lauantai 29. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico 23.11.12

Viimeinen kokonainen päivä täällä valon, auringon ja levon paikassa... on tullut todella tarpeen tämä syyspimeän loma. Nyt on akut ladattu täyteen voimaa ja virtaa, joten tällä mennään nyt läpi tulevan talven haasteiden.

Kuten viime perjantaina, lähdemme myös tänään Playa del Inglesin dyyneille nauttimaan auringon,  meren ja hiekan tunnusta iholla. Tänään aurinko paistaa pilvettämältä taivaalta, mutta rantatuulessa olo ei ole tukahduttavan kuumaa. Pystyn pitämään kameran esillä, koska tuuli ei pöllytä hiekkaa tänään. Hiekan ja veden leikkiä on hauska kuvailla, ihmisten jalanjäljet tuovat hiekkaiseen maisemaan oman hauskan lisänsä. Voisin edelleen istuskella dyyneillä tuntikausia vaihtuvaa hiekkamaisemaa katsellen ja meren tyrskyistä nauttien.

Kävelemme taas Melonerasista rantaa pitkin Inglesin puolelle. Tyrskyjä on tuulettomuudesta huolimatta sen verran paljon, että punaiset liput liehuvat ilmoittaen uimaan menemisen vaaroista. Vasta ihan Inglesin päässä aallot ovat sen verran pieniä, että uskaltaudumme uimaan. Jopa minä käyn aalloissa pyörimässä eikä vesi ole oikeastaan ollenkaan kylmää :-) Mainio päätös tälle hienolle lomalle.

Ennen kirkkoon menoa käymme kirkon edustan ostoskeskuksessa ottamassa vähän välipalaa. Vanhemmille maistuu kahvi samaan aikaan kun minä keskityn ison jäätelannoksen tuhoamiseen. Annoksessa on paljon hedelmiä ja se on oikein hyvä välipala kuuman päivän päätteeksi. Kirkossa hiljennymme kiittämään tästä kaikesta. Bussimatkalla kotiin ajettaessa katselen pimeää maisemaa viimeisen kerran...

Gran Canaria - Puerto Rico 22.11.12

Nälkä! Maanantain jälkeen tänään ensimmäistä kertaa nälkä, joten vatsatauti taitaa olla taltutettu. Aamupala maistuu hyvin. Äiti jää viettämään "vapaapäivää", kun me lähdemme isän kanssa merelle katamaraani-risteilylle.

Risteily ei ollut kummoinen, mukavammallakin olemme olleet esim. muutama vuosi sitten Kap Verdessä :-) Aluksella ei ollut purjetta, joten se putputti moottoreilla koko matkan rantaviivaa pitkin. Vuoret ovat täällä kyllä jylhiä, joten maisemaa piisasi. Laiva pysähtyi ensin Moganin eteen, jossa halukkaat pääsivät ajamaan Jet Skillä ja banaanilla.

Kun banaaniajeluhalukkaita ei enää ollut, jatkoimme matkaa pohjoiseen päin. Teneriffan Teide-vuori näkyi selvästi, sen verran kirkas päivä oli. Vuori on noin 3 tkm korkea ja pilvet peittivät sen alimmat osat.  Pysähdyimme pieneen puokamaan, jossa saattoi uida ja snorklata. Itse oleilin laivan yläkannella ja ratkoin sudokuja. Aurinko porotti niin kuumasti, että varjokohta piti etsiä. Laivaan mahtuu 60 henkeä, mutta nyt mukana on vain 15 vierasta ja 2 henkilökuntaan kuuluvaa poikaa. Toisin kuin Kap Verden risteilyllä täällä eivät pojat juurikaan vaivaa itseään vieraiden viihdyttämiseksi...

Takaisinpäin lähdemme, kun paluuaika alkaa lähestyä. Äiti on tällä välin käynyt yläkylässä vanhassa hotellissaan ja ehtinyt keittää meille kahvitkin valmiiksi. Onpa mukava palata kahvintuoksuiseen "kotiin".

Hotellilla on torstaisin grilli-ilta, joten on hauskaa seurata valmisteluja oman huoneen parvekkeelta. Lopputuloskin on maukas (ja kyllä: Stina Pettersson oli paikalla :-) ), joten pääsemme nukkumaan hyvillä mielin.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico - 21.11.12

Ei tainnut kuitenkaan olla vielä aika ruokailun, sen verran pahalta tuntuu vatsassa nyt. Muuten olo on suht virkeä eikä enää heikko kuten eilen oli. Olkapäässä näkyy nyt turvotuksen hellitettyä selvästi joku putkilo. Jotain siellä on, joka pitää tutkituttaa ja hoitaa pois :/

Aamupäivä on kulunut kaikesta huolimatta mukavasti altaalla maaten. Edelleen vahvistuu tunne siitä, että muualla voi olla pilvistä ja sataakin, mutta Puerto Ricossa senkun paistaa. Väriä on tullut auringossa kävellessä joka puolelle tasaisesti ja tuntuu mukavalta, kun ei ole enää ihan kalpea.

Käymme iltapäivällä äidin kanssa ostoskeskuksessa. Minä ostan puseron, jonka äiti on jo käynyt valmiiksi valitsemassa. Äiti ostaa itselleen kevyen yöpaidan, koska on varannut matkaan vain paksun pitkähihaisen yöpaidan kuviteltuaan, että yöt ovat täällä kylmiä. Ostamme myös hiusvärit ja leikimme kampaajaa huoneessani kauppareissun jälkeen. Nyt on taas juurikasvu hoidettu pois molemmilta.

Vatsa tuntuu iltaa myöten paremmalta, joka saattaa kuitenkin johtua siitä, että en ole syönyt juuri mitään tänään. Kohta lähdemme päivälliselle ja sen jälkeen totuus paljastuu...

Punta del Rey on ehkä Puerto Ricon hotelleista paraalla paikalla, ainakin meidän mielestämme. Hotelli on ensimmäisenä Puerto Ricon "kattilan" vasemmalla puolella mereltä päin katsottuna. Aamuaurinko paistaa suoraan edestä vuorten takaa. Aurinko kiertää päivän mittaa niin, että allasalue alkaa mennä varjoon puoli neljän kieppeillä. Hotelli on aivan rannassa, mutta koska olemme Puerto Ricossa, on meillä 134 porrasta rantaan. Ja tietysti saman verran takaisin ylös hotellille. Laskimme tänään, että meidän hotellissamme kolmas kerros on merenpinnalta laskettuna ainakin 10.ssä kerroksessa, saattaa olla korkeammallakin. Näkymät ovat siis hienot koko laaksoon.
Aamupala on ns. englantilainen aamupala, joka on meille riittänyt hyvin pitkälle iltapäivään. Lisäksi olemme tarvinneet vettä ja päiväkahvit. Päivällinen ei ole tyypillinen seisova pöytä, vaan listalta voi valita alkuruoan, pääruoan ja kahvin/jäätelön. Melkein jokaisena päivänä on tarjolla myös päivän spesiaali, jonka myös puolihoitoasiakkaat voivat valita. Tällöin alkuruoka jää kuitenkin pois. Juomat eivät kuulu puolihoitoon, joten ne maksamme itse. Ruokaan ei siis puolihoidon varanneilla mene paikan päällä juurikaan rahaa.
Sekä aamulla että illalla palvelu on kertakaikkisen hienoa. Aamulla tarjoilija pitää huolen, että kaikki toimii moitteetta. Illalla tarjoilijoita on useita. Paikan henki on "Miguel", joka ottaa tilaukset vastaan ja pitää huolen, että asiakkaat saavat hyvää ruokaa. Paikan "pelle" on "Julio" aka "Daniel", oikeasti Felippe. Hän pelleilee, säheltää, tuo tilauksia, yleensä oikein, mutta joskus sattuu pieniä kömmähdyksiäkin. Meille hän toi muutama ilta sitten naapuripöydän viinin. Ja koska hän on kova pelleilemään, emme ymmärtäneet hänen olevan tosissaan kuin vasta sitten, kun hän kaatoi viiniä laseihin. "Minna" ja "Maija" toimivat baarimikkoina tai juomanlaskijoina. Keittiössä häärää kaksi kokkia. "Stina Pettersson" on nähty vasta kerran, saa nähdä onko hän huomenna paikalla, kun on taas grilli-ilta. Tämän hotellin puolihoitoa voi varauksetta suositella kaikille, jotka haluavat päästä ruoan kanssa lomallaan helpolla.  

Gran Canaria - Puerto Rico - 20.11.12

Olo alkaa olla parempi aamulla. Aamupalaa ei tee kuitenkaan mieli, mutta tuntuu, että lääkkeet pysyvät sisällä. Eiköhän tämä tästä, kun vaan malttaa tämän päivän levätä.

Iltapäivällä tuntuu sämpylä pysyvän sisällä, kun sen oikein varovaisesti syö. Päivällisellä jaksan jo puolikkaan annoksen lasagnea. Nukku-Matti kutsuu kuitenkin jo varhain, onhan alla huonosti nukuttu edellinen yö.

Gran Canaria - Puerto Rico - 19.11.12 - Palmitos Park

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Lyhyesti kuitenkin: palmuja, kaktuksia, delfiineitä, apinoita, papukaijoja, isoja petolintuja... ja iltapäivällä alkaa tulla huono olo. Vatsatauti tuntuu olevan tuloillaan. Jo aikaisemmin saatu ötökänpisto ei ota parantuakseen ja sekin vähän huolettaa.

Tulemme siis kotiin lääkärin kautta. Hän tutkii vatsan ja olkapään. Onneksi apuna on suomenkielinen hoitaja, joka tulkkaa lääkärille kertomukseni. Saan mukaani reseptit antibioottiin, salvaan, maitohappoon ja voimajuomaan, jolla saadaan korvattua ripulissa menetetyt aineet. 

Apteekin kautta hotellille ja lepäämään. Ruoka ei maistu, joten vanhemmat käydät keskenään päivällisellä. Nukun levottomasti yön juosten välillä vessassa. Ensimmäinen turistiripuli on iskenyt oikein kunnolla...

Gran Canaria - Puerto Rico - 18.11.12

Eilisellä rapukierroksella kävimme ostamassa itsellemme (minulle ja isälle) kierroksen lasipohjaveneessä (14 €). Tänään on viimeinen päivä, kun veneeseen on mahdollista päästä, sillä huomenna se lähtee telakalle maalattavaksi.

Lähdemme siis aamupalan jälkeen isän kanssa alas satamaan tapaamaan vaaleaa suomalaista rouvaa. Hän ohjaa meidät veneelle, jonne laskeudumme ramppia pitkin. On laskuveden aika, joten laivat kelluvat alhaalla.
Ajamme satamasta ulos emmekä näe muuta kuin sameaa vettä. Meinaamme jo menettää toivomme kalojen näkemisestä, kun huomaamme pohjan kivet. Kivien välissä uiskentelee pieniä kaloja. Jatkamme matalikkoa eteenpäin ja yhtäkkiä kalaparvi ympäröi laivan. Henkilökunta auttaa sen verran, että heittää leivänpaloja (normaalia kalanruokaa turistikohteissa...) kaloille.
Parvessa on kolmenlaisia kaloja: särjen näköisiä pieniä sinttejä, korkeita, hopeanhohtoisia, joilla pyrstön tyvessä musta piste sekä korkeita haarapyrstöisiä, joilla kyljessä mustia viivoja. Koitamme kysyä, ovatko kalat syötäviä, mutta emme saa siitä oikein selvää.
Teemme kaarroksen myös toisessa satama-altaassa, siinä, mistä urheilukalastajat lähtevät. Siellä on suuria parvia ihan pieniä, suippopyrstöisiä kaloja, samoja, joita näimme jo ensimmäisessä pysähtymispaikassa.

