keskiviikko 20. marraskuuta 2013

TV-studiolla koululla

Kävin tänään ensimmäistä kertaa sitten tutustumisviikon koulun TV-studiolla visiitillä. Sinnehän voisin mennä vaikka joka päivä, mutta tähän mennessä olen ovesta tullessani joko kävellyt suoraan (valokuvausstudiolle) tai kääntynyt vasempaan kahvihuoneelle päin.

Kakkoset (ne jotka osaa jo NIIN paljon) tekevät Kokkolan Tiikereistä (lentopallo) haastatteluja, joten studio oli sisustettu haastattelua varten:

Yleiskuva

Tiikeri

Kamera

Puntit ?

Karvaturrikka

Valonohjain
Aion mennä uudestaankin tuonne, ehkä jo huomenna :-) Siellä oli kiva käydä senkin vuoksi, että kakkoset on innokkaita kertomaan laitteista ja minä tietysti innokas kuuntelemaan ja ihmettelemään !

torstai 7. marraskuuta 2013

Gustavsvärn

Gustavsvärnin majakka on Hangon edustalla ja bongattu sekä Russarön että Bengtskärin reissuilla. Kuva on Bengtskärin reissun menomatkalla elokuussa 2012.

Gustavsvärn


tiistai 29. lokakuuta 2013

Majakat pyritään avaamaan keväällä

Liikennevirasto on tämän kuun alussa pyörtänyt päätöksensä majakoiden sulkemisesta. Hieno uutinen kaikille majakoista kiinnostuneille.

Ensi kesän majakoihin kuuluvat varmasti ainakin Tankar ja Hailuoto. Tavoite-listalle taidan kirjata nuo Pietarsaaren edustan majakat, joita bongatessaan tarvitaan varmasti venekyyti. Täytyy koittaa tässä talven aikana tutustua esim. Kokkolan kuvauskerhoihin ja löytää ihmisiä, jotka ovat majakoista kiinnostuneita ja joiden kautta majakkasaarille voisi tällä suunnalla olla helpompi päästä!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

25.08.2013 Islanti - Snaefellsnes

Kukko on herännyt. Kurkkaan kelloa, se on 6.30. On aamu.
Auton ikkunat ovat märät, mutta näen edessä siintävän mäen ääriviivat. Onko sumu hälvennyt? Sadekaan ei piiskaa auton kattoa. Olisipa mukavaa, jos keli olisi parempi, olemmehan menossa katsomaan kultaista kolmiota tänään. Lämpötila yhdeksän maissa 6,5 astetta.

Matkasuunnitelmammehan ei ollut kiveen hakattu, joten muutimme sitä heti aamulla. Lähdemmekin kohti Islannin toista sormea Snaefellsnesia. Matkalla katsastamme Islannin korkeimman putouksen.

klo 20.00
Kuinka kirjoittaa tällaisesta päivästä? Mistä löytää sanat kertomaan siitä, mitä olemme tänään kokeneet.

Aamun valjettua lähdin katsastamaan, millaiseen paikkaan olimme illan hämärtyessä automme parkkeeraneet. Tie 36 kulkee vuorten välissä, joten tien molemmilla puolin nousivat vihreät mäet. Lähdin kulkemaan pikku tietä ja löysin sen, mitä olen koko kesän koittanut kotona metsästää: kasvit täynnä pisaroita! Muutama kuva laajakulmaobjektiivilla ja loput makrolla:

olisin voinut kuvailla kesän aikana jotain ihan muuta... :-)
Ilma oli sumuinen ja hetken kuvattuani alkoikin taas tihuuttaa vettä. 


Yöpaikkamme mäeltä katsottuna
Aamiaisella vaihtuneen matkasuunnitelman vuoksi lähdimme ajamaan takaisin 1. tielle suuntana pohjoinen ja Islannin korkein vesiputous Glymur. Ajoimme kauniissa maisemissa vuonon reunaa jääden hetkeksi ihastelemaan lohijoen tyrskyjä. 

Laxa I Kjos

Vuonon pojukassa käännyimme Glymur-viitan osoittamaan suuntaan. Vähän kyllä ihmettelimme, kun netistä ei löytynyt juurikaan kuvia tästä ihmeestä, ja perille päästyämme asia selvisikin: kohta, johon tie päättyy on 10 km:n päässä putouksesta ja tuo matka oli tarkoitus vaeltaa. Vesisateessa päätimme jättää tällaisen riemun väliin. Varmasti näkisimme vesiputouksia tällä matkalla ilman 10 km:n sateessa ja liukkaassa patikointiakin. 
Totesimme, ettei tiekarhu ollut poikennut tällä tiellä viime vuosina. Pikkuveli oli sitä mieltä, että tien kunnon lisäksi Islantilaiset voisivat panostaa säähänkin vähän enemmän. Putouksille ajaessamme totesimme, että lampaisiin he olivat panostaneet. Vastaan tuli nimittäin 3 lammasta, jotka olivat muuten ihan valkoisia, mutta niillä oli mustat naamat. Olivat jokseenkin hauskan näköisiä :-) 

