torstai 28. kesäkuuta 2012

Kuvasatoa maaliskuun reissusta Kuopioon

Meillä on ystävän kanssa ollut pitkä "projekti" käydä kaikissa jäähalleissa, joissa SM-liigaa pelataan. Projektin saimme Kuopiota vaille valmiiksi jo aikaa sitten, mutta sopivaa viikonloppuottelua Kuopiossa ei vain tuntunut olevan. Viime talvena vihdoin toteutimme reissumme.
Matkasimme lauantai-aamuna lentokoneella Rissalaan ja ajoimme kimppataksilla Puijonsarven pihalle.
Vietimme päivää kaupunkiin tutustuen, hyvää ruokaa syöden ja illalla suuntasimme kohti jäähallia.

Ottelun jälkeen kävimme kurkkaamassa, millaisissa puitteissa Kuopiolainen jääkiekkoyleisö jälkipelejään pelaa.

Sunnuntaina koneemme lähti takaisin vasta iltapäivällä, joten aamulla oli hyvää aikaa tutustua rantamaisemiin.

Keli Kuopiossa oli hieno, pakkasta ei ollut liikaa ja aurinko paistoi. Tässäpä muutama kuva rentouttavalta reissulta.







keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Juhannuksena Tukholmassa

Tämän Juhannuksen päätimme ystäväni kanssa viettää laivalla ja Tukholmassa.

Lähdimme Olympiaterminaalista torstaina tyyneen kesäiltaan, joten kerrankin oli hyvä mahdollisuus viettää aikaa laivan kannella. Yleensähän siellä ei voi enää matkan aikana olla, koska tuuli ottaa liian kovasti kiinni kaikesta.

Tavoitteenani on saada kuvat mahdollisimman monesta suomen majakasta, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja nappasin muutaman kuvan Harmajasta: 



Syömässä kävimme À la carte -ravintolassa. Härkä maistui kermaisen pippurikastikkeen kanssa maukkaalta, joten ruoan jälkeen oli hyvä mieli. Kiertelimme hieman promenaden kauppoja, kunnes olikin jo aika mennä keräämään voimia Tukholman päivää varten.

Juhannusaattona söimme vahvan aamiaisen seisovasta aamiaispöydästä. Tukholman suurimpien kauppojen oli luvattu olevan auki kymmenestä kahteen, joten otimme metron ja ajoimme sillä T-centraleniin. Yleensä minä olen se, joka katselen ja ystäväni hoitaa ostospuolen. Tällä kerralla mielessäni oli, että joku kiva uusi pusero/hame voisi olla mukava löytää.

Ostoskierroksen jälkeen suuntasimme vanhaan kaupunkiin. Siellä emme ole viime vuosina käyneetkään, joten oli mukava katsella kameran linssin läpi vanhoja taloja, kapeita kujia ja linnan vahteja:






Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, niinpä istuimme Kungsträdgårdenilta löytyneeseen kahvilaan juomaan virkistävät juomat. Kahvilasta oli kauniit näkymät rantaan ja kuninkaan linnaan.



Metrolle kävelimme puiston reunaa pitkin ja nautimme viimeisistä Tukholman näkymistä.


Laivan lähdettyä takaisin suomeen päin suuntasimme taas kannelle. Nyt tuuli alkoi huomattavasti nopeammin kuin menomatkalla, mutta vedimme takit päälle ja istuimme sitkeästi ulkona maisemista nauttien. 



Tuliaisten oston jälkeen suuntasimme syömään. Tämän reissun ravintolaksi oli valikoitunut samainen kapteenin pöytä ja ruokakin oli se edellisestä illasta tuttu härän sisäfile. 
Pienen lepohetken jälkeen laiva saapuikin jo Ahvenanmaalle. Yöttömänä yönä oli meillä mahdollisuus nähdä saarta ja satamaa, vaikka kello kulkikin jo puoliyön aikaa. 






Hyvin nukutun yön jälkeen söimme vielä vahvan aamiaisen ennenkuin lähdimme kantamaan laukkujamme läpi hiljaisen Helsingin kaupungin. 



tiistai 26. kesäkuuta 2012

FB-haaste - Uusi / vanha

Facebookin tämän kuukauden haaste on uusi/vanha. Tässäpä minun esimerkkini:

Viipurin vanhan tuomiokirkon torni



sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Mustavalkomaanantai #122 - Yksityiskohtaa

Luonnossa voi kulkea näkemättä mitään, mutta siellä voi myös kiinnittää huomionsa yksityiskohtiin ja silloin vasta alkaa nähdä kaikenlaista, kuten minä näin eräänä iltana kuvauslenkillä.