Kaloja oli mukava käydä meren alta katsomassa, vaikka hienompiakin vedenalaisia maisemia on muualla nähty. Koralleja ei tässä rannassa ole ollenkaan, vaan pohja näyttää leväisiltä kiviltä.

Tämän päivän "urakka" on nyt tehty, joten on aika siirtyä altaalle lepäämään :-) Äiti ja isä laittavat kahvia itselleen, mutta minulle ei nyt kuuma juoma maistu. Aurinko sensijaan maistuu hyvinkin, joten nyt kynä pois ja lehtiö laukkuun. On aika rentoutua ja lämmittää itsensä talven varalle!

Asuntoasioita on pitänyt taas miettiä hetki. Huvikummun välittäjä soitti ja kertoi toisen ostajaehdokkaan saaneen työtä Tampereelta, joten asunto on taas aktiivisesti kaupan. Käsitin, että myyjä on nyt valmis neuvottelemaan hinnasta. Nyt täytyy miettiä asia uudestaan... onneksi on koko viikko aikaa. Kerroin välittäjälle, että asuntoasia on edelleen akuutti, mutta että olen nyt lomalla ja Suomessa taas lauantaina.

Oman talon rakentamisen olen käytännössä jo unohtanut, niin iso homma se kuitenkin on. Vanhan, pienen talon (joita on nyt muutama Ryttylässä myynnissä) voisi tietysti hankkia, mikäli sellaisen saisi järkihintaan. Huvikumpu kuitenkin kaivertaa mieltä, joten päätös sen suhteen on tehtävä ensimmäisenä. Ainoa arveluttava asia siiinä on se, että taloyhtiössä on kolme osakasta. Mikäli kaksi omistajista haluaa jotain, mihin ei ole itse valmis satsaamaan, ei hankalalta tilanteelta voi välttyä.

Paikkana Huvikumpu on kuitenkin niin hieno ja soisi arkeen mahdollisuuksia rentoutukseen ja rauhaan. Järvi on lähellä ja veneen saisi muutaman sadan metrin päähän joen rantaan, josta voisi soutaa pienelle järvelle. Tällaista mahdollisuutta minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Uskon, että järvellä arjen huolet väistyvät ja levon saisi, vaikka ei kauas Suomen maasta lähtisikään. Toisaalta asunto on niin "halpa", että siinä asuessaan olisivat taloudelliset mahdollisuudet ihan eri luokkaa ja halutessaan voisi hyvinkin matkustella. Asunnon voisi hyvin jättää muutamaksi viikoksi tyhjilleen, mikä ei välttämättä vanhassa talossa olisi helppoa tehdä.

Nyt täytyy vain rauhassa miettiä tilanne ja tehdä päätäkset matkan jälkeen sen mukaan.


lauantai 22. joulukuuta 2012

Huvikumpu - Uusi koti ja muuttopuuhat

Aina joskus käy niin, että elämässään saa jotain, jota on oikein paljon toivonut. Näin kävi minulle tällä viikolla.

Olen jo muutaman vuoden seurannut Kanta-Hämeen omakotitalomarkkinoita. Aluksi seutuun ja asuntomarkkinoihin tutustuen, sittemmin jo vähän vakavamminkin taloja katsellen. Taloja on tullut ja mennyt, mutta sitä unelmien pihapiiriä ei ole kohdalle sattunut.

Tänä syksynä aloin viemään haavettani määrätietoisemmin eteenpäin, olipa jossain vaiheessa jo uuden talon rakentaminenkin mielessä, kunnes kohdalle osui vanha osakeyhtiömuotoinen kolmen asunnon rivitalo Tervakoskelta. Huvikumpu nimeltään! Siinä loksahtivat lopulta paikoilleen juuri ne asiat, joita olen toivonut... muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta.

Tämä, vuonna 1919 valmistunut hirsitalo, on saanut juuri pintaansa uuden julkisivun, joka on vielä maalaamatta. Aiemmin on kunnostettu ikkunat, katto, lämmitysmuoto ja vähän sähköjäkin.  Talossa asuu itseni lisäksi kaksi muuta perhettä, joten en jää yksin talossa mahdollisesti ilmenevien ongelmien kanssa. Puutteiksi lasken sen, että piippu on jossain vaiheessa päätetty sulkea, joten takkaa en kotiini saa. Saunan puute ei itselleni ole mikään ongelma. Vastapäätä taloa löytyy uimahalli, jossa voin käydä saunomassa ja kesällä käyn tietysti mökillä, josta löytyy maailman paras sauna!

Kuvia ja matkoja  -blogiin en halua asumiseen ja sisustamiseen liittyviä asioita sen enempää sotkea, joten perustin Huvikummulle oman bloginsa. Käyppä kurkkaamassa!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico - 17.11.12

Ensimmäinen viikko täynnä, toinen tulossa! Muutaman pilvisen aamun jälkeen aurinko paahtaa tänään pilvettömältä taivaalta. On  todella kuuma eikä suorassa auringonpaisteessa viitsi kauaa olla. Minua on yöllä puraissut joku ötökkä, olkapäässä on reikä ja reiän ympärillä iso patti. Äidillä on onneksi lääkettä :-)

Tänään on selvästikin vaihtopäivä. En ole itsekään tottunut olemaan ns. rantalomalla kuin viikon ja nyt minulla on vielä viikon oleskelun jälkeen toinen viikko edessä. Luksusta!

Espanjalaisten perhekeskeisyys on selvästi huomattavissa kaikesta. Nuorin lapsista on aina tärkein ja pääsee joka paikkaan ensimmäisenä. Me olemme illalla ravintolassa Finnish Family, joka onkin ihan loogista, mutta jos pöydässä istuu 3 pariskuntaa, ovat he Family 1, Family 2 ja Family 3. Niinpä nimeämme itsekin hotellin perheitä familyiksi. Täällä on esimerkiksi juhlaFamily, joka on viettänyt täällä tämän viikon aikana kolmet juhlat. Siispä melkein jokaisena iltana on ravintolassa laulettu Happy Birthday:tä :-) Nyt seisovat juhlaFamilyn jäsenet tuolla kadun varressa odottamassa kyytiä lentokentälle. Juhlat ovat ohi ja arki taas edessä.

Eilisen taivalluksen jälkeen tarvitsemme lepoa, joten asettaudun altaalle ja varaan itselleni varjon ja pedin. Auringon paahtaessa vilvoittelen itseäni altaassa uiden. Haen kameran altaalle ja otan kuvia vedestä - kuinka se loistaa auringon paisteessa.  Palmun alla on hienoa levätä. Isä lähtee kävelemään rannalle ja houkuttelee meidätkin kahvin jälkeen katselemaan rapujen touhuja rannassa. Ravut ovat ihmeen arkoja ja kävelevät vinottain ... vai onko se sivuttain. Pitkään pitää olla paikoillaan ennenkuin ne tulevat näkyviin kivien koloista.Vain yhdestä ravusta saan kuvia.

Aallot eivät kainostelleet vaan löivät rantakiville kovalla voimalla. Niitä on mukava kuvailla ja kotona sitten näkee, kuinka kuvat onnistuvat. Vaikka aurinko alkaa jo painua horisontin taa, on vieläkin niin kuuma, että hiki valuu kävellessä. Tänään on tainnut aurinko tarttua ihoonkin ja tehdä rusketusta punaisen värin tilalle. Lieneekö apteekista löytyneillä porkkanatableteilla tässä osaa tai arpaa?

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico 16.11.12 - Retki Inglesiin

Herätyskello herättää klo 7.30. Päätän sulkea silmäni vielä hetkeksi ja herään 8.23. Nukkumaan 21.07 ja ylös 8.23, voisi sanoa, että täällä tulee levättyä :-)

Aamupala odottaa hotellin ravintolassa ja syömme sen taas hyvällä ruokahalulla. Sudokuntekohetken jälkeen lähdemme kävelemän bussiasemalle. Hetken asemalla ihmeteltyämme huutaa yhden bussi kuski taikasanat Meloneras! Sinnehän me olemme menossa. Ei muuta kuin bussiin, joka lähteekin saman tien etelään. Kipuamme rantatietä kallioille tunnelin läpi, tie on mutkikas ja maisemat hienot. Jäämme bussista Melonerasin asemalla ja lähdemme kävelemään kohti rantaa ja majakkaa. Rantatie on siisti ja kukkaset kukkivat kauniisti. Tämä näyttää sellaiselta paikalta, jonne voisin tulla uudestaan vaikka koko viikoksi. Palmut huojuvat rantabulevardilla ja aallot lyövät rantakiviin. Täällä aallot ovat suuria ja meren tuntu on vahvempi kuin Puerto Ricossa aallonmurtajien sisällä.

Lähdemme kulkemaan kohti hiekkadyynejä, matkalla näkyy hiekasta tehtyjä veistoksia.  Hiekkadyynit... kuinka niitä voisi kuvata? No vaikka niin, että saisin varmasti helposti päiväni kulumaan kuvaten hiekan, veden ja tuulen tekemää taidetta hiekkaan. Erilaisia kuvioita, aaltoja, joita tuuli tekee hiekkavuoriin. Dyynit muuttavat muotoaan koko ajan ja aallot muovaavat rantaviivaa sekä ihmisten askelten jälkiä siellä. Aallot lyövät välillä korkealle ja pysyvät toisinaan kauempana. Välillä ne tulevat huomaamatta takaa ja kastelevat ihmiset uimahousuja myöten. Suurin osa dyyneistä on nudistirantaa, joten vastaan tulee ihmisiä, joilla on vain hattu päässä tai reppu selässä. Nudistirantoihin tottumattomalle vähän outoa...

Dyynejä riittää ja riittää. Aurinko paistaa välillä pilvien lomasta ja välillä tulee vettä. Erikoinen yhdistelmä :-) Me kävelemme rantaviivaa pitkin emmekä lähde kiipeämään hiekkavuorille ollenkaan. Kävelemme dyynit päästä päähän ja matkaan menee yhteensä 3 tuntia. Välillä istumme nauttimassa olostamme, äiti käy uimassakin!

Dyynien loputtua kiipeämme portaita ylös ja saavumme Playa del Inglesiin. Inglesissä on ekumeeninen kirkko, jossa järjestetään suomalainen jumalanpalvelus joka perjantai klo 17, joten suuntamme kirkolle. Pienen välipalan jälkeen pääsemme sisään kirkkoon. Suntio kertoo, että kirkkorakennusta käyttää 29 eri uskontokuntaa, joten se on kovassa käytössä. Kirkko on täynnä sanankuulijoita tänä perjantaina. Mukavana tapana tässä kirkossa on se, että suomalaisen jumalanpalveluksen jälkeen täällä lauletaan "Maa on niin kaunis" kirkon pihalla.