Jääkaapin ja vatsamme täytimme Borgarnesin pienessä kylässä. Bonus on kuulemma Islannin halvimpia kauppoja ja Bonuksen porsas näkyykin melkein jokaisessa vähän isommassa kylässä. Syömässä kävimme Trip Advisorin suosituksesta Eddu Veroldissa. Pikkuveljen hampurilainen oli kuulemma ihan hyvää, meidän muiden päivän kalana syöty turska ei maistunut juuri miltään. Vatsansa sillä kuitenkin täyteen sai, joten pääsimme jatkamaan matkaa kohti Snaefellsnesiä.

Snaefellsnesin kerrotaan olevan Islannin henkisten voimien keskittymä. Menninkäisiä ja trolleja vilisee joka puolella. Jotenkin on helppo uskoa tarinoita, kun katselee maisemia niemen kärjessä. Laavavirtauksia, kivenlohkareita, kuumaisemaa, tulivuoria, ikijäätä. Islantilaiset ovat ymmärtäneet suojella niemen kärjen luonnonsuojelualueeksi, jolla yöpyminen ei ole sallittua. Päivän kruunasi sateen loppuminen ja auringon ilmestyminen lämmittämään jäseniä. Auringon valossa värit pääsivät hyvin esille ja maisema oli todella hämmästyttävä. Sumun tilalle on tullut tuuli, joka ottaa napakasti autoon kiinni. Kaiken kaikkiaan parempi kuitenkin näin.





Yöpuulle asetumme tien 54 varteen. Meren vellonta kuuluu ulkoa ja ikkunasta näkyy vihreä vuoren seinämä vesiputouksineen. Ei hullumpi paikka viettää yötä.


Reitti kartalla

perjantai 13. syyskuuta 2013

Uudet kaverini

Sain eilen koulusta lainaksi objektiivin, jota joskus haaveilin hankkivani eli ns. legendan 

Lähdin luonnonsuojelualueelle katsomaan, olisivatko kurjet paikalla. Ainakin joutsenet, töyhtöhyypät ja joitain liroja siellä olisi. Lampaat ja ylämaan karja laiduntavat peltoja, joten niistäkin voisi joitain otoksia saada.

Opettaja jo vähän varotteli, että ilman jalustaa voi olla vaikea kuvata pitkillä etäisyyksillä, mutta lähdin ennakkoluulottomasti koittamaan :-)

Tässäpä uudet kaverini:

Ensin paikalla olivat joutsenet, töyhtöhyypät ja hanhet

Isommatkin halusivat päästä veden ääreen

Tulkaahan nyt sieltä

No joo joo, oota nyt ihan rauhassa!
Lopulta saapuivat myös kurjet
Kuvat on ihmeen pehmeitä. En tosiaan oikein päässyt sinuiksi objektiivin kanssa, mutta sitä vartenhan täällä ollaan, että harjoitellaan ja opitaan.


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Islanti (Keflavik -> tie 36) - 24.8.2013

24.8.2013
klo 14.30 (17.30 suomen aikaa)

Kotipihalla lähtöaamuna


Aamu valkeni aurinkoisena herätyskellon herättäessä seitsemältä. Eilinen ilta meni pakkaillessa ja oudolta tuntui, kun mukaan pakattiin villaista, fleeceä ja sadetta & tuulta pitävää vaatetta. Harvemmin on matkalaukkuni täyttynyt tällaisilla varusteilla matkalle lähtiessäni, mutta tänään onkin suuntana Islanti, tuo tulen ja jään maa.

Eksoottinen Islanti on jo pitkään ollut haaveissani ja viime talvena mainitsin siitä isälleni. Muuta ei tarvittukaan, kun matkan suunnittelu alkoi. Kun matkasta innostui myös pikkuveljeni, on porukka sama kuin 2 vuotta sitten Australiassa. Tutussa porukassa on turvallista matkustaa.

Jo Australian matkaa suunnittelimme tehtäväksi matka-autolla, mutta suunnitelma peruuntui, kun ymmärsimme maan etäisyydet. Islanti on kuitenkin ympärysmitaltaan vain pieni osa Australiasta, reilut 1000 km, joten sinne matka-autolla matkustus sopii mainiosti. Niinpä tilasimme lennot Icelandairilta (360€/nuppi) ja vuokrasimme auton, johon me kaikki hyvin mahdumme (300€/nuppi).

