perjantai 13. syyskuuta 2013

Uudet kaverini

Sain eilen koulusta lainaksi objektiivin, jota joskus haaveilin hankkivani eli ns. legendan 

Lähdin luonnonsuojelualueelle katsomaan, olisivatko kurjet paikalla. Ainakin joutsenet, töyhtöhyypät ja joitain liroja siellä olisi. Lampaat ja ylämaan karja laiduntavat peltoja, joten niistäkin voisi joitain otoksia saada.

Opettaja jo vähän varotteli, että ilman jalustaa voi olla vaikea kuvata pitkillä etäisyyksillä, mutta lähdin ennakkoluulottomasti koittamaan :-)

Tässäpä uudet kaverini:

Ensin paikalla olivat joutsenet, töyhtöhyypät ja hanhet

Isommatkin halusivat päästä veden ääreen

Tulkaahan nyt sieltä

No joo joo, oota nyt ihan rauhassa!
Lopulta saapuivat myös kurjet
Kuvat on ihmeen pehmeitä. En tosiaan oikein päässyt sinuiksi objektiivin kanssa, mutta sitä vartenhan täällä ollaan, että harjoitellaan ja opitaan.


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Islanti (Keflavik -> tie 36) - 24.8.2013

24.8.2013
klo 14.30 (17.30 suomen aikaa)

Kotipihalla lähtöaamuna


Aamu valkeni aurinkoisena herätyskellon herättäessä seitsemältä. Eilinen ilta meni pakkaillessa ja oudolta tuntui, kun mukaan pakattiin villaista, fleeceä ja sadetta & tuulta pitävää vaatetta. Harvemmin on matkalaukkuni täyttynyt tällaisilla varusteilla matkalle lähtiessäni, mutta tänään onkin suuntana Islanti, tuo tulen ja jään maa.

Eksoottinen Islanti on jo pitkään ollut haaveissani ja viime talvena mainitsin siitä isälleni. Muuta ei tarvittukaan, kun matkan suunnittelu alkoi. Kun matkasta innostui myös pikkuveljeni, on porukka sama kuin 2 vuotta sitten Australiassa. Tutussa porukassa on turvallista matkustaa.

Jo Australian matkaa suunnittelimme tehtäväksi matka-autolla, mutta suunnitelma peruuntui, kun ymmärsimme maan etäisyydet. Islanti on kuitenkin ympärysmitaltaan vain pieni osa Australiasta, reilut 1000 km, joten sinne matka-autolla matkustus sopii mainiosti. Niinpä tilasimme lennot Icelandairilta (360€/nuppi) ja vuokrasimme auton, johon me kaikki hyvin mahdumme (300€/nuppi).

Lentokoneessa istuessa tulee mieleen kaikenlaisia tarinoita, joita on Islannista lukenut ja hienoja paikkoja, joita pitäisi seuraavan viikon aikana omatoimisesti löytää. Reittisuunnitelma on tehty suurpiirteisesti, joten yllätyksille on sijaa eikä mikään pakota meitä etenemään suunnitelman mukaan. Norjalaisten öljynporauslauttojen yläpuolella ei voi muuta kuin huokaista. Kauan odotettu matka on alkanut :-)
***
On ilta, tai oikeastaan yö. Paikallista aikaa 21.45, eli suomen aikaa kohta yksi yöllä. On ollut pitkä päivä. Lento oli tasainen, mutta koskaan en ole ollut koneessa, kun laskeutuminen on ollut näin epävakaa (raf landing). Melkein tuli jo hankala olo... Kaikki meni kuitenkin hyvin ja hetken kentällä odoteltuamme tuli asuntoauton vuokrafirman ihminen hakemaan meitä. Autoon tutustuminen ja sen tarkistus vei oman aikansa, joten pikaisen kauppareissun ja iltaruoan jälkeen ajoimme Reykjavikin ohi kohti Pingvelliriä. Kartanlukija (=minä) on vielä vähän ruosteessa ja risteykset tulevat nopeasti vastaan, joten muutaman kerran kävimme ottamassa vauhtia vähän ideaalireittiä pidemmältä. Tasaisen pysähdyspaikan löysimme 36-tielle käännyttyämme melkein heti. Tässä olemme purkaneet laukut ja tehneet itsellemme pedit. Nyt alkaa jo olla myöhä, joten uni pyrkii väkisinkin silmään.