Kirkonmenojen jälkeen ajamme bussilla Puerto Ricoon, käymme syömässä Felippen tarjoamaa ruokaa ja ruoan jälkeen olemmekin ihan valmiita nukkumaan. Huomenna on uusi päivä.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico 15.11.12 - Pieni saarikierros

Kello herättää aamulla puoli seitsemän maissa. Olemme saaneet eilisaamuna matkaamme aamupalasäkit, joiden antimia nautin vanhempien parvekkeella aamun sarastaessa.
Kun lähdemme ulos, huomaamme, että yöllä on satanut vettä! Ripottelu alkaa uudelleen ennenkuin pääsemme bussin kyytiin. Opas kertoo, että saarella ei ole satanut vuoteen, joten sade on tervetullutta. Vettä tulee kuitenkin niin vähän, ettei siitä ole iloa kenellekään (eikä haittaa meille!).

Bussi lähtee kiertämään hotelleja etelärannikolla. Otamme vielä muutaman matkustajan  Puerto Ricosta, sitten jatkamme matkaamme Maspalmasin ja Inglesin läpi välillä ihmisiä mukaamme noukkien. Maspalomas näyttää ainakin tieltä katsottuna mukavalta, matalasti rakennetulta ja hyvin hoidetulta alueelta. Ingles on suurempi kaupunki ja sen erikoisuutena näyttävät olevan pyöreät talot :-) Taxien katot ovat Puerto Ricossa vihreitä, mutta näyttävät Inglesissä olevan viininpunaisia.

Kanarian saaria on yhteensä 13, joista asuttuja 8. Gran Canaria on pinta-alaltaan vain 45. osa suomen pinta-alastan ja sieltä on matkaa Afrikkaan 200 km (vrt. Helsinki - Tampere...) Opas kertoi myös saaren historiasta, josta on aina mielenkiintoista saada tietää (en ollut se kiinnostunein oppilas historiantunneilla kouluaikanani... joka on ehkä myöhemmin vähän harmittanut itseäni...)

Las Palmasiin saavumme historiallisesti tärkeille paikoille, eli juuri siihen kohdin, johon eurooppalaiset valloittajatkin tulivat. Kävelemme kaupungin keskiaikaisessa osassa ja vierailemme Kolumbus-museossa katsomassa, millaisissa oloissa merimiehet tuohon aikaan purjehtivat. Olivat rohkeita miehiä, kun lähtivät Kolumbuksen matkaan, ajateltiinhan tuohon aikaan maapallon olevan pannukakku.

Las Palmasista jatkamme maan keskiosiin Aloe Vera -viljelmille. Aloe Veran parantava vaikutus on huomattu etenkin iho-ongelmien hoidossa, mutta täällä saarilla aloevera-juomaa annetaan potilaille myös sisäisesti. Esim. syöpäpotilaille aloeveraa annetaan solumyrkkyhoitojen aikana, koska se vahvistaa hyviä soluja ja näin edistää paranemista. Saamme itsekin palat juuri avattua aloevera-kasvin osaa ja kyllä sillä sivellyt osat ihosta tuntuvat hetken päästä erityisen pehmeiltä. Ostan purkillisen aloeveraa kotiinviemisiksi!

Viljelmiltä jatkamme matkaamme luolakylään. Saarella asuu ihmisiä edelleen luolissa ja heidän luonaan saamme vierailla tänään. Luola-asuntoja on saarella 2500 eivätkä ne riitä kaikille luolaan asumaan halukkaille. Osa luolista on kesä-asuntoja, mutta suuressa osassa asutaan ympäri vuoden. Syömme luola-ravintolassa tapakset ennenkuin jatkamme matkaamme kohti etelää ja hotellialueita.

Kotimatkalla ajamme läpi kaupungin, jossa paikalliset asuvat. Kanarian saarilla rakennuslupa on ikuinen, joten asuntoa rakennetaan kerros kerrokselta varallisuuden ja tarpeen mukaan. Asuintalossa voi olla 1 - 4 kerrosta eikä rakennusmääräyksiä ole. Muodon ja värin voi valita oman maun mukaan. Kaupunki on hauskan näköinen värikkyytensä ja erilaisten talojen vuoksi (tässä kohdin harmitti, että oltiin matkassa bussilla, jota ei vain voinut pysäyttää ja pyytää pientä kuvaustaukoa...).

Kun pääsemme takaisin Puerto Ricoon paistaa aurinko taas täydeltä terältä. Kahvin jälkeen käymme äidin kanssa rannalla kävelemässä ja makoilemassa. Hotellin ravintolassa on grilli-ilta ja syömme vatsamme täyteen grillattua lihaa (kanaa, porsaan kyljystä ja nautaa). Live-musiikki raikaa hotellilla näköjään joka ilta rauhoittuen siinä yhdentoista maissa. Ravintola menee kiinni noin kymmenen aikoihin. "Miguel" oli vapaalla tänään, joten ruokahuollostamme vastasivat "Julio" ("Daniel")  eli oikeasti Felippe yhdessä "Minnan" ja "Maijan" kanssa. Uutena tyttönä tarjoilijoiden joukkoon oli liittynyt "Stina Pettersson"  :-)

perjantai 7. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico 14.11.12

Pilviä Puerto Ricon taivaalla. On kai epäreilua, jos meille paistaa aurinko, kun se ei paista muillekaan. Lämmin on kuitenkin, joten kesämekolla tarkenee oikein hyvin. Matkaa suunnitellessani kuvittelin, että tähän aikaan vuodesta täällä ei ole edes näin lämmin.

Tänään vietämme "koti"päivää. Siivouspalvelua ei näy eivätkä bussit kulje. Emme onneksi ole varanneet retkiä tälle päivälle. Suunnitelmissa on jalkahoitoa (=kävelyä rannalla), patterin vaihto äidin kelloon ja ehkä vähän muutakin shoppailua, mikäli kaupat vain ovat auki.

Kotoa tuli tänään viesti, että keittiöremonttia jatketaan tänään ja huomenna. Olisipa mukavaa, jos keittiö olisi kunnossa, kun menen kotiin!

Pilvet haihtuvat iltapäivän aikana ja aurinko paahtaa kuumasti. Joku tietää, että lämpöä on 32 astetta. Altaalla aika kuluu rattoisasti sudokuja tehdessä ja kirjaa lukiessa. Äiti ottaa osaa allasjumppaa, minun ei jostain syystä tee mieleni mennä uimaan. Puoli kuuden maissa lähdemme rantaan katsomaan (ja kuvaamaan), kuinka aurinko painuu meren syliin.

Hotellin ravintolassa "Miguel" ja "Julio" tarjoilevat meille taas kerran hyväntuulisesti päivällistä. Mukavia ja työnsä hienosti hoitavia kavereita. Laskua odottelemme jonkin aikaa, mutta hyvin se aika kuluu herrojen touhuja seuraillessa. Nukkumaan on kuitenkin jouduttava ajoissa, koska aamulla lähdemme pienelle saarikierrokselle yhdessä muiden suomalaisten lomailijoiden kanssa. 


torstai 6. joulukuuta 2012

Matka Venetsiaan varattu :-)

Olemme jo pitkään suunnitelleet työkavereiden kanssa matkaa Venetsiaan ja nyt näyttää siltä, että suunnitelmista tulee totta! Viiden hengen porukalla lähdemme 9.3.13 aamuvarhaisella lentämällä Amsterdamin kautta Marco Polon kentälle Venetsiaan. Perillä olemme puolen päivän kieppeillä.

Venetsiasta olemme vuokranneet kolmen makuuhuoneen huoneiston, johon meidän näillä näkymin pitäisi hyvin mahtua. Huoneisto sijaitsee Venetsian historiallisessa keskustassa, joten pitkä matka ei pitäisi olla mihinkään keskustan nähtävyyteen.

Nyt alkaa siis Venetsiaan ja sen ympäristöön tutustuminen, jotta mitään näkemisenarvoista ei jää näkemättä. Aikaa meillä on 6 kokonaista päivää, joten Venetsian lisäksi haluaisin tutustua ainakin Muranoon (lasi), Buranoon (pitsit ja talot), Lidoon (rannat) ja SanMichele (hautausmaasaari). Saa nähdä, mihin aika sitten todellisuudessa riittää.

Mukavaa on myös saada matkustaa uusien matkakumppaneiden kanssa. Olemme aika lailla samanoloisia, joten uskon, että viihdymme toistemme seurassa mainiosti!

Matkakuumetta voi hyvin käydä nostattamassa kuvablogissa http://www.venicedailyphoto.com/ tai suomalaisen, venetsiassa asustavan tytön blogissa http://vihdoinkinvenetsia.blogspot.fi. Uskoisin, että talven edetessä näistä blogeista saa ihan mukavia vinkkejä reissulle! 

Takaisin kotiin lähdemme 16.3.13 taas Amsterdamin kautta. Kotimatkalla meillä on aikaa Amsterdamissa 5 tuntia, joten saattaa olla, että kipaisemme vielä Amsterdamin kanaaleilla ennen kotiin paluuta.

Gran Canaria - Puerto Rico 13.11.12

Aurinko paistaa aamulla todella polttavasti. Vedän kasvoilleni viiskymppistä aurinkovoidetta, koska iho on selvästi ärtynyt eilisestä paisteesta. Ei onneksi muualta kuin kasvoilta.

Vedämme aamupalan jälkeen vähän henkeä ennenkuin lähdemme naapurikylään Amadorekseen. Alkumatkasta aurinko paistaa kuumasti, mutta vuorten toisella puolella on pilvistä ja lämmintä. Mainio keli kävelylle. Menemme taas rantatietä pitkin, tällä kertaa kävelemme koko rannan toiselle puolelle ja koitamme kurkata myös Amadoreksen rannan pohjoispuolen maisemaa. Kiipeämme jyrkkää kalliota vähän matkaa, kunnes näemme seuraavan kylän mustan rannan. Päätämme kääntyä takaisin, koska hiekkapolju ei näytä houkuttelevalta.

Kierrämme rantaa pitkin takaisin hiekkarannalle ja istumme rannassa hetken lepäämässä ja seuraamme rannan touhuja. Minä jatkan isän kanssa varpaat sannassa rantaviivaa pitkin rannan toiselle puolelle, kun äiti kiertää rantapuotien kautta. Hiekka on vesirajassa välillä pehmeää ja välillä piikkisen kovaa. Pysähdymme yhdessä rannan viimeiseen ravintolaan nauttimaan jäätelöannokset!

Kävelemme takaisin Puerto Ricoon ja mitä lähemmäs pääsemme "kotia", sitä enemmän auronko tulee esiin pilvien takaa. Pakko se on uskoa: Puerto Ricossa paistaa aina!

Päiväkahvien jälkeen käymme altaalla jumppahetkessämme. Aurinko paahtaa kuumasti ja veteen upottautuminen on miellyttävää. Suihkun ja päivälevon jälkeen käymme iltaruoalla hotellin ravintolassa. Näyttää siltä, että hotellissa on joka ilta elävää musiikkia.

Illalla saan matkatoimistolta tekstiviestin, jossa kerrotaan Espanjassa olevan yleislakkopäivä huomenna. Saa nähdä, kuinka paljon se vaikuttaa täällä saarilla. Ainakin hotellin ravintola on auki huomenna, sen varmistimme heti :-) Jos olisin nyt Madridissa saattaisin nähdä taas mellakkapoliisit. Ei haittaa, ettei niitä täällä varmasti näekään. Rantaloman voi hyvin viettää ilman niitä!