Lentokoneessa istuessa tulee mieleen kaikenlaisia tarinoita, joita on Islannista lukenut ja hienoja paikkoja, joita pitäisi seuraavan viikon aikana omatoimisesti löytää. Reittisuunnitelma on tehty suurpiirteisesti, joten yllätyksille on sijaa eikä mikään pakota meitä etenemään suunnitelman mukaan. Norjalaisten öljynporauslauttojen yläpuolella ei voi muuta kuin huokaista. Kauan odotettu matka on alkanut :-)
***
On ilta, tai oikeastaan yö. Paikallista aikaa 21.45, eli suomen aikaa kohta yksi yöllä. On ollut pitkä päivä. Lento oli tasainen, mutta koskaan en ole ollut koneessa, kun laskeutuminen on ollut näin epävakaa (raf landing). Melkein tuli jo hankala olo... Kaikki meni kuitenkin hyvin ja hetken kentällä odoteltuamme tuli asuntoauton vuokrafirman ihminen hakemaan meitä. Autoon tutustuminen ja sen tarkistus vei oman aikansa, joten pikaisen kauppareissun ja iltaruoan jälkeen ajoimme Reykjavikin ohi kohti Pingvelliriä. Kartanlukija (=minä) on vielä vähän ruosteessa ja risteykset tulevat nopeasti vastaan, joten muutaman kerran kävimme ottamassa vauhtia vähän ideaalireittiä pidemmältä. Tasaisen pysähdyspaikan löysimme 36-tielle käännyttyämme melkein heti. Tässä olemme purkaneet laukut ja tehneet itsellemme pedit. Nyt alkaa jo olla myöhä, joten uni pyrkii väkisinkin silmään.

Asuntoautolla voi Islannissa parkkeerata yöksi luonnonsuojelualueita lukuunottamatta mihin vain. Leirintäalueita on kuulemma melkein joka kylässä, joten sellaisen löytyminen ei liene hankalaa sekään. Joskus menemme varmasti camping-alueelle, mutta tämä ensimmäinen yö menee nyt näin.

Keli on ollut sumuinen ja tihkusateinen. Lämpöä on n. 9 astetta. Ilma tuntuu kuitenkin jotenkin leppoisalta, joten ihan kamalan kylmän tuntuista ei ole ollut.

Keflavikin lentokentän "näkymät"


Maisemat Keflavikissa (se, mitä niistä näkyi) näyttivät tässä kelissä kuin viimeistelemättömältä rakennustyömaalta. Luonnonsuojelualuetta lähestyessämme muuttuivat maisemat vehreämmiksi ja mäkien rinteillä näimme jo ensimmäiset Islanninhevosetkin.

Kello on jo paljon ja matka on vasta alussa. Huomiselle toivon enemmän näkyvyyttä ja vähemmän sadetta. Kumpaakaan ei säätiedotus luvannut. Mieli on kuitenkin hyvä! Olen vihdoin päässyt maahan, johon olen jo pitkään toivonut pääseväni.

Päivän ajoreitti


Kuvia päivän aikana 4 :-)

 
  

tiistai 10. syyskuuta 2013

Ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) itse kirjoitettu pakina

Koulussa kun on, tulee siellä tehtäviä, joita ei odottaisi eteensä tulevan...

Kaikki sai alkunsa siitä, kun en päässyt osallistumaan opetukseen kahdella ensimmäisellä opetusviikolla (eka viikko oli vain tutustumista opetukseen ja koulurakenuksiin). AV-journalismin kurssilla saimme tehtävän tehdä haastattelun. Noh, paikalla olleita opiskelijoita ohjeistettiin tekemään haastattelukysymykset toisistaan (parityö), mutta minullahan ei sellaista mahdollisuutta ollut. Kehittelin siis omat kysymykseni uudesta koulurakennuksestamme Lime-mediakeskuksesta. Rakennus on valmistunut viime talvena ja sen myötä meillä on aika kivat mahdollisuudet opiskeluun. Tein siis haastattelukysymykset av-puolen tiiminvetäjälle uudesta talosta.

Koska kyse oli journalismista, ei tehtävä tietystikään päättynyt tähän, vaan kysymysten perusteella pidettiin haastattelut ja haastattelun perusteella piti kirjoittaa juttu. Niinpä minä rohkeana (?) tyttönä laitoin kysymykseni tiiminvetäjälle sähköpostilla :-) Aikataulu oli kuitenkin liian kireä hänelle, joten opettaja antoi minulle toisen jatkotehtävän: Kirjoita pakina jostain ajankohtaisesta aiheesta.

Pakina? Mikä on pakina? Ei muuta kuin wikipedia auki ja pakinan määrittelyä etsimään. Olin lukenut joitain pakinoita, joten suunnilleen tiesin mistä on kyse. Aika vaativan tehtävän antoi opettaja näin opiskelun alkuun...