Asuntoautolla voi Islannissa parkkeerata yöksi luonnonsuojelualueita lukuunottamatta mihin vain. Leirintäalueita on kuulemma melkein joka kylässä, joten sellaisen löytyminen ei liene hankalaa sekään. Joskus menemme varmasti camping-alueelle, mutta tämä ensimmäinen yö menee nyt näin.

Keli on ollut sumuinen ja tihkusateinen. Lämpöä on n. 9 astetta. Ilma tuntuu kuitenkin jotenkin leppoisalta, joten ihan kamalan kylmän tuntuista ei ole ollut.

Keflavikin lentokentän "näkymät"


Maisemat Keflavikissa (se, mitä niistä näkyi) näyttivät tässä kelissä kuin viimeistelemättömältä rakennustyömaalta. Luonnonsuojelualuetta lähestyessämme muuttuivat maisemat vehreämmiksi ja mäkien rinteillä näimme jo ensimmäiset Islanninhevosetkin.

Kello on jo paljon ja matka on vasta alussa. Huomiselle toivon enemmän näkyvyyttä ja vähemmän sadetta. Kumpaakaan ei säätiedotus luvannut. Mieli on kuitenkin hyvä! Olen vihdoin päässyt maahan, johon olen jo pitkään toivonut pääseväni.

Päivän ajoreitti


Kuvia päivän aikana 4 :-)

 
  

tiistai 10. syyskuuta 2013

Ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) itse kirjoitettu pakina

Koulussa kun on, tulee siellä tehtäviä, joita ei odottaisi eteensä tulevan...

Kaikki sai alkunsa siitä, kun en päässyt osallistumaan opetukseen kahdella ensimmäisellä opetusviikolla (eka viikko oli vain tutustumista opetukseen ja koulurakenuksiin). AV-journalismin kurssilla saimme tehtävän tehdä haastattelun. Noh, paikalla olleita opiskelijoita ohjeistettiin tekemään haastattelukysymykset toisistaan (parityö), mutta minullahan ei sellaista mahdollisuutta ollut. Kehittelin siis omat kysymykseni uudesta koulurakennuksestamme Lime-mediakeskuksesta. Rakennus on valmistunut viime talvena ja sen myötä meillä on aika kivat mahdollisuudet opiskeluun. Tein siis haastattelukysymykset av-puolen tiiminvetäjälle uudesta talosta.

Koska kyse oli journalismista, ei tehtävä tietystikään päättynyt tähän, vaan kysymysten perusteella pidettiin haastattelut ja haastattelun perusteella piti kirjoittaa juttu. Niinpä minä rohkeana (?) tyttönä laitoin kysymykseni tiiminvetäjälle sähköpostilla :-) Aikataulu oli kuitenkin liian kireä hänelle, joten opettaja antoi minulle toisen jatkotehtävän: Kirjoita pakina jostain ajankohtaisesta aiheesta.

Pakina? Mikä on pakina? Ei muuta kuin wikipedia auki ja pakinan määrittelyä etsimään. Olin lukenut joitain pakinoita, joten suunnilleen tiesin mistä on kyse. Aika vaativan tehtävän antoi opettaja näin opiskelun alkuun...

Mietin pakinaan aiheita ja kyselin ystäviltä vinkkejä. Kirjoittaisinko Nokiasta vai "kansantalouden rakennemuutospaketista"? Pyörittelin aiheita mielessäni ja päädyin siihen, että aiheen tulee olla minulle tuttu ja yksinkertainen, koska tyylilaji on uusi ja haasteellinen. Takaisin omaan arkeen siis.

Haastattelukysymykset tein koulurakennuksesta, joten pakina alkoi muotoutua opiskelun ja koulun ympärille. Tässäpä siis ensimmäinen pakinani...

 Kokkolaan koulun penkille

Aloitin opiskelun. Kokkolaa lähempää ei koulua löytynyt, matkaa 400 kilometriä. En aja päivittäin.
Oli hankittava asunto. Solussa olisi voinut olla hauskaa ja olisin voinut vahingossa tutustua uusiin ihmisiin. Hain yksiötä. Sain sen, nyhjötän kotona yksin.  

Koulurakennus on uusi. Tilat on hienot eikä niistä puutu mitään. Paitsi öljyä saranoista ja ilmastointi leffateatterista. Tuolitkin natisevat kivasti. Opea se häiritsee.

Koulussa tutustun väkisinkin luokkakavereihin. Tytöt on kilttejä ja pojat häiriköi. Esimerkiksi Kalle (nimi muutettu). Toiminut 10 vuotta henkilökohtaisena avustajana. On tainnut saada paljon aiheita lyhytelokuviin. Usein suukapulan tarpeessa, ainakin open mielestä. Meitä muita Kalle huvittaa. Pitää tunnelman luokassa keveänä.