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico 12.11.12

Sanotaan, että Puerto Ricossa paistaa aina. Tänä aamuna sen huomaa erityisen selvästi. Vuoristossa ympärillä on joka puolella paksut pilvet, mutta tämä Puerto Ricon "kattila" on pilvetön. Mistä se johtuu, sitä ei ole minulle kukaan pystynyt ymmärrettävästi selittämään, mutta ympärilleni katsoessa totean sanonnan pitävän paikkansa.

Tänään tarkoituksemme on viettää "koti"päivä, emme siis lähde mihinkään Puerto Ricosta, vaan katselemme täällä ympärillemme. Käymme varmasti ostoskeskuksessa katsomassa, olisiko siellä jotain, mihin saisi rahansa käytettyä. Ruokaan ei täällä rahaa kulu, sillä aamupalalla pärjää pitkälle iltaan.Eilen söimme aamupalan ja päivällisen jälkeen vain isänpäiväkahvit kakunpaloineen eikä päivällisaikaan ollut vielä yhtään nälkä. Nestetasapainosta tosin pitää pitää huoli, jottei huono olo pääse yllättämään.

Testasin aamulla hotellin nettiyhteyden ja totesin sen huonoksi. 1€=10min.=juuri ja juuri sisään facebookiin. Täytynee siis käydä ostoskeskuksessa katsomassa, olisiko siellä paremmat linjat. Langattomista yhteyksistä ei täällä puhuta mitään.

Asuntoasioita olen joutunut täällä miettimään sen verran, että olenko valmis luopumaan tästä kaikesta = matkustamisesta sen vuoksi, että saisin itselleni omakotitalon? Juuri tällä hetkellä tuntuu, että en ole. Joku pieni talo on myynnissä Ryttylässä, joka olisi hinnaltaan järkevä. Sitten on tietysti Huvikumpu... Uutta kotia hankittaessa pitää pitää mielessä se, että asunnon voi jättää tyhjilleen muutamaksi viikoksi ongelmitta. Ja se, että asumiskulujen maksamisen jälkeen on taloudellisesti mahdollista päästä viettämään lomaa muuallekin kuin oman kodin pihamaalle. Tietysti on hienoa, jos koti on paikassa, jossa myös arjesta on mahdollista nauttia.

Päivä on ollut aurinkoinen täällä Puerto Ricossa, vaikka muualla päin saarta on kuulemma ollut pilvistä ja kylmempää. Törmäsimme ostoskeskuksessa pariskuntaan, jotka ovat olleet saaren itärannalla 4 viikkoa. He olivat lähteneet tänään tänne auringon toivossa. Ja täällähän sitä aurinkoa saa :-)

Ostoskeskuksessa on kauppoja joka lähtöön. Löytyy vaatteita,koruja, kenkiä, laukkuja, objektiiveja (en ostanut yhtään!) jne. Ruokapaikkoja löytyy kiinalaista,vietnamilaista, suomalaista, hampurilaista ... kaikkea on tarjolla ja hinnatkin pysyvät alhaalla suuren tarjonnan vuoksi. Ostan itselleni repun, joka on ollut ostoslistallani jo pitkään. Eilen ostimme äidin kanssa itsellemme hellemekot. Tämän reissun ostokset onkin varmasti nyt tehty!

Iltapäivä kuluu mukavasti altaalla aurinkoa ottaen ja uiskennellen. Oma personal trainerini (=äiti) opettaa minulle vesijumpan saloja. Se on hauskaa, varmasti myös niiden mielestä, jotka tarkkailevat touhujamme hotellin parvekkeilta :-)

lauantai 1. joulukuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico 11.11.2012

11.11.2012. Isänpäivä

Kello herättää kahdeksalta. Olen nähnyt unta, mitä ei yleensä koskaan tapahdu kotona. Uneeni tulivat vanhat työkaverit 13 vuoden takaa. Ihmettelen, miksi? Ja miksi oikeasti niin mukava työkaveri oli unessa niin outo...  Avaan parvekkeen oven ja kurkistan ulos. Lämmintä on jo kahdeksalta ja nousuvesi lyö laineita rantaan. On isänpäivän aamu!

Isä asustaa viereisessä huoneistossa äidin kanssa. Kirjoitimme isälle jo kotona kortin, jossa myös pojat onnittelevat ukkia. Näyttää siltä, että kortin saanti  onnitteluineen ilahduttaa isää :-)

Aamupala on jo valmiina odottelemassa meitä, joten lähdemme katsomaan, kuinka se on hotellissamme ratkaistu. Illalla kukaan ei tuntunut olevan kiinnostunut siitä, keitä olemme, mutta nyt vilautamme huoneemme numeroa tarjoilijalle. Pöytään on katettu englantilainen aamiainen munineen ja pekoneineen. Vain puuro puuttuu (minä en sitä tosin kaipaa, mutta vanhempani huomaavat puutteen). Kahvikin on ihmeen hyvää etelän maan kahviksi! Syömme vatsamme pullolleen, kyllä tällä jaksaa pitkälle päivää...

Kuvittelin tulevani etelän talveen: lämpimämpään kuin meillä suomessa nyt, mutta selvästi viileämpään kuin esim. Kreikassa kesällä. Olen iloisesti yllättynyt ilman lämpimyyteen ja aurinkoisuuteen. Aurinkorasvaa tarvitaan siis ihan samalla tavalla kuin etelänreissuilla kesällä :-)

Pakkaamme laukut ja lähdemme rantaan. Tänään suuntana on Puerto de Mogan, pieni kylä vähän pohjoisemmassa. Lautta on lähdössä, kun ehdimme satamaan, joten ehdimme juuri ja juuri siihen mukaan. Tämä lautta ajaakin vähän kauemmas merelle ja saamme kaikki pienen annoksen merenkäyntiä, äiti ehkä vähän isomman kuin olisi halunnutkaan... Matkalla isä muistelee useampiakin meriretkiä, joilla tuulia on ollut enemmänkin. Kaikenlaisiin paikkoihin on äiti "päässyt" mukaan ...

Moganin kylä on pieni kaunis taajama vuorten keskellä. Tänne ei ole rakennettu ollenkaan korkeita hotelleja, kahta kerrosta enempää ei ole lupa rakentaa. Satama on täynnä suuria purjeveneitä. Näyttää, ettei tämä ole köyhän miehen paikka ollenkaan. Rantaviiva on täynnä kauppoja ja ravintoloita, oikea shoppailijan paratiisi siis!

Kuljemme rantakaduilla, ihastelemme maisemia, otamme kuvia ja nautimme olosta. Tällaista on loma parhaimmillaan. Äiti ostaa itselleen uimapuvun ja yhdessä ostamme kaksi mekkoa, yhden kumpaisellekin. Isällä on kaikki, mitä hän tarvitsee :-)

Isänpäivä kahvit ja kakut nautimme Moganin rantakahvilassa. Kakunpalat tuodaan kauniisti koristelluilla lautasilla pöytään. Päivänsankari näyttää tyytyväiseltä.

Käymme vielä testaamassa Moganin rannan hiekan ja meriveden lämpötilan ennenkuin lähdemme takaisin satamaan. Tälläkään kerralla emme joudu laivan lähtöä odottelemaan, sillä olemme viimeiset, jotka kyytiin ehtivät. Tämä laiva ajaa takaisin rantaviivaa pitkin, joten matkanteko on tasaista ja äidilläkin taitaa olla mukavaa. Vieressä nostetaan kolme rohkelikkoa ylös taivaalle liitovarjolla roikkumaan. Kahden aikuisen välissä roikkuvat pienet jalat. Hurjaa...

Laivan saavuttuva takaisin Puerto Ricoon on minun aikani tutustua hotellin uima-altaaseen. Vien kameran huoneeseen ja vedän uimapuvun päälle. Altaan vesi on ihanan lämmintä <3 Voin siis nauttia uimisesta kaikki kaksi viikkoa. Kyllä tekee hyvää niskoille! Kävely täällä tekee hyvää jaloille, koska korkeuserot ovat suuret ja rappuja on joka paikassa.  Uin vähän aikaa kunnes siirryn ottamaan aurinkoa. Äitikin tulee uimaan eikä isäkään malta jäädä huoneeseen lepäämään... Allasalue jää varjoon neljän kieppeillä, joten illan suussa on hyvin aikaa valmistautua päivälliseen.

Tänään lähdemme puoli kuuden maissa kävelemään keskustaan päin. Tämän kohteen tervetulotilaisuus on kaupunkikävely, johon päätämme osallistua.  Oppaan kanssa kävellessä katsastamme paikan bussiaseman, postin, ostoskeskuksen ja puiston. Oikeastaan kaiken sen, mitä on tuossa merenpinnan korkeudella. Rinteet nousevat laakson molemmin puolin ja ne ovat täynnä hotelleja. Paikallisia asukkaita Puerto Ricossa ei ole, joten täällä emme pääse tutustumaan siihen puoleen saaren elämästä. Ostoskeskus on mahtavan kokoinen, siellä on runsaasti erilaisia kauppoja ja ruokapaikkoja. Mieleeni tulee heti muutama henkilö, jotka saisivat hyvin matka-aikansa kulumaan siellä. Onneksi olen matkassa vanhempieni kanssa, joten ostoskeskuksessa ei minun tarvitse viettää kaikkia lomani iltoja :-)
Kävelymme päättyy suomalaiseen Ulvova Mylläri -ravintolaan hiekkarannan toiselle puolelle. Suomalaiset artistit käyvät näköjään siellä esiintymässä samalla, kun esiintyvät Inglesin Iskelmä-ravintolassa. Tänä iltana Frederik villitsee kansaa Myllyssä ja tiistaina on Dannyn vuoro. Vanhempani ehtisivät nähdä vielä Matti Nykäsenkin, jos se heitä vähääkään kiinnostaisi.

Omassa ravintolassamme on tänään spesiaali-annoksena kylkeä, joten syömme sitä. Nyt kello lähenee yhdeksää, joten on aika mennä nukkumaan :-) Korvatulpat eivät ole turhaan matkassa, sillä ainakin viikonloppuna on hotellilla live-esiintyjät, jotka vasta aloittelevat illan urakkaansa tähän aikaan.

torstai 29. marraskuuta 2012

Gran Canaria - Puerto Rico 10.11.2012

09.11. - 10.11.
Kello lähestyy puoli kolmea (yöllä), joten on aika ottaa laukut ja suunnata kohti lentokenttää. Ilta on mennyt pakkaillessa ja ruokia laitellessa, jääväthän pojat kotiin. Tämän loman tarkoitus on pyyhkiä arjen ilot ja murheet pois mielestä ja nauttia auringosta ja valosta keskellä Suomen pimeintä syksyn aikaa. Lentokentälle pääsen pojan kyydissä ja hän saa vastapalvelukseksi auton käyttöönsä kahdeksi viikoksi. Hetken kentällä odoteltuani saapuvat matkakumppanit: äiti ja isä tällä kertaa. Minulla loma kestää 2 viikkoa ja vanhemmilla 3.