Mietin pakinaan aiheita ja kyselin ystäviltä vinkkejä. Kirjoittaisinko Nokiasta vai "kansantalouden rakennemuutospaketista"? Pyörittelin aiheita mielessäni ja päädyin siihen, että aiheen tulee olla minulle tuttu ja yksinkertainen, koska tyylilaji on uusi ja haasteellinen. Takaisin omaan arkeen siis.

Haastattelukysymykset tein koulurakennuksesta, joten pakina alkoi muotoutua opiskelun ja koulun ympärille. Tässäpä siis ensimmäinen pakinani...

 Kokkolaan koulun penkille

Aloitin opiskelun. Kokkolaa lähempää ei koulua löytynyt, matkaa 400 kilometriä. En aja päivittäin.
Oli hankittava asunto. Solussa olisi voinut olla hauskaa ja olisin voinut vahingossa tutustua uusiin ihmisiin. Hain yksiötä. Sain sen, nyhjötän kotona yksin.  

Koulurakennus on uusi. Tilat on hienot eikä niistä puutu mitään. Paitsi öljyä saranoista ja ilmastointi leffateatterista. Tuolitkin natisevat kivasti. Opea se häiritsee.

Koulussa tutustun väkisinkin luokkakavereihin. Tytöt on kilttejä ja pojat häiriköi. Esimerkiksi Kalle (nimi muutettu). Toiminut 10 vuotta henkilökohtaisena avustajana. On tainnut saada paljon aiheita lyhytelokuviin. Usein suukapulan tarpeessa, ainakin open mielestä. Meitä muita Kalle huvittaa. Pitää tunnelman luokassa keveänä.

Meillä on monta opea, kaikki vähän erilaisia. Yhden tunnilla on hauskaa. Siellä joutuu kuuntelemaan ja uskaltaa vastata, kun ope kysyy.
Toisen tunnilla kannattaa olla ajoissa, koska ovi menee lukkoon, kun tunti alkaa. Niin ope ensimmäisellä kerralla kertoi. Lukkoon oven laittaa Kalle, koska on periaatteen mies. Ja ope juoksee avaamassa ovea myöhästyjille.

Olisipa kiva, jos voisi keskittyä pelkästään opiskeluun, mutta ruokaakin pitää saada. On mulla kyllä vararavintoa, mutta laskuja sillä ei pysty maksamaan. Jos en tekisi illalla töitä, viettäisin aikaa kaupungilla koulukavereiden kanssa ja verkostoituisin. Siitä olisi hyötyä tulevaisuudessa. Mutta ei. Istun koneen äärellä ja teen töitä, joiden vuoksi päätin lähteä opiskelemaan.
 

maanantai 9. syyskuuta 2013

Helsingin majakka (pohjamajakka) - 28.7.2013

Majakkabongaukseeni kuuluvat lähinnä tavalliset majakat, pohjamajakat oli veneettömänän bongaamisen vaikeuden vuoksi pakko rajata ulkopuolelle. Poikkeuksen tekee Helsingin majakka, jonka saa bongattua "helposti" Tallinnan laivalta. Eipä siis muuta kuin bongausreissulle :-)

Laiva lähti Helsingistä illalla, joten taisimmepa olla jo nukkumassa, kun se ohitti Helsingin majakan. Kotimatkalla päätimme olla skarpimpia!

Jossain vaiheessa matkaa kipasimme hytissä ja mitä sieltä ikkunasta näkyikään? Majakka. Äkkiä kamera mukaan ja kannelle kuvaamaan! Vähän ihmettelimme, miksi majakka tuli niin nopeasti laivan lähdön jälkeen, mutta napsimme kuvia sitä sen enempää ajattelematta.


Tallinnan majakka

Ilma kotiinpäin matkustaessamme oli mitä mainioin. Aika harvoin voi matkaa viettää laivan kannella palelematta, mutta tällainen onni kohtasi meidät tuolla reissulla. Ihmettelimme sumulauttoja, joita tuli vastaan silloin tällöin. Kylmä henkäys, kostea ilma ja näkyvyys nollaan.


 

Laivan kannella istuessamme katsoimme, kuinka meitä lähestyi majakka. Majakka? No tuohan se vasta on Helsingin majakka! Ja taas juostiin. Kameraa ei tietystikään ollut mukana kannella, mutta onneksi laivan vauhti ei ollut kova ja hytti oli lähellä.

Helsingin majakka 28.7.2013


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Majakkabongaus jatkuu - Kallon majakka

Majakkabongaukseni haastekerroin kasvoi keväällä aimoharppauksen, kun viranomaiset huomasivat, että majakan turvallisuus ei niiden kulta-aikana ollut 2000-luvun tasolla. Liikennevirasto aloitti tarkistukset Tankarin majakasta Kokkolan edustalta (joka tietysti harmittaa uutta Kokkolalaista). Juhannuksen kieppeillä suljettuja majakoita oli Hesarin uutisen mukaan 4.