Leppäkertut kukassa
Muita yksinkertaistuksia voi käydä katsomassa täällä.

Karjalan matka 4.6.2012, ensimmäinen päivä

Kello soi aamulla kuudelta, vaikka on kesäloma? Tämähän ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että reissuun ollaan lähdössä!

Tällä kerralla matka ei olekaan mikä tahansa lepoloma, vaan matka omille juurille... rajan taakse Karjalaan äidin lapsuudenmaisemia katsomaan. Matka tehdään vieläpä Evakkolapset ry.n tilaamana, joten paljon on tunteita ja jälleennäkemisen riemua odotettavissa.

Bussi odottaa jo rautatieasemalla, kun pääsen sinne vähän ennen yhdeksää. Äitikin siellä jo odottaa ja on varannut bussista mukavat paikat meille. Toisin kuin yleensä bussissa, tässä bussissa puheensorina täyttää ilman jo ennenkuin bussi on ehtinyt nostaa kytkintä ensimmäistäkään kertaa. Onko tosiaankin niin, että tämä bussi on täynnä suomalaisia? Normaalisti bussissa jurottavia mörököllejä? Suomalaisia kylläkin, mutta jurotuksesta ei ole tietoakaan :-) Karjalaisella vieraanvaraisuudella otetaan minutkin vastaan, vaikka en varsinaisesti evakko olekaan, toisessa polvessa kuitenkin.

Ensimmäisen päivän määränpää on meillä Viipuri. Suuntaamme siis kutostielle kohti ensimmäistä pysähtymispaikkaamme Kouvolan asemaa. Sieltä otamme kyytiin yhden matkalaisen, jonka jälkeen matkustajaluku on kahta vaille täysi. Nuo kaksi astuvat kyytiimme Enson raja-asemalla ennenkuin bussi ylittää rajan.

Rajamuodollisuuksista itärajalla on monta erilaista tarinaa. Niinpä olemme varautuneet 1-4 tunnin odotukseen. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, joten mikäs tässä on ihmetellessä ja odottaessa. Saamme kaikki nousta bussista ilman matkatavaroita, joka helpottaa huomattavasti rajamuodollisuuksia. Yksi kerrallaan menemme viisumilistan mukaisessa järjestyksessä virkailijan eteen ja koitamme olla mahdollisimman viattoman näköisiä. Kaikki kelpaavat rajan yli matkustaviksi ja bussikin pääsee yli nopeasti, joten pääsemme jatkamaan matkaamme tunnin päästä siitä, kun rajalle saavuimme. Jännä on ensikertalaisena seurata rajamuodollisuuksia, joissa ensin bussiin tulee virkailija, joka katsoo passin kuvasivun ("kuvasivu esiin!"). Sitten käymme yksi kerrallaan tarkistuksessa ja kun kaikki ovat takaisin bussissa, tarkistetaan vielä kertaalleen, että kaikilla on leima passissa ("leimasivu esille"). Erilaisia raja-asemia käyneenä tuntuu tällainen tapa aika eksoottiselta :-)

Olemme siis päässeet Karjalaan, matkalaisten kotiseuduille. Olemme varustautuneet matkaan kartoilla, jotka löysimme netistä ja jotka ovat vuodelta 1938. Luovutetun karjalan kartat  kertovat, millä nimillä matkalaiset seutuja tuntevat ja karttojen avulla pysymme edes suunnilleen tietoisina siitä, missä milloinkin liikumme.

Enson raja-asemalta pääsemme Jääsken pitäjään. Tankkaamme auton täyteen menovettä, jota saa tällä puolella rajaa puoleen hintaan. Matkamme hinta saadaan näin alenemaan jonkin verran!

Oppaanamme meillä on historiaa käsittämättömän hyvin tunteva ja täppätietoja muistava Kyösti Toivonen , jolla tietojensa lisäksi on loistava ulosanti. Vuosiluvut ja tapahtumat vilisevät silmissämme ja voimme jokainen kuvitella, minkälaisia asioita matkan varrella on tapahtunut. Kunpa oma muistini vain toimisi paremmin...