Lento Gran Canarialle Las Palmasin kentälle kestää 6½ tuntia. Ajoissa kun lähtee, ehtii perillekin paikallista aikaa jo kymmenen maissa. Parinkymmenen asteen lämpö ja auringon paiste tervehtivät kentällä :-)
Bussimatka hotelliin Puerto Ricoon kestää vajaan tunnin, joten hotellilla olemme jo ennen puolta päivää. Joudumme kuitenkin odottelemaan huoneitamme hetken ennenkuin siivoojat saavat ne siistittyä käyttöömme.  Kun olemme saaneet leviteltyä tavaramme huoneisiimme, lähdemme tutustumaan ympäristöön. Vanhempani ovat täällä käyneet jo useammankin kerran, minulle tämä on ensimmäinen kerta tälle saarelle.

Saari on vuoristoinen ja tämä eteläosa saaresta on hyvin kuivaa. Maisema on karua ja kivikkoista. Tomaattia ja banaania täällä kuitenkin saadaan kasvamaan "kasvihuoneissa". Kanariansaarten banaani on lyhyempi ja makeampi verraten niihin banaaneihin, joita meille Suomeen tuodaan.

Ensimmäisen päivämme tutustumiskohde on viereinen kylä Amadores. Kylään pääsee Puerto Ricosta rantatietä pitkin. Sellainen on rakennettu kylien välille ihan kävelijöitä varten, toki jossain ylempänä kulkee tie myös autoille. Kävelytie on rakennettu vuoren rinteeseen ja pystysuora pudotus mereen on heti kaiteen takana. Ei ole korkeanpaikan kammoisille tämä paikka.

Amadoresin kylästä löytyy hieno hiekkaranta, jossa käymme ottamassa jalkapohjille hoidon! Hiekka on nimittäin niin karkeaa ja piikikästä, että siinä kävellessä hioutuu vanha iho jalkapohjista pois.
Merivesi on kylmää :-)

Olemme varanneet puolihoidon, joten lähdemme hyvissä ajoin ennen päivällisaikaa kohti hotellia. Nälkä alkaa jo vaivata, sillä tänään emme ole syöneet juuri mitään. En tilannut lennolle ruokaa, sen verran tuoreessa muistissa on vieläkin Australiasta paluu, kun lentokoneruokaa syötiin puolitoista vuorokautta...

Hotellin ravintola aukeaa kuudelta, jolloin saamme tutustua ensimmäistä kertaa päivälliseen, jota tulemme syömään viikot täällä ollessamme. Tarjoilija tuo ruokalistat ja me ihmettelemme meininkiä. Yleensä valmiiksi maksettu ruoka on seisova pöytä, josta voi käydä valitsemassa haluamansa ruoka-annoksen. Täällä valitsemme ruokalistalta joko päivän spesiaalin + jälkiruoan tai alkuruoan + pääruoan + jälkiruoan. Säännöt eivät tulleet ensimmäisellä kerralla ihan selviksi, joten valitsimme alkukeiton, päivän spesiaalin ja jälkiruoan. No problem. Normaalisti tämä ei ole mahdollista, mutta tänään tehdään poikkeus ja saamme kaiken tämän valmiiksi maksettuna. Tilaamamme juomat eivät sisälly puolihoitoon, joten ne maksamme joka päivä erikseen.

Pitkän päivän jälkeen ei iltaohjelmaa tarvitse miettiä - Nukku Matti kutsuu lepäämään. Korvatulpat korviin (hotellin iltaohjelma on vasta alkanut) ja unta palloon.

Huomenna on uusi päivä.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Lunta!

Maa valkoisena tänä aamuna!

Ottaisin kuvan, jos olisi enemmän valoa ja aikaa. Nyt ei ole kumpaakaan, kun lähden etsimään bussipysäkkiä. Naapurin herra vaihtoi autoonsa talvirenkaat "hyvän sään aikaan"... minä en näköjään ehtinyt.

Siitä huolimatta on ihanaa, kun lumi tule edes hetkeksi valostuttamaan syksyä!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Keskeneräistä...

Nyt tuntuu, että kaikki jää kesken... onko tänä syksynä siis ollut liikaa asioita työn alla vai yrittääkö sitä vain tehdä enemmän kuin ehtii, tai oikeammin jaksaa ja viitsii.

Kesken ei ole mitään "tärkeätä", mutta sellaisia pieniä asioita, joista on iloa sekä itselle että muille. Kuten esimerkiksi matkakertomukset tänne blogiin. Kirjoittamatta on Saariston rengastieltä tarinat Bonkin museosta ja viimeisestä päivästä Turussa. Kuinka pääsen matkan tunnelmaan enää näin pitkän ajan päästä? Entä sitten Korfun matkan Saarikierros ja Korfun kaupunkiin tutustuminen. Syksyn pimeydessä ja koleudessa mielikuvamatka Korfun saaren lämpöön ja valoon ei ole helppo juttu. Kuvien avulla se kyllä jollain lailla onnistuu, mutta helpompaa olisi ollut kirjata tunnelmat ylös tuoreeltaan.
Uusi matka Kanariansaarille (eka kerta Gran Canarialla!) on tulossa, joten pitää ryhdistäytyä siellä ja kirjata tunnelmat ylös jo paikan päällä. Aikaa on kuitenkin kaksi viikkoa eikä tarkoituksemme ole täyttää kaikkia päiviä erilaisilla aktiviteeteilla, vaan tälle ressulle lähdetään nauttimaan auringosta ja lämmöstä ja keräämään voimia tulevaan talveen. Valohoitoa siis, eikä sinne oteta mukaan "velvollisuuksia".

Kesken on myös Venetsian matkan suunnittelu, mutta sen eteenpäin vienti odottaa työpaikan yt-neuvottelujen päättymistä. Mitään suunnitelmia emme vie eteenpäin ennenkuin olemme varmoja, että meillä on työpaikat vielä keväälläkin.

Nypläystä en ole ehtinyt tehdä niin paljoa, kuin kuvittelin syksyllä. Jotenkin tuntuu, että kotona ei voi "harrastaa",  kun on siivoustyötäkin tekemättä :-) Tässä kuussa huushollia on sotkenut keittiön sekamelska: astianpesukoneen poistoletkuun tuli halkeama, joten alakaapit piti tyhjentää ja lattia kuivattaa. Mittaukset ovat osoittaneet, että paikat on kuivuneet, mutta vielä ei ole remppaporukka ehtinyt tulla kaappeja uudelleen rakentamaan. Odotellaanko tässä tilattuja tarvikkeita vai mitä, sitä ei ole asukkaalle tarvinnut kertoa. Eikä myöskään sitä, millaisella aikataululla työ kuvitellaan saatavan valmiiksi.

Periaatteessa valmistumisaikataulu ei niin kiinnostaisikaan, mutta kun juuri nyt löytyi se kauan etsitty talo, josta tein eilen ostotarjouksen. Tai oikeammin kyse ei ole omakotitalosta, vaan vanhasta, isosta talosta, jossa asustaa 3 perhettä. Talo löytyy Tervakoskelta ja siitä on nyt myynnissä toinen pääty.
Mikäli ostotarjoukseni (joka oli vielä ehdollinen) hyväksytään, laitan oman kotini myyntiin ja keittiön olisi hyvä olla valmis siinä vaiheessa, kun asuntoa esitellään :-)

Viime talvisen uupumuksen jälkeen en ole päässyt myöskään liikunnan saralla palaamaan aikaisempaan tahtiin. Tapanani on ollut käydä ainakin 4 kertaa viikossa reippaalla tunnin kävelyllä, mutta nyt liikunta on jäänyt kertaviikkoiseen sienireissuun ja silloin tällöin tehtäviin valokuvauskävelyihin. Eikä tätä oikeastaan voi sanoa vielä liikunnaksi, tämä on vasta ulkoilua. Lääkärit jo varoittelevat 2-tyypin diabeeteksesta, mutta sekään ei vielä pelota tarpeeksi itsensä niskasta kiinni ottamiseen. Vaakaa oli tarkoitus alkaa käyttää syyskuun alussa, mutta sekin on vielä kaupassa ostajaa odottamassa...  Tänä viikonloppuna emme lähde sienestämään, joten olisiko nyt aika käydä kaupassa ostamassa se vaaka ja alkaa tehdä jotain terveytensä eteen!


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

torstai 27. syyskuuta 2012

Nypläystä vol 2

On se pakko uskoa: nypläys on mainio stressinpoistaja! Olen ollut tällä viikolla erityisen väsynyt ja keskittyminen on ollut vaikeaa. Päässä kiristää ja nyt tiedän, miltä tuntuu, kun "pää hajoaa". Kun työpäivä on vasta puolessa, mutta ajatus ei pysy enää kasassa...

Näissä tunnelmissa ajoin tänään rankkasateessa nypläysiltaan. Ajattelin, että en millään jaksa ajatella lyöntejä ja kiertoja. Teki mieli ajaa suoraan kotiin ja käpertyä vällyn alle. Ajoin kuitenkin kuuliaisesti nypläystunnille ja se taisi olla tämän viikon paras päätökseni.

Myöhästyin tietysti vähän, koska en uskonut, että moottoritiellä ajetaan vielä ennen kuuttakin viittäkymppiä ... kun pääsin paikan päälle, olivat muut jo työn touhussa. Opettaja jutusteli toisen "uuden" kanssa ja muut rupattelivat keskenään. Tunnelma oli rauhallinen ja mukava. Istuin paikoilleni huokaisten ja kaivoin työni esiin.

Tein työtäni eteenpäin, kuuntelin ihmisten jutustelua, kiersin katsomassa toisten töitä ja välillä seurasin opettajan opetusta. Otimme uuden työn työn alle ja opettaja näytti, kuinka työ pistellään pahville ennen pahvin kiinnittämistä nypläystyynyyn. Kaikki tapahtui rauhassa ja hyvässä hengessä. Koko porukka viihtyy selvästi toistensa kanssa ja meidän uudet otetaan hienosti mukaan.

Vasta kotimatkalla tajusin, että en ole tuntenut pään kiristystä koko iltana! 

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Syyskuun FB-kuvahaaste / kuva per päivä vol 3

Syyskuukin vilahtaa ohi sellaisella vauhdilla, ettei perässä meinaa pysyä. FB:n kuvahaastekin on jäänyt tekemättä, joten ahersin tänä aamuna kaikki viime viikon kuvat. Tällä viikolla on otettu näistä kuvista kolme, loput on kerätty aiemmin otetuista matkakuvista...

15 first thing you see
Vietän mielelläni viikonvaihteen mökillä, jos se vain on mahdollista. Siellä minulla on mielipaikka, leikkimökki, jossa olen yötä. Aamulla kun avaan silmäni, näen siis tämän huoneen.

16 strange
Vielä vieras, mutta ehkä joskus tutumpi paikka. Haaveenani on saada ihan ikioma mökki, siis talo, jossa asustaa ja nyt tuntuu, että on tullut aika toteuttaa tuo haave. Saa nähdä, toteutuuko se kuitenkaan, koska juuri kun pääsin suunnitelmissani vähän eteenpäin, ilmoitti työnantajani yt-neuvottelujen aloituksesta. Kuusi viikkoa menee nyt neuvotteluja ihmetellessä, koska näin isoa projektia en uskalla aloittaa, jos en ole varma, onko minulla enää työpaikkaa kuuden viikon päästä... 