Kuva kopioitu Hesarin verkkosivulta 26.6. julkaistussa uutisessa. (kopioin kuvan tähän, koska Hesaria tilaamattomat eivät pysty viikon aikana lukemaan kuin 5 uutista ilmaiseksi)
Tämän tiedon perusteella lähdimme matkaan. Sägrundin majakkaan pääseminen tuntui jo suunnitteluvaiheessa vähän hankalalta, joten jätimme sen kierrokseltamme suosiolla pois. Olisihan Yttergrundin, Kallon ja Kaijakarin majakoissa jo yhdelle reissulle aihetta.  Matka-aikamme sijoittui heinäkuun alkuun sen vuoksi, että Kristiinankaupungin matkailusivuilla kerrottiin Yttergrundin majakkasaaren avoimien ovien päivän olevan silloin.

Senäjoelta meille löytyi mukava paikka yöpyä, joten ajelimme sinne perjantaina. Lauantai-aamuna lähdimme ajoissa ajamaan Kristiinankaupunkiin, alkoivathan kuljetukset ennakkotiedon mukaan klo 10.00.

Perille pääsimme hyvissä ajoin ennen kymmentä. Katselimme ympärillemme tyhjässä satamassa, kun luoksemme tuli henkilö kertomaan, että avointen ovien päivä oli peruttu, koska majakka oli suljettu. "Paikallislehdessä oli kyllä tieto päivän peruutumisesta! Toivottavasti ette ajaneet pitkältä?" "Eihän me, Helsingistä ja Tervajoelta Seinäjoen kautta... kun sitä teidän paikallislehteänne ei meille asti jaeta...". Ihmetyksemme oli suuri, kun huomasimme, että kaupungin matkailusivuilla peruutuksesta ei ollut mitään tietoa...

Koska Kaskinen ja Kristiinankaupunki eivät majakoitaan pystyneet meille näyttämään, ajelimme Vaasaan ja kävimme Raippaluodossa risteilyllä.

Yön vietimme taas Seinäjoella, josta lähdimme aamulla Poriin päin toivoen, että meillä olisi siellä parempi tuuri. Kaijakarin tiesimme olevan kauempana, mutta Kallon piti olla paikassa, johon pääsisimme helposti ihan autokyydillä.

Ajoimme ensin Porin pohjoispuolelle katsomaan Kaijakarin majakkaa. Söimme maittavan aterian Ravintola Merimestassa ja lähdimme kävelemään Reposaaren pohjoisrantaa. Ja siellä se majakka näkyikin pienen pienenä Reposaaren edustan saarella. Tämä tyttö oli kuitenkin lähtenyt majakanbongausretkelle pelkällä laajakulmaobjektiivilla, joten minun Kaijakarini vaatii aika paljon mielikuvitusta, mutta kyllä se siellä kuvassa on :-)


Koitin tietysti rajata kuvasta myös sellaisen, jossa olisi näkynyt pelkästään Kaijakarin majakkasaari majakan kanssa, mutta en saanut mieleistäni kuvaa tehtyä. Tämä saa siis ainakin tässä vaiheessa riittää Kaijakarin bongaamiseen. Tämähän se oli minulla itsellänikin siellä vastarannalla tilanne, joten mitäs sitä vääristämään.

Vähän aikaa rannalla ihmeteltyämme lähdimme ajamaan kohti Kallon majakkaa. Pääsimme vihdoin näkemään majakan ihan lähietäisyydeltä:


 
Mukavan näköinen matala majakka :-) Mutta olihan se yllätys täälläkin odottamassa.


Majakkamatkailulle todella harmillinen tilanne, jonka edistymistä onkin mielenkiintoista seurata tulevina vuosina.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Elämä asettuu uomiinsa taas uudella paikkakunnalla

Syksy on ollut muutosten ja kokemusten aikaa. Syyskuun puolivälissä aloitin opinnot täällä Kokkolassa, olin välillä viikon töissä Riihimäessä, toisen viikon Islannissa (josta kuvia vähän myöhemmin) ja tämä viikko onkin vierähtänyt täyspäiväisesti opiskellen (ja iltasella vähän töitä tehden).

Opiskelu on mielenkiintoista. Uppoudun tähän näköjään ihan kokonaan, niinkuin tapahtuu yleensäkin, kun elämässäni tapahtuu jotain uutta. On erilaisia opettajia ja uusia luokkakavereita, paljon uutta ja monpuolista tietoa, erilaisia tehtäviä. 