Meillä on monta opea, kaikki vähän erilaisia. Yhden tunnilla on hauskaa. Siellä joutuu kuuntelemaan ja uskaltaa vastata, kun ope kysyy.
Toisen tunnilla kannattaa olla ajoissa, koska ovi menee lukkoon, kun tunti alkaa. Niin ope ensimmäisellä kerralla kertoi. Lukkoon oven laittaa Kalle, koska on periaatteen mies. Ja ope juoksee avaamassa ovea myöhästyjille.

Olisipa kiva, jos voisi keskittyä pelkästään opiskeluun, mutta ruokaakin pitää saada. On mulla kyllä vararavintoa, mutta laskuja sillä ei pysty maksamaan. Jos en tekisi illalla töitä, viettäisin aikaa kaupungilla koulukavereiden kanssa ja verkostoituisin. Siitä olisi hyötyä tulevaisuudessa. Mutta ei. Istun koneen äärellä ja teen töitä, joiden vuoksi päätin lähteä opiskelemaan.
 

maanantai 9. syyskuuta 2013

Helsingin majakka (pohjamajakka) - 28.7.2013

Majakkabongaukseeni kuuluvat lähinnä tavalliset majakat, pohjamajakat oli veneettömänän bongaamisen vaikeuden vuoksi pakko rajata ulkopuolelle. Poikkeuksen tekee Helsingin majakka, jonka saa bongattua "helposti" Tallinnan laivalta. Eipä siis muuta kuin bongausreissulle :-)

Laiva lähti Helsingistä illalla, joten taisimmepa olla jo nukkumassa, kun se ohitti Helsingin majakan. Kotimatkalla päätimme olla skarpimpia!

Jossain vaiheessa matkaa kipasimme hytissä ja mitä sieltä ikkunasta näkyikään? Majakka. Äkkiä kamera mukaan ja kannelle kuvaamaan! Vähän ihmettelimme, miksi majakka tuli niin nopeasti laivan lähdön jälkeen, mutta napsimme kuvia sitä sen enempää ajattelematta.


Tallinnan majakka

Ilma kotiinpäin matkustaessamme oli mitä mainioin. Aika harvoin voi matkaa viettää laivan kannella palelematta, mutta tällainen onni kohtasi meidät tuolla reissulla. Ihmettelimme sumulauttoja, joita tuli vastaan silloin tällöin. Kylmä henkäys, kostea ilma ja näkyvyys nollaan.


 

Laivan kannella istuessamme katsoimme, kuinka meitä lähestyi majakka. Majakka? No tuohan se vasta on Helsingin majakka! Ja taas juostiin. Kameraa ei tietystikään ollut mukana kannella, mutta onneksi laivan vauhti ei ollut kova ja hytti oli lähellä.

Helsingin majakka 28.7.2013


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Majakkabongaus jatkuu - Kallon majakka

Majakkabongaukseni haastekerroin kasvoi keväällä aimoharppauksen, kun viranomaiset huomasivat, että majakan turvallisuus ei niiden kulta-aikana ollut 2000-luvun tasolla. Liikennevirasto aloitti tarkistukset Tankarin majakasta Kokkolan edustalta (joka tietysti harmittaa uutta Kokkolalaista). Juhannuksen kieppeillä suljettuja majakoita oli Hesarin uutisen mukaan 4.

Kuva kopioitu Hesarin verkkosivulta 26.6. julkaistussa uutisessa. (kopioin kuvan tähän, koska Hesaria tilaamattomat eivät pysty viikon aikana lukemaan kuin 5 uutista ilmaiseksi)
Tämän tiedon perusteella lähdimme matkaan. Sägrundin majakkaan pääseminen tuntui jo suunnitteluvaiheessa vähän hankalalta, joten jätimme sen kierrokseltamme suosiolla pois. Olisihan Yttergrundin, Kallon ja Kaijakarin majakoissa jo yhdelle reissulle aihetta.  Matka-aikamme sijoittui heinäkuun alkuun sen vuoksi, että Kristiinankaupungin matkailusivuilla kerrottiin Yttergrundin majakkasaaren avoimien ovien päivän olevan silloin.