17 in my fridge
 Jääkaappini sisältö 17.9.. Aika normisettiä...

18 price
 Hintoja en oletusarvoisesti kuvaa, joten haastetta piisasi tämän kuvan kohdalla. Ajatusmallia olisi tietysti voinut vaihtaa (niinkuin Norkku teki tässä kohdassa), mutta olin fakkiutunut tuohon ajatukseen. Yhtäkkiä mieleeni tuli kuva, jonka otin tammikuisessa Ateenassa, joka oli tätä tietä lukuunottamatta todellakin talviunilla!

19 underneath
Paavin vallan alla. Pietarin kirkon tornista näkee Vatikaanin, Paavin valtakunnan, kokonaan. 

20 man_made
 Kuvassa näkyy eri aikakauden rakentamista. Kerameikos ja sen puutarha sekä kirkon takana näkyvät uudehkot kerrostalot. Kaikki ihmisen rakentamia.


21 sometimes
Joskus sattuu paikalle, kun luomakunta laittaa parastaan. Kuvassa auringonlasku Uudessakaupungissa. 

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Syyskuun FB-kuvahaaste / kuva per päivä vol 2

Viikko on taas vierähtäänyt, nyt ilman nettiä kotona. Alkuviikosta modeemiin tai reitittimeen tuli joku vika enkä onnistunut selvittämään, missä vika piilee. Niinpä marssin tänään Verkkokauppaan ja ostin uuden modeemin. Ihan itse sain asennettuakin ja nyt toimii taas verkko ja ollaan päästy selaamaan tärkeillä sivuilla... ja päivittämään viikon kuvahaasteen kuvat fb:hen.

Tässäpä tämän viikon aiheet myös tänne blogimaailmaan:

08 at night
 Kuva on otettu Korfulla Gouvian rannasta auringon laskun aikaan ja muunnettu kuvankäsittelyssä
09 something you do most weekends
Useilla ihmisillä viikonlopun viettoon kuuluu olut. Minun tekee joskus mieleni oluen makua ja silloin ostan kaupasta Nikolain 0,00 %:sta lageria.

10 black white
 Mustavalkoista pyydettiin päivän 10 kohdalla, joten muunsin metsätähteä hieman

11 hero
 Sankarini! Mitä vanhemmaksi kasvan ja näen elämää, sitä enemmän arvostan heitä: omia vanhempiani! <3

12 together
 Nämä sankarit viettivät aikaansa yhdessä Gouviassa hotellin rannassa.

13 table
 Olohuoneen pöytä näyttää tällaiselta. Joku taitaa nyplätä :-)
14 favourite
 Suosikkipaikkani leikkimökki mökillä!

Pitsiä

Pitsinnypläyksen kurssi alkoi torstaina ja olipa mielenkiintoista puuhaa! Ryhmässä oli paljon jo nypläyksen taitavia naisihmisiä, mutta oli meitä aloittelijoitakin viisi. Kurssiosallistujista näki, ettei kyse ole nuorison trendiharrastuksesta :-) Ja että "vanhat" kurssilaiset tunsivat toisensa hyvin ja olivat ilmeisestikin harrastaneet ryhmänypläystä jo vuosia samalla porukalla.

Opettaja keskittyi ensimmäisellä kerralla luonnollisesti enemmän meihin uusiin, olihan meille kaikki harrastukseen liittyvä uutta ja ihmeellistä. Kävimme läpi välineitä ja katsoimme, mihin niitä tarvitaan. Itselläni on melkein kaikki valmiina, mutta lankaa ja pikkuisia nuppineuloja tuli minunkin hankittua opettajalta heti ensimmäisellä tunnilla. Jatkossa hankintalistalla on myös pistelypiikki, jolla malliin eli mynsteriin pistellään nuppineuloja varten reiät valmiiksi.

Nypläyksen aloitimme kuuden parin utilla. Olin yhden utin jo tehnyt harjoitellessani perusteita kurssia varten, joten minulla oli pieni aavistus, kuinka aloittaa. Opettaja oli pistellyt meille mynsterit valmiiksi. Opettajaa kuunnellessa ja pahvia katsellessa minulle selvisi, mikä tekee pitsistä tasaista ja hienoa: mynsteri on pistelty millimetripaperia avuksikäyttäen ja reiät ovat tasaisessa rivissä pahvilla. Reikien etäisyys toisistaan riippuu siitä, kuinka paksulla langalla pitsinsä nyplää. Hyvä pohjatyö on siis tässäkin hommassa kaiken a ja o.

Kiinnitimme opettajan tekemän mallin omiin nypläystyynyihimme ja kävimme hommiin. Aikaa aloitukseen oli kulunut niin paljon, ettemme tämän ensimmäisen kerran aikana ehtineet kuin asetella nypylät tyynylle aloitusasentoon ja katsoa, kun opettaja teki ensimmäiset lyönnit... rauhallinen tahti tuntui oikein sopivalta!

Kotona olen nyplännyt uttia kierroksen ympäri, joten nyt odottelen ensi torstaita, jotta opin, kuinka pitsi päätellään.


maanantai 10. syyskuuta 2012

Haaveista totta?

Olen nuoresta lähtien haaveillut omasta talosta, jossa olisi pieni piha ja palanen omaa rauhaa. Haaveet ovat tulleet ja menneet, elämäntilanteen mukaan. Välillä olisi ollut tarve isommallekin talolle, joka kalleutensa vuoksi oli kuitenkin pakko jättää tekemättä. Varmasti hyvä niin... vasaran alle olisi talo mennyt viimeistään siinä vaiheessa, kun poikien isä otti ja lähti.

Aika on kulunut eikä 2000-luvun alussa ole ehtinyt juurikaan haaveksia. Viime vuosien aikana vanha haave on kuitenkin alkanut nostaa päätään... ihastusta ovat herättäneet etenkin vanhat hirsitalot, joissa vanhan ajan pihapiiri.

Viime viikolla yksi tällainen tuli taas myyntiin. Suunta oli ihan oikea ja talo viehättävä. Innostuin ajatuksesta asua tuota taloa ja päätin jo vankasti käydä sitä viikonloppuna katsomassa. Esittelykin oli järjestetty. Juttelin asiasta vanhempieni kanssa ja sieltä kuului, taas kerran ja onneksi, järjen ääni: tarkista viemäröinti (uusittava, kun laki muuttuu), lämmitys (kulut 250€/kk), ikkunat (uusimatta) ja tontti 4400 neliötä, jossa osa metsää (mitenkähän sitäkin olin kuvitellut hoitavani). En ole mikään remontoijatyyppi, joten kaikki mahdollinen korjaus on tilattava ammattilaiselta. Järki käteen siis.

Toisaalta se haave omakotitalosta ei häivy mihinkään. Kun en siis uskalla vanhaa ostaa, niin kuinka olisi sitten uusi? Valmiiksi rakennettuja taloja myydään jonkin verran, mutta ne ovat yleensä aika isoja ja etenkin kalliita. Ymmärtäähän sen, että vaivoin rakennetusta talosta pitää saada omat pois ja mielellään vähän päälle!

Tontteja on kunnilla tarjolla jonkin verran. Joissain kunnissa ja kaupungeissa on oltava tarkkana hakuajan suhteen, mutta on myös kuntia, joissa tontteja on tarjolla sen verran paljon, että niitä riittää vielä meillekin, jotka emme ole tutkineet hakuaikoja suurennuslasin kanssa.

Tällainen on tilanne Tervakoskella, jossa on kesällä tullut hakuun Eväsojan alueen tontit. Muutamia tonteista on varattu ja parilla on jo rakentaminen käynnissä. Paljon on kuitenkin tontteja vapaana, joten valinnanvaraa on.

Pistin tänään sähköpostiviestiä Janakkalan kunnan yhteyshenkilölle ja sieltä vastattiinkin nopeasti. Sain lisätietoja tonteista, jotka auttavat valitsemaan sopivimman tontin juuri minun tarpeisiini. Tontin saa varattua tuhannen euron varausmaksua vastaan puoleksi vuodeksi. Sen jälkeen tulee tontti joko ostaa tai vuokrata. Ostohinta on 18-22t€ ja vuokra 7% ostohinnasta / vuosi.

Tontti yksin ei riitä, vaan sinne on rakennettava (rakennutettava) talo, jossa asua. Aikaisemmin, kun olen uudesta talosta innostunut, olen aina selvittänyt neljän huoneen taloa. Vanhempi poikani ilmoitti, ettei aio muuttaa pois Espoosta, joten riittää, kun talossa on kaksi makuuhuonetta.

Olen jo aikaisemminkin tutustunut talotehtaiden valikoimaan. Vaihtoehtoja on runsaasti, jotkut kalliimpia ja jotkut halvempia. Viime viikonlopun vietin netin ääressä rakennusblogeja lueskellen. Sieltä sainkin runsaasti arvokasta tietoa talotoimittajista. Vaihtoehtoinani on tähän asti olleet Helmitalot, Älvsbytalo sekä Kastelli. Nyt alkaa tuntua siltä, että Kastelli vie voiton, joten varasin ajan Kastellin Espoon myyjälle ensi viikon keskiviikoksi.

Ehdolla minulla on kaksi talomallia: Karelian 67 sekä Economin 80:nen.  Suosikkini näistä on Karelia, mutta sitä ei saa muuttovalmiina toimituksena. Economin saa, joten saattaa olla, että tällainen pikkuseikka kääntää pelin Economin puolelle. Tontin valinta riippuu siitä, kumpaan taloon päädyn. Economi rakennetaan tontille, jolle saa rakentaa yksitasoisia taloja ja Kareliaa varten tarvitsen tontin, jolle voi rakentaa kaksitasoisen talon. Tontille voi talon lisäksi rakentaa autotallin sekä talousrakennuksen. Autotalli varastoineen tulee varmasti tilattua samalla kerralla talon kanssa, mutta mahdollinen talousrakennus tehdään vasta myöhemmin. Rakennuslupa haetaan aluksi vain talolle ja autotallille, vaikka halvemmaksi tulisi hakea luvat kaikille samalla kerralla. En kuitenkaan ole yhtään vakuuttunut siitä, että tarvitsen talousrakennusta, joten jätän sen tässä vaiheessa huomioimatta.

Kuitenkin ennen suurten päätösten tekoa täytyy vielä selvittää, onnistuuhan työnteko Riihimäen konttorista. Myös etätyön mahdollisuus on käytettävissä. Ison firman etuja :-)

Mikäli kaikki sujuu niinkuin tänään kuvittelen ja haaveilen, jatkan rakennusprojektistani kirjoittelua täällä.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Syyskuun FB-kuvahaaste / kuva per päivä vol 1

Syyskuuta on eletty nyt 7 päivää, joten ensimmäinen viikko "kuva per päivä" -haastetta on tehtynä. Tässäpä satoa:
01 you now

02 father
Kaksi ensimmäistä kuvaa on otettu vuosi sitten Australian reissulta Cairnsista, kun teimme rantahiekkaan omakuvamme simpukoista. 

03 far away
Kolmannen päivän kuva on otettu samaiselta Australian reissulta menomatkan välilaskupaikasta Hong Kongista. Tai tarkemmin sanottuna tulimme HongKongin saarelta Kowlooniin päin Starferryllä, jonka kannelta kuvan otin.

