielä Pietarin kirkon vuoro. Kirkko on todella iso ja kaunista oli sielläkin. Kaikesta näkee, että katolinen kirkko haluaa pitää hyvää huolta omaisuudestaan.

Vatikaanin jälkeen lepäsimme hetken hotellilla. Iltapalan soimme viereisen korttelin trattoriassa. Opimme näköjään valitsemaan paikan aina vain paremmin. Hinnan aletessa laatu senkun paranee :-)

Huomenna onkin sitten Tiberin itäpuolisen Rooman vuoro, joten pitääpä minunkin käydä nukkumaan.

***
Päivän aikana räpsittyjä kuvia voi katsoa täältä

perjantai 20. tammikuuta 2012

Rooma, 16.1.2012

Aamu alkoi aikaisin, lähtihän kone Helsinki-Vantaan kentältä jo klo 8.25. Kentällä piti siis olla puoli seitsemän aikoihin. Juuri reserviin päässyt esikoiseni toimi autonkuljettajanani ja perillekin ehdimme melkein sovittuun aikaan. Matkaseuralaiseni Juha tuli omia reittejään ja oli jo kentällä odottelemassa.

Lensimme Norwegianin halpalennolla ja matka sujui muutamia pomppuja lukuunottamatta tasaisesti ja rauhallisesti. Fiumicinon kentältä emme sitten löytäneetkään ruumaan mennyttä laukkumme emmekä itse asiassa koko matkaravarahallia, jossa meidän lennon tavarat pyörivät. Seurasimme tuttuun tapaan matkalaukkujen kuvia ja jouduimme jotenkin terminaalin 1 matkatavarahalliin (lento laskeutui terminaaliin 3). Hetken ihmettelimme ennenkuin kysäisimme virkailijalta, missä matkatavaramme mahtavat olla. Terminaali 3:n matkatavarahalli oli luonnollisesti oikeampi osoite. Siis rohkeasti ulos kansainväliseltä puolelta ja terminaaliin 3 ulkokautta sisään. Vielä siellä virkailija koitti hämätä meitä lähteviin lentoihin. Yläkerrassa pyörähdettyämnme palasimme takaisin alas ja löysimme T3:n matkatavarahallin. Siispä uudelleen turvatarkistukseen ja siellähän laukku pyöri hihnalla jokseenkin yksinäisen näköisenä :-)

Olimme päättäneet mennä Rooman keskustaan Leonardo express -pikajunalla ja mietimme, uskallammeko enää seurata junan kuvia, kun matkalaukun kuvat olivat vieneet meidät ihan väärään paikkaan... Rohkeasti kuitenkin lähdimme merkkien osoittamaan suuntaan ja siellähän se juna jo odotteli meitä. Liput automaatista ja kyytiin. Puolen tunnin junamatkan jälkeen olimme Termiini-asemalla. Panniinit syötyämme lähdimme etsimään metrolinjaa A, jolla hotelliimme pääsee. Kartan mukaan juna- ja metroasemat olivat ihan lähekkäin, mutta aika monta mutkaa ja porrasta ylös - alas jouduimme kapuamaan ennenkuin metrojuna löytyi. Liikkumista eivät helpottaneet kaksi perässävedettävää matkalaukkua ja yksi painava kamerakassi eivätkä itsepalveluportaat. Kotoisessa Suomessa olemme tottuneet palveleviin metron portaisiin!

Hotellimme "Il Gattopardo Relais" sijaitsee Vatikaanin viihtyisällä alueella ja on hauska ja pieni kuuden huoneen hotelli. Kerrostalon rapusta tullaan respaan ja kaikkien huoneiden ovet avautuvat samaisesta aulasta. Myös aamiaishuone on ihan respaa vastapäätä. Oma huoneemme on siisti (ainakin vielä!) ja viehättävästi sisustettu.

Kello oli kaksi, kun olimme hotellilla. Juha on tehnyt ansiokkaan työn matkaohjelman suunnittelussa, joten otimme suunnitelman esille ja katsoimme, minne suuntaamme. Pietarin kirkon kupoli ja näköala sieltä! Ilma tuntui hotellille tullessa lämpimältä ja lähdimme kevennetyin varustein matkaan. Ihmiset tulivat vastaan toppatakeissa ja katsoivat Juhaa vähän ihmetellen, kun hän kulki teepaidassa vastaan :-)

Pietarin kirkon kupoliin voi mennä joko kävelemällä portaita koko matkan tai menemällä alkumatkan hissillä. Otimme hissilipun, koska olimme kuulleet, että portaita on ihan tarpeeksi vielä hissimatkan jälkeenkin. Ja olihan niitä! Portaikko kapeni ylös mentäessä ja oli lopussa "aika" kapea. Matkalla kupoliin pääsimme kurkistamaan Pietarin kirkkoa ylhäältä käsin ja näyttihän se komealta!