Bensa-asemalta suuntaamme matkamme Enson kaupunkiin. Järkytyn ensimmäistä kertaa siitä, kuinka huonossa kunnossa paikat ovatkaan! Puutalot ovat romahtamispisteessä ja ilman maalipintaa. Kerrostaloista ei voi olla yhtään varmempi, pysyvätkö pystyssä vaiko eivät. Selvästi huomaa, mitä taloista on aikoinaan suomalaisten tänne rakentamia! Ero on huomattava.

Ensosta jatkamme matkaamme Jääsken kirkonkylään, jossa meillä on ensimmäinen pysähdys rajanylityksen jälkeen. Muistoristi on paikoillaan, mutta kirkko on tuhoutunut.  Jos muistini olisi parempi, muistaisin varmasti, kuinka kirkko tuhoutui, mutta onneksi meillä on internet :-) Linkin sivulta näemme, että "Temppeli tuhoutui kesällä v. 1941 suomen armeijan hyökkäyksen yhteydessä."  Pääsemme ihailemaan myös ensimmäistä kertaa Vuoksen virtausta tällä puolella rajaa. 

Jääsken kirkon muistoristi

Jääsken kirkolta jatkamme matkaamme Antreaan, jossa pysähdymme Muistopuistoon, vanhan kirkon ja hautausmaan raunioille. Kiipeämme ylös muistopuistoon ja ihastelemme Karjalan keväistä vehreyttä. Puisto on siisti ja hyvin hoidettu. Uusi hautausmaa on tien toisella puolella vähän matkan päässä ja osa matkalaisista käy siellä katselemassa. Kuskimme Peke keittää meille ensimmäiset bussikahvit ja tarjoaa keksit ja korput. Ihmeen hyvältä maistuu kahvi täällä luonnon helmassa.
Ympäristön talot näyttävät samanlaisilta, kuin kaikki maaseudun talot tähän mennessä. Ei näytä ympäristöstä huolehtiminen kuuluvan tänne asutettujen arkeen, niin huonoon kuntoon on talot päästetty.

Muistopuisto Antrea

taloja muistopuiston vieressä

Maisema Kuukaupin sillalta

Seuraava pysähdyksemme on Ihantalan taisteluiden muistomerkillä. Siellä kuulemme mandoliinin soittoa ja saamme taas ison annoksen suomen historiaa. Paikka on tärkeä suomen historiassa, pysäytettiinhän tähän vihollisen eteneminen kesällä 1944.

Ihantalan taistelun muistomerkki

Muistomerkiltä ajammekin kohti Viipuria ja hotelliamme Victoriaa. Hotelli on tyylikäs eikä lainkaan sellainen, jota Venäjän hotellista odotin! Tosin oppaamme taisi kertoakin, että tämä hotelli on Viipurin tasokkain iso hotelli, johon tämän kokoinen retkikunta mahtuu.

Maittavan illallisen jälkeen käymme vielä kävelemässä Viipurin vanhoilla kujilla ja kuulemme lisää historialuentoa. Itse keskityn valokuvaukseen, koska tällaisen päivän iltana on enää turha edes yrittää jaksaa painaa mieleensä kaupungin historiallisia yksityiskohtia!

Näkymää hotellin portailta

Valkoinen talo on Hotelli Victoria

Viipurilaista arkkitehtuuria

Torkkelin Knuutinpoika

Viipurin vanha tuomiokirkko

Eivät ole kerrostalot Viipurissakaan kauniita...

Kisu asuu vanhassa puutalossa

Kotiovella?

Työkavereille löytyi pöllö heti ensimmäisenä päivänä :-)

Kello on jo paljon, kun pääsemme nukkumaan. Päivä on ollut hyvä!


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Makrotex - 63 Suora

Makrokuvaa en tähän aiheeseen löydä, mutta teemaextra-kuva löytyi :-)

Mäntymetsikköä Karjalassa
Muita suoria löytyy täältä

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Russarön majakalla

Lauantai olikin sitten Russarön majakkasaarella vierailupäivä. Saari on nykyisin avoinna kaikille kiinnostuneille ja sinne tehdään kymmenkunta opastettua retkeä kesän aikana. Itselleni tämän kesän retkipäivistä sopi vain tämä kesäkuinen lauantai, joten se oli mentävä nyt, vaikka lomalla olikin ollut jo paljon muuta ohjelmaa.