Tämä viikonvaihde on ensimmäinen, jonka vietän täällä Kokkolassa. Lähden kohta luonnonsuojelualueelle katselemaan ja kuvaamaan majakoita ja luontoa. Kävin siellä jo eilen auringon laskeuduttua ja paikka näytti mielenkiintoiselta ja sopivan rauhalliselta minulle viettää aikaa. 

Muutaman viikon koulutehtäviäkin on pitänyt vähän kiriä kiinni. Onneksi olemme vielä alkeissa ja tuntuu, että saan asiat selville tehtävien ja materiaalien avulla (tosin tiedän nyt jo kokemuksesta jääväni paljosta paitsi, jos en kouluun mene!).

Ensimmäiset kuvankäsittelyharjoituksetkin olen jo tehnyt. Tässä kuvien yhdistäminen, eli tavallaan kollaasin teko.



Kuvat on otettu oman kodin pihasta tänä kesänä jonkun sateen jälkeen. 

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kokkolaan!

Kesä meni blogia päivittelemättä. Sen verran paljon on kesän aikana tapahtunut, että blogimaailma on jäänyt huomiotta. Koitan kuitenkin ryhdistäytyä ja jatkaa tätä hauskaa harrastusta uusista kuvioista bloggaillen.

Tänään koittaa nimittäin uusi aika elämässä, kun suuntaan autoni kohti Kokkolaa ja aloitan opiskelut. Kai sitä näinkin "vanhana" vielä voi koittaa jotain oppia :-) Seuraavan (ainakin) kahden vuoden aikana koitan saada opittua media-assistentin tiedot. Keskityn visuaaliseen puoleen eli valokuvaukseen ja kuvankäsittelyyn, mutta varsinkin ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana saan yleiskäsityksen koko alasta. Kaikki on ihan uutta, joten mielenkiintoiset vuodet varmasti tulossa.

Ihan kokonaan en voi opiskelijaelämään heittäytyä, koska syödäkin pitää ja laskut maksaa. Niinpä opiskelen työn ohessa joko täällä Tervakoskella tai Kokkolassa, tilanteesta riippuen. Työnantajani suhtautuu myönteisesti etätöihin, joten sitä kautta minulla avautuu tällainen hieno mahdollisuus. Muutaman kuukauden lukukaudessa koitan kuitenkin irrottautua töistä ja keskittyä pelkästään opintoihin. Saa nähdä, kuinka homma onnistuu.

Nyt kuitenkin kohti uusia haasteita !


maanantai 6. toukokuuta 2013

Kömin Keväthaaste - fb

Lea Kömin valokuvauskurssille osallistuneena minulla on oikeus kuulua hänen kuvaklubiinsa fb:ssa. Innokkaat valokuvauksen harrastajat julkaisevat kuviaan ja kommentoivat niitä rakentavasti. Myös kaikenlaisia kuvaushaasteita esitetään ja välillä minäkin niihin osallistun.

Kevään haasteena oli ottaa kuvia erilaisista teemoista: Katukuvaus, maisemakuvaus, lähikuvaus, dokumenttikuvaus, arkkitehtikuvaus, henkilökuvaus, luontokuvaus, mustavalkokuvaus, taidekuvaus, mainoskuvaus ja plusteema, mikäli hauaa korvata jonkin osa-aueista omalla teemallaan.

Koska kevät on mennyt enemmän tai vähemmän sairastellessa, päätin toteuttaa keväthaasteen Venetsian matkan kuvista. Kuvaklubin osallistujat ovat oikein panostaneet kuviinsa, joten minä päätin julkaista kuvat vain täällä blogissa ja jättää fb-sivustolle tilaa oikeille kuvaajille :-)
Tällaisen kuvakavalkadin sain aikaiseksi:

Henkilökuvaus

Varmasti Venetsian kuvatuin ammattikunta. Olkihattu sievästi kutreillaan kaduilla asiakasta odotellessa.  Mielessäni olen kuvitellut condollierit nuoriksi italianoiksi, mutta todellisuudessa heitä oli kaiken ikäisiä ja näköisiä. Taitavia olivat myös ammatissaan!

Katukuvaus


Kadut Venetsiassa ovat erilaisia kuin muualla, joten katukuvastakin tulee erilainen. Tämä "katu" kulkee Huokausten sillan alta. Sillalta ovat monet vangit nähneet kaupungin viimeistä kertaa ennen tuomion käytäntöönpanoa.

Lähikuvaus


Lähikuvaus -käsitettä piti vähän venyttää matkan luonteen ja mukana olleiden objektiivien vuoksi. Viisari löytyy Markuksen torilta Torre dell'Orologion -kellotornin isosta kellosta.

Luontokuvaus


Mikä luontokappale tulee mieleen, kun puhutaan Venetsiasta ja Markuksen torista? Aivan, pulutpa hyvinkin. Oikeastaan ainoita luontokappaleita, joita Venetsiassa näkee maaliskuun alussa, kun puutkaan eivät vielä viherrä.