Myös maisemat ylhäällä olivat kiipeämisen arvoiset. Satuimme paikalle hyvään aikaan, koska aurinko oli juuri laskemassa ja valo kuvauksen kannalta parhaimmillaan. Jonkin aikaa maisemia ihailtuamme ja kuvattuamme suuntasimme takaisin alas. Alastulo oli onneksi huomattavasti helpompaa kuin ylös kapuaminen :-)

Hotellille tultuamme nälkä kouraisi vatsassa, joten lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Spesiaali hinta just for us -paikassa söin elämäni pahinta lasagnea (mikrossa lämmitettyä) eikä Juhakaan omaa pizzaansa (mikrossa lämmitettyä) kehunut. Salaatti oli ihan syötävää. Hintaa tälle erheelle tuli kunnioitettava määrä. Hinta ja laatu eivät tässä kohdanneet, mutta kerrankos sitä tulee ulkomailla höynäytetyksi :-)

Ja sitten nukkumaan.

9.2.2012 lisäys: Päivän kuvat löytyvät täältä

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Huomisaamuna Roomaan

Niin se aika kuluu ja yhtäkkiä onkin se päivä, josta syksyllä päätimme tehdä itsellemme erityisen: Roomaan lähtöpäivä. Kone lähtee aamulla puolen yhdeksän kieppeillä, joten kotoa on lähdettävä jo kuudelta. Reserviläiseni on luvannut kuljettaa minut kentälle ja matkaseuralainen tulee omia teitään samaan paikkaan.

Matkaopppaan ja netin avulla on tutustuttu Rooman ja Vatikaanin nähtävyyksiin. Itselläni on vielä vähän vaikea keskittyä isompien asioiden suunnitteluun, joten matkakumppani teki suuren työn ja selvitti paikkojen aukioloajat ja hinnat. Tekipä vielä nerokkaat reittisuunnitelmatkin jokaiselle päivälle, joten tällä reissulla on hyvä mahdollisuus ehtiä tutustumaan Rooman suurimpiin nähtävyyksiin. Katsotaan sitten päivien edetessä, kuinka hyvin pysymme suunnitelmassa ja mitä yllätyksiä suuri kaupunki mukanaan tuo.

iPad on saatu äidiltä (veljeltä) lainaan, joten blogin kirjoitus onnistuu jo reissun päällä, kun asiat ovat tuoreessa muistissa :-)

Vielä lasagne pois uunista ja sitten nukkumaan. Aamulla on aikainen herätys !

perjantai 6. tammikuuta 2012

Ohi on 362!

Vuosi sitten lähetin poikani armeijan harmaisiin ja ihmettelin kodin tyhjyyttä viikoilla. Viikonloppuisin pojat kotiutuivat ja täyttivät päivät iloisella armeijajutustelulla.

Nuoremmaiseni meni armeijaan selvästi liian nuorena, joten taival loppui viiden viikon päästä ja kotiin saapui poika, joka ilmoitti jatkavansa palveluaan siviilipalvelussa.

Vanhempi pojistani pyrki peruskoulutuskauden (alokasaika) jälkeen kuljetuspuolelle ja sinne pääsikin. Kaupunkisotaharjoitusten ohessa pasikuskina poika suoritti B-kortin kakkososan, C-kortin ja sai vielä ammattiajoluvankin. Eipä mennyt vuosi hukkaan siviilielämääkään ajatellen. Sai armeijasta varmasti roppakaupalla muitakin tärkeitä taitoja ja ison joukon ystäviä. Hieno suoritus!

Tänään on se päivä, kun tuo 362 päivän palvelus on loppuun suoritettu. Iloiset kuvat siviilivaatteisista pojista on jo nähtävillä sosiaalisessa mediassa (fb) ja pojat ovat Santahaminassa valmiina lähtemään koteihinsa!

Onnittelut kaikille tänään palvelunsa päättäville ja tervetuloa kotiin, Oma Poika!

ja vielä ps. kuopus on kasvanut vuoden aikana niin, että päätti syksyllä jatkaa aseellista palvelua. Hän lähtee toistamiseen Vekaranjärvelle maanantaina. Äiti laittaa kotona kädet ristiin ja uskoo pojan selviävän tästä toisesta koitoksesta kunnialla loppuun saakka :-)