Opastus alkoi saaren historiasta ja varuskunnan toiminnasta siellä. Saarella on edelleen tykkejä, joilla maata puolustettiin talvi- ja jatkosodissa. Kuvia ei sotilaskohteista saanut ottaa, joten kamera piti pitää laukussa siihen saakka, kunnes pääsimme majakan luo. Majakasta otin muutamia kuvia, joista käsittelin tänään HDR-tekniikalla "peruskuvan", jota muunsin Lightroomin valmiilla tyyleillä (Saved Presets) .  Ihan vain tyyliä muuttamalla sai kuvasta aika paljon erilaisia muunnoksia, joista valitsin tähän omasta mielestäni parhaat.

HDR muunnos








maanantai 11. kesäkuuta 2012

HDR:ää Karjalan matkan kuvista

Tarinaa Karjalan matkasta tuntuu nyt olevan hankala kirjoittaa (ei ole oikein päässyt vauhtiin) eikä kuvistakaan voi valita tänne vain jotain pientä osaa. Jotenkin tuntuu, että matkan "sielu" pitäisi saada mukaan kuviin / tarinaan, mutta pienellä kuvaotoksella se ei onnistu.

Ratkaisua odotellessa (kyllä se sieltä jostain syvältä vielä tulee) käsittelin muutaman kuvan HDR-tekniikalla:

Lumivaaran muistomerkillä olleet ruusut olivat kauniita

Sortavalan venevajat olivat jo parhaat päivänsä nähneet

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Karjalan matka 06.06. - Seikkailu Hämekoskella


Meille itsellemme matkan tärkein osuus alkoi Sortavalan jälkeen. Sinne asti pääsimme 6.6. iltasella:

Pudotimme Sortavalan vanhalle hautausmaalle perhekunnan etsimään sukunsa hautoja ja jatkoimme Harluun päin. Reittimme oli määrä kulkea Harlun Läskelän kautta Impilahdessa sijaitsevalle Murheen ristille. Oma suunnitelmamme oli kuitenkin jäädä pois bussin kyydistä Läskelässä, ottaa taksi ja ajaa Jänisjoen vartta pitkin ylös Hämekoskelle.

Läskelään päästyämme pysäytimme bussin Harlun uudelle kirkolle kaupan eteen. Oppaamme meni kauppaan ja sai kuin saikin taksin tilattua. Kaupan eteen kaarsi auto, josta noussut mies puhui selvää suomen kieltä! Hän ei kuitenkaan ollut kuskimme vaan perunan tarpeessa ollut Harlulainen. Koitimme houkutella häntä taksiksemme, mutta hän oli kovasti kotiin menossa. Tilattu "taksimme" ajoi paikalle ja saimme suomea puhuvan miehen meille tulkiksi reittiämme selostamaan. Reitti tuli selväksi: Harlun kautta Hämekoskelle ja sieltä Sortavalaan. Mikäli kuitenkin selviäisimme Hämekoskelta tunnissa, tulisimme takaisin Läskelään, odottaisimme oman bussimme paluuta Impilahdelta ison tien varressa ja liittyisimme takaisin omaan porukkaamme peukalokyytiläisinä.




Lähdimme taksilla kohti Harlua. Yhteistä kieltä kuskin kanssa ei siis ollut joten puhe hoidettiin käsillä. Matkalla ihastelimme maisemia, etenkin kulleroita, jotka Laatokan Karjalassa kasvavat erityisen suuriksi. Harlussa oli vielä asutusta ja vanhoja taloja. Yleisvaikutelma oli samanlainen, kuin muissakin karjalan kylissä. Talot olivat vanhoja ja kunnostamattomia.

Jatkoimme matkaa Harlusta pohjoiseen junaradan yli Jänisjoen rantaan. Rantatie oli kaunis ja koskessa kuohuivat vedet. Pysähdyimme muutaman kerran joen varressa maisemia ihastelemaan ja kuvia ottamaan.

Jänisjoki


Mukana tällä yksityisellä matkan osuudella meillä oli kartta vuodelta 1938, jossa näkyivät ne tiet, jotka olivat silloin olleet olemassa. Uutta karttaa meillä ei ollut. Hämekoskella ei ole enää asutusta, joten pellot puskittuvat ja maisema muuttuu. Tie oli uudistettu, eikä kulkenut enää samaa reittiä aikaisemman tien kanssa. Ajelimme vanhoja pieniä teitä, mutta äidin kotipaikkaa emme löytäneet. Sensijaan löysimme Hämekosken voimalaitoksen, josta äidilläni on selvät muistot: Hän oli ollut siellä pienenä tyttönä veljiensä kanssa, kun isoveli oli napannut hänestä takaa kiinni ja huudahtanut: "meinasit puota, mut just sain kiinni".  