04 in my mailbox_postbox
Kollaasi sähköpostilaatikkoni sisällöstä. Tätä kuvaa ei ole otettu kameralla vaan kerätty laatikon sisältöä leikkaa-liimaa -menetelmällä kuvankäsittelyssä kollaasiksi.
 
05 bright
 Kävin kesällä Bengtskärin majakkasaarella ja majakan eteläsivulla kasvoi ihania päivänkakkaroita.

06 every day
... in my dreams :-) Makasin Korfulla palmun alla varjossa ja katselin taivaalle päin. Jostain hiipi mieleen ajatus, että tällainen paikka asua ei olisi ollenkaan hullumpi !

07 natural
Saariston rengastiellä saimme nauttia suomen luonnosta!

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Uutta oppimaan - Pitsinnypläys

Viime talvisen sairauden (uupumus) jälkeen on tullut tarkistettua elämän arvoja ihankuin vahingossa. Täällä pääkaupunkiseudulla vallalla oleva kiireinen elämäntapa tahtoo viedä mennessään ja näyttää siltä, että oma elimistöni (lähinnä aivot) haluaa ottaa rauhallisemmin eikä jaksa viimeisten vuosien vauhtia.

Viime talvena sairaslomalla löysin uudelleen kutomisen. Tein kaulaliinoja verkkolangsta niin paljon, että niitä on edelleen tuolla kasseissa odottamassa käyttäjiänsä. Toipumisen siinä vaiheessa helpon kaulaliinan teko oli toisaalta sen verran yksinkertaista, että sitä kykeni tekemään ja toisaalta oli hienoa, että näki nopeasti "työnsä" tuloksen.  Sai siis edes jotain aikaiseksi!

Työkyky on nyt (onneksi) ainakin osittain palautunut, mutta työelämään palattuani huomaan, että joudun tekemään paljon työtä, etten ajaudu takaisin kiireiseen elämäntapaan. Joudun pitämään huolta siitä, että työpäivät pysyvät järkevän  mittaisina ja joudun hyväksymään sen, että normaalin työpäivän aikana en saa aikaiseksi sitä, mitä työnantaja ja asiakkaat minulta odottavat.  Olen aina ennen ollut iloinen siitä, että työtäni on kiitetty ja työpanokseeni on oltu tyytyväisiä. Nyt joudun ottamaan vastaan asiakkaiden tyytymättömyyden asioiden edistymiseen (tai oikeastaan edistymättömyyteen) ja silti pitämään huolen siitä, etten jää paikkaamaan tilannetta työmaalle iltasella.

Työstän asioita vielä paljon vapaa-aikoinani ja sen vastapainoksi olen koittanut löytää tekemistä, joka vie huomion niin, että ylenmääräinen asioiden pohtiminen ja itsensä analysointi jäisi vähitellen jo vähemmäksi.

Matkustus ja matkojen suunnittelu on tietysti mitä parhainta terapiaa. Matkoillaan näkee erilaisia kulttuureita ja erilaisia tapoja hoitaa asioita. Huomaa, että vähän rauhallisemminkin pääsee ihan mukaviin tuloksiin. Matkustaminen kuitenkin maksaa ja sitä voi tehdä pääasiassa loma-aikoina, joten ei matkojakaan voi suunnitella ja toteuttaa määräänsä enempää.

Valokuvaus on tietysti tärkeä osa elämääni, tosin viime kuukausina sekin on liittynyt tiiviisti matkustamiseen. Tässä lähiseuduilla en ole viime kuukausina käynyt elämän pieniä ihmeitä kuvaamassa. Luonto muuttuu taas syksyiseksi ja ilmat sateisemmiksi, joten kameraa ei aina ulos kannata mukaan ottaakaan, vaikka kuvata haluaisikin.

Mitä siis näiden lisäksi? Sellaista, jossa ajatukset pysyisivät kasassa ja jota voisi toteuttaa kotosalla ilman sen ihmeempiä raha-varantoja.

Kesällä näin hienoja pitsitöitä, nypläten tehtyjä ja kiinnostuin asiasta. Muistin, että nypläystä harrastetaan Raumalla, joten kaivoin netistä sivuston Raumalace ja selasin ohjeet videoineen läpi. Ei näyttänyt rakettitieteeltä, joten ajattelin, että saattasihan tuo onnistua minultakin. Lisäksi sain kuulla, että pitsinnypläys koetaan hyvänä terapiana, joten päätös oli selvä: koitan, miltä nypläys oikeasti itsestäni tuntuu.

Raumalace-sivustolla on selvitetty, mitä kaikkea tarvitaan, jotta nypläys onnistuu. Nypylät näyttivät ihan sellaisilta, joita isäni voisi hyvin tehdä mökillä ... niillä välineillään :-) Niinpä juttelin asiasta ensin äitini kanssa.

Äiti kertoi, että isän sisko oli juuri tarjonnut hänelle nypläystarvikesettiä, joka sisältää kaiken, mitä nypläykseen tarvitaan lankoja myöten. Äitini oli vain sanonut, ettei pakettia tarvitse. Äiti soitti kuitenkin tädilleni ja ensin näytti siltä, että paketti menisi käyttöön muualle, mutta kävikin niin onnellisesti, että vanhempieni matkalla itäsuomessa paketti otettiin mukaan tänne etelään ja se on nyt tuossa sohvalla käyttöä odottamassa!

Paketissa on nypläystyyny, yksi malli eli mynsteri, x-määrää (paljon!) nypylöitä ja iso pussi lankoja. Tyynyssä on kiinni työ, joka paketin omistajalta oli jäänyt kesken. Selvittelin eilen langat, mutta nypläyksen kirjatiedolla en osaa tuota työtä käydä jatkamaan, vaan aloitan oikeaoppisesti alkeista. Irrotan nykyisen työn tyynystä, jotta tyyny on valmiina omaan opiskeluuni.

Selasin työväenopiston kursseja aiheesta ja huomasin ilokseni, että yhdellä aloittelijoille tarkoitetulla kurssilla on vielä tilaa. Pistin ilmoittautumisen menemään, joten ensi talven käyn torstai-iltaisin opiskelemassa pitsinnypläystä :-) Ennen kurssia koitan kuitenkin tehdä Raumalace:n 3 harjoitustyötä, jotta minulla on edes jonkinmoinen käsitys siitä, kuinka lankojen kanssa toimitaan!

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Korfu 21.8.12: Retki Albaniaan

Kello on taas soimassa aikaisin aamulla. Tänään suuntana on tämän vuoden neljäs uusi maa Albania (aikaisemmin Italia, Vatikaani ja Venäjä).

Bussi lähtee 8:15 veneen pysäkiltä ja ajaa muutaman pysäkin kautta satamaan. Odottelemme hetken passijohossa kunnes pääsemme kansainväliselle puolelle. Suuntaamme suoraan laivaan taxfree-liikkeiden ohi, jotta saamme matkalle hyvät paikat. Laiva on sama kuin sunnuntaisella Paxos-Parga -retkellä.

Laiva lähtee tyynelle merelle klo 10 ja matka-aika Albaniaan on noin 1h 15min. Laivamatkan aikana koitamme selvittää, sissä kohdin Korfun rantaviivaa mikäkin kylä on ja pääsemme mielestämme aika hyvään lopputulokseen. Albanian rantaviiva näkyy koko matkan, ainoa epäselvä asia on se, missä kohdin rantaudumme.

Saranden kaupungissa on meille satamapaikka ja 4 bussia odottelee meitä saapuviksi. Pienen sählingin jälkeen mekin saamme englanninkielisestä bussista paikat ja retki voi alkaa. Oppaita bussissa on 3, yksi puhuu englantia, toinen ranskaa ja kolmas bulgariaa. Opas kertoo maan värikkäästä historiasta, hyvistä ja huonoista ajoista. Hän on itse sitä ikäluokkaa, että muistaa 60-70 -lukujen vaikeat ajat. Asukkaita Albaniassa on noin 4 milj., pääkaupungissa Tiranassa heistä asuu miljoona. Aiemmin elanto on saatu maasta, mutta nyt yhä useampi muuttaa kaupunkiin helpomman elämän toivossa.

Bussi lähtee Sarandesta kohti Butrintin rauniokaupunkia. Saranden läpi ajettaessa huomaa selvästi, että kadut alkavat jäädä liian kapeiksi nykyliikenteen tarpeille. Tässä vanhassa kaupungissa talot on rakennettu lähelle toisiaan ja tiet ovat kapeita. Automäärän (=mersujen) lisääntyessä liikennekaaos taitaa olla jatkuvaa. Butrintiin ajettaessa tie on välillä loistokunnossa ja välillä kuoppaista kuin perunapelto. Uutta tietäkään ei ole tehty leveäksi, ilmeisesti käytössä olevilla rahoilla saadaan tehtyä pidempi matka kapeata tietä, joten leveyteen ei panosteta.
Saranden kaupungissa on vielä paljon keskeneräisiä talojakin. Opas kertoo, että talon rakentaminen saattaa Albaniassa kestää kymmenenkin vuotta rahapulan vuoksi.

Kierrämme Butrintin  rauniot ryhmässä ja kiipeämme "yläkylään". Opas kertoo eri aikakaudelta olevista kerroksista, joita alueelta on kaivettu esiin. Kaivaukset ovat vielä kesken eikä tiedetä, mitä esim. vuoren päältä / rinteiltä löytyy...

Rauniot olivat näyttävät, mutta ihan ykköset olivat nuo kaiteet :-)

Alas tultuamme todistamme surullista näkyä: äiti istuu itkevän lapsen kanssa kadun reunalla käsi ojossa. Ravintolan edessä pienet pojat myyvät käsirenkaita eurolla. Osa matkalaisista ostaa ja osa ei. Itse en osta pojinta mitään. Kun olemme siirtyneet takaisin bussiin, saamme todistaa, kuinka äiti kerää myyjäpojilta rahat pois ja antaa pienelle sylilapselle vettä. Rahat sujahtavat sievään pinkkiin käsilaukkuun. Näytös on tältä osin ohi, lapset viettävät vapaa-aikaansa ennen seuraavia busseja, jolloin kierros alkaa uudelleen. Tuntuipa pahalta, kun näki, millaisen mallin vanhemmat siinä antoivat lapsilleen elämästä... Mieleen tulee myös Kap Verdestä oppaan sanat: "Älkää antako pienille lapsille rahaa, vaikka he sitä pyytäisivätkin. Mikäli he saavat rahaa, eivät he mene kouluun eivätkä saa koulutusta. Kuka huolehtii näistä lapsista sitten, kun he kasvavat isommiksi eivätkä olekaan enää suloisia pieniä lapsukaisia, joille turistit antavat euron silloin, toisen tällöin ? "

Butrintista ajamme ruokapaikkaan maalle, tai ainakin se siltä tuntui, kun kapeita, mutkaisia ja kuoppaisia teitä sisämaahan päin ajoimme. Ruokapaikka oli viihtyisän näköinen puiden varjostama ravintola pienessä kylässä. Ruoan valmistusta pitää albanialaisten vielä opetella, mikäli aikovat jatkossa saada tuloja turismista ... oliivit esimerkiksi oli varmasti tuotu pöytään suoraan puusta, niin pahalta ne maistuvat :-)  Ruokapaikan pihalle oli rakennettu hieno lampi, joka on limainen ja haiseva. Minkäänlaista kierrätystä ei vedessä ollut ja senhän tietää, kuinka siinä käy...