Mainoskuvaus


Kahvilan mainostaulu. Niin hieno, että suunnitteilla on taulu keittiön seinälle tästä kuvasta.

Maisemakuvaus


Venetsia on hyvin tiiviisti rakennettu, joten maisemakuvaus on siellä hankalahkoa. Canal Grandelle näkymää on pidemmällekin, mutta maisemana se ei välttämättä ole mielenkiintoinen... Matkakuvista löytyikin tällainen sininen hetki joltain illalta ikuistettuna.

Mustavalkokuvaus


Alkuperäinen kuva ei ole mustavalkoinen, joten tässäkin kohdin oikaisin vähän. Matkalla ei vain muistunut mieleen tämä kuvahaaste, joten otin taiteilijan oikeudet ja muunsin kuvan mustavalkoiseksi kuvankäsittelyllä. Yöllä olimme liikkeellä aqua altan vuoksi.

Taidekuvaus


Venetsian ympärillä on muitakin saaria, joista ehkä tunnetuin on Muranon saari. Saarella lasinpuhaltajat tekevät hienoja taideteoksia lasista. Tässä katutaidetta Muranon saarelta.

Arkkitehtuurikuvaus


Toinen tunnetuista saarista on Burano, joka on kuuluisa värikkäistä taloistaan ja taidokkaista pitseistään. Talot maalattiin kirkkailla väreillä, jotta kalastajamiehet näkisivät kotitalonsa mahdollisimman pitkältä illalla kotiin palatessaan.

Dokumenttikuvaus


Tyypillistä Venetsiaa! Markuksentorin luoteispuolelta löytyy vilkas condoliparkki, johon alukset joskus ruuhkaantuivat. Ihan varmasti tällaiseen ruuhkaan suhtaudutaan lempeämmin kuin jouduttaessa autoilla samanlaiseen sumaan.

Plus-teema (Dokumenttikuvaus)



Oman kodin ovensuu voi joskus näyttää tältä, kun asutaan Venetsiassa. Tavallista tallustajaa ihmetyttää, kuinka rakennukset voivat pysyä kunnossa ollessaan tekemisissä veden kanssa jatkuvasti. Luulisi, että kaupungissa on mahtava homeongelma, mutta missään ei hometta näkynyt.

Hieno reissu ja mukava kuvaushaaste :-)

 

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Tulevan kesän majakkasuunnitelmat

Kevät on vihdoin tullut ja aurinko piristää tätäkin vapaapäivää. Niinpä tekee mieli suunnitella ensi kesää ja kesän reissuja.

Tämän kesän olen ajatellut viettää kotosalla uuteen pihaan ja maisemaan tutustuen, mutta muutaman lyhyemmän reissun meinaan kuitenkin tehdä. Majakkaprojektin toivon edistyvän neljällä majakalla, vielä en ole kuitenkaan päättänyt, käynkö tutustumassa majakoihin yhdellä reissulla pikaisemmin vain ulkoapäin vai koitanko päästä tutustumaan edes yhteen majakoista myös sisältä käsin.

 Tämän kesän suunta on Porin seutu ja sen 4 helpoimmin bongattavaa majakkaa: Kallon majakka, Kaijakarin majakka, Yttergrundin majakka ja Sälgrundin majakka. Reitti tulee olemaan suunnilleen tällainen:

 

 Majakkaseuran sivuilta voi nähdä, että Yttergrundin majakkasaarelle tehdään retkiä satunnaisesti. Laitoin viestiä sivulla kerrottuun sähköpostiosoitteeseen Kristiinankaupungin matkailuneuvontaan ja kysäisin retkistä. Vastausta odotellen...

 Myös Sälgrundin majakkasaaresta kerrotaan majakkaseuran sivuilla. Sinne voi näköjään tilata kyydin ja saarella voi yöpyäkin. Kunhan saan lisätietoa Yttergrundin majakan retkistä, otan yhteyttä kuljetusliikkeeseen ja kysäisen Sälgrundin tilannetta. Voisi olla hienoa viettää yö saarella :-)

Kallon majakan voi käydä bongaamassa ihan autokyydillä. Sievän näköinen pieni majakka :-) 

Kaijakarin majakka näkyy toivottavasti mantereelta, koska muuten se voi olla aika vaikea bongattava... Netistä löytyy aika vähän juttuja Kaijakarin majakasta, mutta sen verran siitä kuitenkin kerrotaan, että se on rautaristikkorakenteinen ja valmistunut vuonna 1933.