Äiti Hämekosken voimalaitoksella

Hämekosken voimalaitos

Jänisjoki voimalaitoksen sulun alapuolelta


Äiti on käynyt kotipaikallaan kaksi kertaa aikaisemmin. Ensimmäisen kerran 1990-luvun puolivälissä. Silloin taloa asuivat sinne Valko-Venäjältä asutetut ihmiset. Äiti pääsi käymään kodissaan veljiensä kanssa ja varmistui siitä, että muistot kotitilasta olivat oikeita, ennen sotaa muodostuneita mielikuvia. Kulmaikkuna, joka äidinäidille oli erityisesti tärkeä, löytyi kotitalosta. Tuolla matkalla olivat sisarukset käyneet myös Harlun hautausmaalla ja koittaneet etsiä veljensä hautaa. Hautausmaa oli kuitenkin jo silloin ollut myllätty ja rämettynyt.

Äidin vanha kotitalo joskus 90-luvulla

Toisen kerran kävi äiti Harlussa 4 vuotta sitten Impilahti-seuran retkellä. Tuolloin talosta oli jäljellä kivijalka eikä juuri muuta. Paikalliset asukkaat eivät huolla talojensa piippuja, jonka vuoksi taloja palaa paljon. Näin oli käynyt äidin kotitalollekin.

Kotitalon kivijalka sen jälkeen, kun talo oli palanut

Tälle kolmannelle matkalle pääsin minäkin mukaan. En enää nähnyt äidin kotitaloa, mutta näin ne maisemat, joita äiti oli pienenä taivaltanut. Jänisjoki näytti voimansa tänä kauniina kesäpäivänä. Ihastelimme ja ikuistimme koskea aikamme ennen paluumatkan aloittamista.

Taksikuskin kanssa olimme oppaan välityksellä saaneet reitin selväksi, ainakin niin meistä tuntui, kun seikkailullemme lähdimme. Hotellimme oli Sortavalassa Seurahuone ja sinnehän meidän piti päästä. Meillä ei kuitenkaan ollut hotellin nimeä venäjäksi kirjoitettuna eikä taksikuskimme ymmärtänyt, mitä tarkoitimme, kun pyysimme Seurahuoneelle :-) Olimme viipyneet matkallamme 1½ tuntia, joten bussimme oli ohittanut Läskelän jo puoli tuntia aikaisemmin. Siihen emme siis enää ehtisi... No, ei auttanut muu kuin lähteä Sortavalaan päin ja katsoa, kuinka pääsisimme Seurahuoneelle sieltä, mihin taksikuski meidät veisi...

Ajelimme takaisin Harlun läpi maisemia mieleemme painaen. Iso maantie tuli näkyviin ja joku bussi vilahti siellä. Sanoin äidille, että näihköhän se oli meidän bussi, joka siellä meni. Ajoimme vuonon rantaa bussia saavuttaen ja totesimme sen olevan oma bussimme. Koitimme selittää asiaa kuskille, mutta hän ei sitä ymmärtänyt, vaan luuli, että haluamme mennä bussista ohi. Avasin auton ikkunan, työnsin käden ulos ja näytin peukkua ohi ajaessamme. Olimmehan sopieet kuskimme kanssa, että peukalokyydillä pääsisimme takaisin kyytiin. Katsoimme taaksemme ja koitimme arvata, olivatko bussissa ymmärtäneet juuri meidän olevan siinä. Edessämme oli säiliöauto ja taksikuskimme viittelöi, haluaisimmeko mennä siitäkin ohi. Ei ei, sitä emme halunneet, vaan viittelöimme edelleen bussiamme. Silloin kuskimme ymmärsi. Hän ajoi tien sivuun, nousimme nopeasti kyydistä ja huidoimme taas ohi ajavalle bussillemme. Huomasivathan he meidät ja pysähtyivät. Kiitimme mukavaa taksikuskiamme ja palasimme nauravaisina omaan joukkoomme.

Seikkailumme oli ohi!

Matka oli ikimuistoinen ja oli hienoa päästä kokemaan se nimenomaan evakkolasten kanssa. Sykähdyttävintä oli nähdä evakon ilo oman kotitalon portailla!