Eihän se pahalta näytä, mutta olisittepa maistaneet ... :(
Ruokapaikasta ajamme takaisin Sarandeen, saamme puoli tuntia vapaa-aikaa kaupungissa ennen laivalle ajoa. Puolessa tunnissa ei pitkälle ehdi, joten istahdamme lähikahvilaan kokikselle. Olemme nähneet tarpeeksi Albaniaa: aasit ovat muuttuneet mersuiksi ja vanhat maalaiskylät kaupunkimiljööksi. Vanha, riutunut Albania alkaa olla historiaa ja maa nousee varmasti jollain aikataululla samalle tasolle naapurimaiden kanssa, mikä ei tosin paljoa vaadi kreikan nykytilanne huomioon ottaen :-) 

Kotimatka laivalla kestää taas 1h 30 min, joten hotellilla olemme puoli kahdeksan aikoihin. Suihkun kautta syömään. Tämän iltaiseksi ravintolaksi valitsemme Aries Tavernan. Ravintolassa on kaksi tarjoilijaa, jotka tarjoilun ohessa hoitavat kreikkalaisen tanssin esitykset ja tulishown. Oivallinen paikka, kun haluaa kerralla nähdä kunnollisen kreikkalaisen tavernan, syödä maistuvaa paikallista ruokaa, ja katsoa ja ehkä osallistuakin kreikkalaiseen tanssiin.Tänne voisi tulla uudestaankin ja viipyä pidempään, mutta päivä on ollut pitkä ja huomenna odottaa saarikierros, joten ei auta muu kuin lähteä kohti hotellia ja nukkumattia.

Korfu 20.8.12: Barbati

Herätys aamulla klo 8. Silmät niin turvoksissa eilisestä tuulesta ja auringosta, että niitä tuskin saa auki. Ystävä on jo kahvinkeitossa, kun kömmin ylös sängystä. Aamupala, aurinkorasva ja suoraan bussipysäkille, josta lähtee klo 9.20 vihreä bussi pohjoiseen.
Matka ei kestä kauaa ja bussi jättää meidän Barbatissa ylös kylään. Käymme kaupassa ja laskeudumme alas rantaan.

Ranta on siisti ja hyvin hoidettu pikkukiviranta.  Otamme kaksi petiä ja varjon (6€) ja käymme nautiskelemaan auringon lämmöstä ja rannan äänistä.


Rannalla kulkee kiinalaisia hierojia ja päätän ottaa jalkahieronnan. Onpa rentouttavaa... Auringon säteet kuvastuvat kirkkaasta merivedestä. Mieleni alkaa tehdä uimaan! Onkohan vesi lämmintä vai taas liian kylmää minulle? Varovasti työnnän varpaani aaltoihin ja vesi tuntuu lämpimältä! Ihanaa! Voin mennä uimaan :-) Vesi on todella kirkasta ja ranta siisti, joten missä sitä saisikaan paremmin rentouduttua kuin täällä!

Kesävarpaat vol 2

Nälkä herättää haaveista takaisin todellisuuteen. Otamme muutaman askeleen ja olemmekin rantaravintolassa. Kreikkalainen salaatti maistuu hienosti kuumuudessa.

Palaamme takaisin pedeillemme ruoan jälkeen. Uimme ja palvomme aurinkoa vuorovedoin. Italialainen "oopperalaulaja" aloittaa konserttinsa merisellä areenalla. Ihmiset kuuntelevat ja katselevat toisiaan hymyillen. Näyttää, että kaikilla on selvästi rento olo! 

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää
kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan
Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää
kun maailma antaa kaikkein parastaan

Tänään ei kukaan seisauttanut kelloja, joten keräämme kamppeemme, kiipeämme ylös kylään ja istahdamme ravintolaan, jossa on upeat näkymät kylään ja merelle.


Bussi vie meidät takaisin Gouviaan. Ilta kuluu normaaleissa etelän rutiineissa: suihkua, ruokailua (S.O.S restaurant, ruoka ihan hyvää, mutta henkilökunta liian kohteliasta), kaupoissa kiertelyä ja yleistä hömpötystä.

Hotellille palatessamme menemme pieneksi hetkeksi parvekkeelle istuskelemaan. Nurmikolla kaukana seuraavien talojen pihoilla liikkuu kissaperhe. Valkoinen äiti ja värikäs sekä valkoinen pikkukisu. Ystävä kutsuu kissoja "kis kis", emmekä ole koskaan nähneet kissojen tulevan ihmisen luo niin lujaa, kuin nämä kissat meidän luoksemme juoksevat. Pennut ovat selvästi vieroituksessa, koska emokissa sähisee niille, kun ne yrittävät päästä nisälle. Nälkäisiä ovat varmasti ja luulevat  meillä olevan heille makupaloja tarjolla. Iso kissa hyppää ketterästi parvekkeelle ja käy oven eteen makaamaan. Valkoinen pieni kissa jää maukumaan pihan puolelle, mutta värikäs pentu onkin neuvokas. Se etsii sopivan paikan ja kiipeää varmasti ensimmäistä kertaa parvekkeelle. Ja käy sohvalle makaamaan :-) Ihania pikku otuksia!



Kissat lähtevät, kun huomaavat eväät laihoiksi ja meidän on mentävä ajoissa nukkumaan, koska huomenna on aikainen lähtö retkelle Albaniaan.



tiistai 28. elokuuta 2012

Kuva / päivä - Syyskuu

FB-teemakuvauksessa päätimme toteuttaa kuva per päivä -haasteen syyskuussa.  Maaliskuussa osallistuimme edellisen kerran ko. haasteeseen ja saimmekin jonkin verran uusia kuvia otettua / vanhoja kuvia esiteltyä.

Aiheet on kehitelty puolestamme, joten meille jää kuvien valitseminen ja julkistaminen päivittäin. Kuvien pääasiallinen julkaisupaikka on fb, mutta koitan tehdä jollain aikataululla myös tänne blogi-puolelle koostesivuja haasteesta.

Tässäpä aiheet:

1. You, now
2. Father
3. Far Away
4. In my mailbox/postbox
5. Bright
6. Every day
7. Natural
8. At night
9. Something you do most weekends
10. Hero
11. Black + White
12. Together
13. Table
14. Favourite
15. First thing you see
16. Strange
17. In my fridge
18. Price
19. Underneath
20. Man-made
21. Sometimes
22. Up
23. Before bedtime
24. 3 things
25. Frame
26. Near
27. Love/Hate
28. A good thing
29. Errand
30. You, then


Saa nähdä, kuinka monta uutta kuvaa tulee syyskuussa otettua. Olen kuitenkin päättänyt, että aikaisemmin otettuja kuvia voi käyttää, kunhan niitä on jollain tavalla editoinut tätä haastetta varten. 

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Korfu 19.8.12: Paxos ja Parga

Sunnuntai-päivälle olemme varanneet risteilyn Paxoksen saarelle ja Pargaan. Bussi noutaa hotellin edestä klo 8.15, joten tänäänkin on noustava ylös aikaisin. 

Bussi vie meidät Korfun satamaan, jossa Georgia-laiva jo odottaakin. Osallistumislappusten täytön jälkeen pääsemme sisään laivaan ja etsimme itsellemme aurinkoiset paikat. Sellaiset löytyvät laivan keulasta. Olen käyttänyt koko matkan ajan 30:stä aurinkoöljyä ja siihen meinaan tänäänkin luottaa. Normaalisti ihoni palaa helposti auringossa, mutta tämän kesän olen syönyt Karoteenitabletteja ja niistä näyttää olevan hyötyä. Tähän mennessä en ole palanut lainkaan!

Meri on tyyni, kun matkaamme Paxoksen kauniille saarelle. Satamassa on suhteellisen ahdasta ja paljon laivoja liikkuu suuntaan jos toiseenkin. Ihme ja kumma kukaan ei törmää kehenkään, mitä nyt muutama ankkuri jää kiinni toisten laivojen kiinnitysköysiin :-)



Meillä on muutama tunti aikaa tutustua Geoksen kylään. Täällä, kuten Korfullakin, arkkitehtuuri on saanut vaikutteita Italiasta, talot on maalattu pastellinsävyin ja niissä on harjakatot.

Tänään syömme kreikkalaisen salaatin rannan tavernassa, emmekä pety täälläkään. Jostain syystä (ehkäpä kuumuus) ei päiväaikaan tee mieli syödä lämmintä ruokaa, salaatti mehun kanssa riittää mainiosti. Tarpeellinen määrä nestettä on kuitenkin juotava, jotta nestetasapaino ei pääse järkkymään.


Näyttää olevan muuallakin ankkoja...

Roska-auto :-)

Taverna oikealla
Paxokselta lähdemme kohti Pargan kylää manner-Kreikkaan päin. Matka-aika sinne on reilut puoli tuntia ja istumme sen peräkannella varjon alla. Auringossa on vietetty koko päivä, joten nyt on paras pitäytyä hetki varjossa. Laivan sisätiloihin emme kuitenkaan halua mennä!

Parga yllättää kauneudellaan. Olin kuvitellut sen suureksi kaupungiksi, josta löytyy vain pieni historiallinen keskusta. Kuinka väärässä sitä voikaan olla! Jo rantapoukamaan sisään ajettaessa maisema hivelee silmää. Voi kun saisinkin tämän kauneuden vangituksi kameran kennolle!

Kaunista...


Rantauduttuamme ihastelen vielä kaupunkia alhaalta päin, kun ystäväni sanoo, että menemme kahville Venetsialaiseen linnoitukseen, joka sijaitsee ylhäällä vuorella. En uskonut meidän ehtivän niin pitkälle muutamassa tunnissa, mutta ystävä vakuuttaa, ettei matka ole kovinkaan pitkä.

Kiipeämme kapeita kujia pitkin ylöspäin. Kurkimme kauppoihin ja tuoksuttelemme tavernojen tuoksuja. Mieleni tekee Fish Spahan, johon aika ei tällä kertaa riitä. Portaita on paljon, mutta matkan varrelle osuvat maisemat saavat matkan tuntumaan lyhyeltä. Pian olemmekin jo linnoituksella, josta maisema on mahtava! Turkoosi meri ja pinjapuiden vihreys yhdisteltynä pastillinsävyisiin taloihin on maisema vertaansa vailla. Tänne haluan tulla vielä toisen kerran ihan ajan kanssa!





Linnakkeen Cafeteriassa otan taas jo tutuksi tulleen appelsiinimehun ystävän virkistäessä itseään drinkillä.  Seuraavassa pöydässä istuu erään kaverini kaksoiskappale. Jos hän ei puhuisi tanskaa, voisin olla varma, että hän on Eki! Täytyykin kysäistä häneltä, mitä teki Pargassa vieraan naisen kanssa elokuussa :-)

Aika kuitenkin rientää, joten on pakko lähteä takaisin laivalle. Kotimatka on suhteellisen pitkä ja olemme Korfun satamassa seitsemän maissa. Päätämme mennä suoraan syömään, jotta pääsemme järkevään aikaan unten maille. Ruokapaikaksi valitsemme Romeos:in uudestaan, koska kamera ei ollut ensimmäisenä iltana mukana ja halusin muutaman kuvan kotiinviemisiksi Romeosista.