Ajokilometrejä tulee n. 750, joten kannattaa miettiä, josko reissun tekisi asuntoautolla. Perjantai-iltana voisi jo ajella vaikka Porin majakat ja lauantaina bongata Sälgrund. Sunnuntaille jäisi sitten Yttergrund ja kotimatka. Auton voisi siistiä maanantai-iltana työpäivän jälkeen.

Jos reissuun lähdetään henkilöautolla, voi lähdön jättää lauantai-aamuun. Silloin kannattaisi varmasti ajaa suoraan Sälgrundiin, olla siellä yötä ja bongata Yttergrundin ja Porin majakat sunnuntaina. Auton valinta riippuu seurasta, jolla reissuun lähdetään sekä siitä, uskaltaisinko vihdoin ajaa isolla autolla vähän itsekin...

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Venetsia maaliskuussa

Muutto maalle on vienyt kaiken energian, joten kuvien otto ja Venetsian reissusta kirjoittaminen on jäänyt... Nyt on kuitenkin huusholli jokseenkin kunnossa, joten maltan istahtaa koneen ääreen muistelemaan. Tässäpä siis pieni kuvaus Venetsiasta, kaupungista, joka on niin erilainen kuin mikään muu kaupunki, jossa olen käynyt!

Venetsiaan lähdimme maaliskuun alussa, tarkemmin sanottuna 9.3.. KLM:n lento vei meidät Amsterdamin kautta Marco Polon lentokentälle. Venetsiaan pääsee kentältä joko maitse tai vesitse ja me valitsimme kuulemma sen ainoan oikean tavan eli vesitse. Aligunan linjalla 1 pääsimme "omalle" vaporettopysäkillemme San Angeloon, johon vuokraemäntämme tuli meitä vastaan.

Asuntomme oli mainio kolmen makuuhuoneen huoneisto San Marcon alueella yhden sillan päässä San Angelon vaporettipysäkiltä. Asunto on hyvällä paikalla ja eri suuntiin saarta pääsee näppärästi liikkumaan.

Päivämme aloimme hakemalla valmiit sämpylät lähikahvilasta. Vaihtoehtoja oli lukuisia eikä aamiaiseen kyllästynyt viikossa, vaikka leipä vaaleaa olikin. Kahvit ja hedelmät ostimme kaupasta, joten aamiaisemme oli runsas ja sillä jaksoimme pitkälle päivään.

Aamiaisen jälkeen lähdimme joko yhdessä tai eri porukoissa tutustumaan kaupunkiin. Katsoimme kartasta sopivan suunnan, jota emme olleet vielä nähneet ja lähdimme taivaltamaan. Lähtipä asunnolta mihin suuntaan hyvänsä, löytyi aina mielenkiintoista ja hauskaa katseltavaa. Pieniä puoteja oli talojen kivijaloissa ja turisteille suunnattuja matkamuistomyymälöitä riitti joka kulmaan. Vaporettolippua emme lopulta ostaneet eikä sitä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tarvittukaan. Kaupunki on sen verran pieni, että jalkaisin liikkumalla pääsee paikkaan kuin paikkaan.

"Pakollisina" vierailukohteina pidimme San Marcon torin ympärillä olevia kohteita: Pyhän Markuksen kirkko ja kellotorni sekä Docen palatsi ja museo Correr. Lisäksi halusimme nähdä naapurisaaret Muranon, Buranon ja San Michelen hautausmaasaaren. Luonnollisesti myös condoliajelu kuului suunnitelmiin.

Tämä kaikki ja paljon muuta mahtui viikkoon, jonka Venetsiassa vietimme. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten olkaapa hyvät (ja kun näyttää, että kuvat loppuvat, paina Lisätietoja-linkkiä ja näet lisää kuvia):

Asuntomme olohuone ystävän kalansilmäobjektiivilla kuvattuna
Näkymä makuuhuoneen ikkunasta
 
Academican sillalta on hienot näkymät Canal Grandelle


Rakkauden kaupunki
Ambulanssit, poliisit ja paloautot kulkivat vetten päällä ihan niinkuin kaikki muukin logistiikka.

Kokki tauolla

Erilaisea naamareita oli kaupat pullollaan. Osa oli halpoja Kiinassa tehtyjä muovimaskeja ja osa aitoja oikeita karnevaaleihin tarkoitettuja kaupungissa käsin tehtyjä maskeja. Eron kyllä huomasi, kun aito maski osui kohdalle. Kuvassa jäljennös...


Iloinen pariskunta vanhan herran kyydissä condoliajelulla

matalimmista kohdista ei menty millään välineellä



Mistähän syystä tähän ikkunaan on kiinnitetty ruusu?

Paikallisetkin seuraavat mielenkiinnolla Canal Granden touhuja

Naisten melontakilpailu sattui kohdalle. Keli oli hauskan sumuinen
Kanaaleja ja heijastuksia oli kaupunki täynnänsä