Senäjoelta meille löytyi mukava paikka yöpyä, joten ajelimme sinne perjantaina. Lauantai-aamuna lähdimme ajoissa ajamaan Kristiinankaupunkiin, alkoivathan kuljetukset ennakkotiedon mukaan klo 10.00.

Perille pääsimme hyvissä ajoin ennen kymmentä. Katselimme ympärillemme tyhjässä satamassa, kun luoksemme tuli henkilö kertomaan, että avointen ovien päivä oli peruttu, koska majakka oli suljettu. "Paikallislehdessä oli kyllä tieto päivän peruutumisesta! Toivottavasti ette ajaneet pitkältä?" "Eihän me, Helsingistä ja Tervajoelta Seinäjoen kautta... kun sitä teidän paikallislehteänne ei meille asti jaeta...". Ihmetyksemme oli suuri, kun huomasimme, että kaupungin matkailusivuilla peruutuksesta ei ollut mitään tietoa...

Koska Kaskinen ja Kristiinankaupunki eivät majakoitaan pystyneet meille näyttämään, ajelimme Vaasaan ja kävimme Raippaluodossa risteilyllä.

Yön vietimme taas Seinäjoella, josta lähdimme aamulla Poriin päin toivoen, että meillä olisi siellä parempi tuuri. Kaijakarin tiesimme olevan kauempana, mutta Kallon piti olla paikassa, johon pääsisimme helposti ihan autokyydillä.

Ajoimme ensin Porin pohjoispuolelle katsomaan Kaijakarin majakkaa. Söimme maittavan aterian Ravintola Merimestassa ja lähdimme kävelemään Reposaaren pohjoisrantaa. Ja siellä se majakka näkyikin pienen pienenä Reposaaren edustan saarella. Tämä tyttö oli kuitenkin lähtenyt majakanbongausretkelle pelkällä laajakulmaobjektiivilla, joten minun Kaijakarini vaatii aika paljon mielikuvitusta, mutta kyllä se siellä kuvassa on :-)


Koitin tietysti rajata kuvasta myös sellaisen, jossa olisi näkynyt pelkästään Kaijakarin majakkasaari majakan kanssa, mutta en saanut mieleistäni kuvaa tehtyä. Tämä saa siis ainakin tässä vaiheessa riittää Kaijakarin bongaamiseen. Tämähän se oli minulla itsellänikin siellä vastarannalla tilanne, joten mitäs sitä vääristämään.

Vähän aikaa rannalla ihmeteltyämme lähdimme ajamaan kohti Kallon majakkaa. Pääsimme vihdoin näkemään majakan ihan lähietäisyydeltä:


 
Mukavan näköinen matala majakka :-) Mutta olihan se yllätys täälläkin odottamassa.


Majakkamatkailulle todella harmillinen tilanne, jonka edistymistä onkin mielenkiintoista seurata tulevina vuosina.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Elämä asettuu uomiinsa taas uudella paikkakunnalla

Syksy on ollut muutosten ja kokemusten aikaa. Syyskuun puolivälissä aloitin opinnot täällä Kokkolassa, olin välillä viikon töissä Riihimäessä, toisen viikon Islannissa (josta kuvia vähän myöhemmin) ja tämä viikko onkin vierähtänyt täyspäiväisesti opiskellen (ja iltasella vähän töitä tehden).

Opiskelu on mielenkiintoista. Uppoudun tähän näköjään ihan kokonaan, niinkuin tapahtuu yleensäkin, kun elämässäni tapahtuu jotain uutta. On erilaisia opettajia ja uusia luokkakavereita, paljon uutta ja monpuolista tietoa, erilaisia tehtäviä. 

Tämä viikonvaihde on ensimmäinen, jonka vietän täällä Kokkolassa. Lähden kohta luonnonsuojelualueelle katselemaan ja kuvaamaan majakoita ja luontoa. Kävin siellä jo eilen auringon laskeuduttua ja paikka näytti mielenkiintoiselta ja sopivan rauhalliselta minulle viettää aikaa. 

Muutaman viikon koulutehtäviäkin on pitänyt vähän kiriä kiinni. Onneksi olemme vielä alkeissa ja tuntuu, että saan asiat selville tehtävien ja materiaalien avulla (tosin tiedän nyt jo kokemuksesta jääväni paljosta paitsi, jos en kouluun mene!).

Ensimmäiset kuvankäsittelyharjoituksetkin olen jo tehnyt. Tässä kuvien yhdistäminen, eli tavallaan kollaasin teko.



Kuvat on otettu oman kodin pihasta tänä kesänä jonkun sateen jälkeen.