tiistai 31. heinäkuuta 2012

Suomen majakat 4 - Russarö

Russarön majakkasaarelle pääsee käymään muutaman kerran kesässä. Kesäkuun alussa käytimme tilaisuuden hyväksemme ja retkeilimme Hankoon. 

Keli oli pilvinen ja vähän sateinenkin, mutta ei se lopulta paljoa haitannut.


maanantai 30. heinäkuuta 2012

Måxi Vermossa 1.8.12

Vermon keskiviikkon ravikierroksella juostaan "Tawaststjernan Muistoajo Kylmäveriset ryhmäajo 1609 m 5-v.". Måxi lähtee tähän mailin matkaan 8. radalta ikäluokan muun parhaimmiston kanssa.

Hevonen on hyvässä kunnossa, joten odotukset on korkealla :-)

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Suomen majakat 3 - Suomenlinna

Suomenlinnan majakka lienee yksi helpoimmin bongattavista majakoista pääkaupunkiseudulla asuville. Vietin Suomenlinnassa leppoisan "viimeisen lomapäivän" 2011 elokuussa ystäväni kanssa:

torstai 26. heinäkuuta 2012

Kuopio 2012 vol 2

Tämän vuoden toinen reissu Kuopioon tuli tehtyä muutama viikko sitten. Kesäteatterissa esittivät "Buona sera signorina" -näytelmää, joka esitteen mukaan näytti ihan minun näytelmältäni.... ja sitä se olikin!  Kesäteatterin lisäksi vierailimme Puijon tornissa ja Kallavedellä lounasristeilyllä.

Tässäpä muutama kuva reissulta

Puijon maja

Puijon torni alhaalta päin

Maisemat hyppyrimäelle päin tornin juurelta

Näkymät hyppyrille päin tornin huipulta

Oli pakko vähän leikkiä kuvankäsittelyllä :-)

Näkymä kaupunkiin päin tornin huipulta

Puijon torni illalla täyshoitolamme ikkunasta

Majakka Kallavedellä

Lounasristeily Osmolla

Kuopion kesätaidetta

Kirkkopuiston istutukset


Italialaista jäätelöä... arvaatte varmaan, että olimme paikalla sunnuntaina...
 Kiva oli reissu, kiitokset seuralaiselle !

Suomen majakat 2 - Utö



Keväällä 2011 vietin rentouttavan pääsiäisen Utössä Luontokamerat -kamerakerhon kanssa. Aika kului kuvatessa, rantakäärmeitä väistellessä ja kauniista kevätsäästä nauttiessa.

Majakassa pääsimme käymään myös sisällä.Kuva on otettu aamulla auringon noustessa.




tiistai 24. heinäkuuta 2012

Suomen majakat 1 - Söderskär

Vietimme työporukan kanssa kesäpäivää 2.6.2010 Söderskärissä vieraillen. Aloitan majakkakuvasarjani sieltä, koska se on ensimmäinen majakka, josta olen kuvan ottanut.


maanantai 23. heinäkuuta 2012

FB teema - hahmo kakkonen

Konttasin viikonloppuna mökillä makrolinssin kanssa. Testailin myös loittorenkaita, mutta niiden kanssa pitää selvästikin harjoitella vielä ennenkuin saa aikaiseksi julkaisukelpoisia kuvia.

Kaikenlaisia pörriäisiä pyöri kukkasissa ja niitä koitin saada tarttumaan kennolle. Kotona vielä käänsin kuvista HDR:iä :-) Tässäpä ensin alkuperäinen ja toisena HDR-käännös:












sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Måxin pikkukunkku 22.7.2012

Kuninkuusravit järjestettiin tänä vuonna Mikkelissä. Måxi totutteli kuninkaallisten seuraan pikkukunkku-lähdössä.

Måxi aloitti hienosti pyrkien ensimmäiselle paikalle, mutta vahva Elmoori (ruuna) kiri ohi. Asetelmat muuttuivat ajon aikana peräpäässä ja Lumi-Hessu koitti Måxin rinnalle, mutta Elmoori ja Måxi pitivät omat paikkansa hienosti loppuun. Måxi koitti vielä lopussa kiriä Elmoorin rinnalle ja varmisti sillä toisen sijansa. Linkki juoksin videoon löytyy täältä.

Tällä juoksulla Måxi tienasi itselleen 5.000 € palkintorahat, joten kaura ei tule ihan heti loppumaan.

Fanisivuja ootellessa!

Karjalan matka 7.6.2012, viimeinen päivä

Viimeisenä aamuna olemme jo oppineet tavoille: emme ole aamiaishuoneessa viimeisenä, vaan jälkeemme tulee vielä muutama matkakumppani :-)

Aamiaisen jälkeen Peke vie meidät rantaan, jossa nousemme katamaraaniin. Laatokka näyttää meille lempeän puolensa ja matka Vanhaan Valamoon on tasainen ja mukava. Koitan räpsiä kuvia maisemista ikkunan läpi, mutta eihän siitä mitään tule. Niinpä keskityn nauttimaan kauniista järvimaisemasta.


Valamon satamassa meitä on vastassa opas, joka vie meidät luostarin alueelle ja kertoo historiaa. Valamon tunnelmaan pääsemme hyvin, kun meidät viedään kuuntelemaan Valamon mieskuoron kaunista esitystä. Laulajat ovat ammattilaulajia ja mukana laulamassa on myös euroopan (?) matalin basso. Kuuntelen sointia silmät kiinni ja annan sen mennä suoraan sieluun.

Valamon luostari taitaa olla aina jonkinlaisen remontin kourissa. Tänä kesänäkään ei kirkon tornia näe ilman rakennustelineitä. Kirkon sisällä kuulemme oppaan kertomusta luostarin historiasta. Jään katselemaan ikoneja ja muuta taidetta, kun muut jo rientävät myymälän puolelle. Kirkossa on hämärää ja rauhallista...







Kierroksemme jatkuu ihmeen pian kohti rantaa, jossa meillä on taas mahdollisuus ostoksiin. Odotin kovasti Valamon kierrosta, joka tuntui nyt jäävän aika pintapuoliseksi. Onhan kuitenkin niin, että muutamassa tunnissa ei paljoa ehdi.

Katamaraani vie meidät takaisin Sortavalaan, jossa hypäämme bussin kyytiin ja suuntaamme kohti Ruskealaa.

Ruskealassa tutustumme suomalaiseen avustustyöhön Venäjällä. Ruskealan uusi kirkko "Herrankukkaro" on rakennettu suomalaisten voimin. Rakennusprojekti on ollut pitkä eikä hankaluuksiltakaan ole vältytty, mutta Keinästen työ palkittiin vuonna 2010, kun kirkko vihittiin käyttöön.Me syömme Herrankukkarossa maittavan lounaan ja kuulemme Kalevin jutustelua kirkon vaiheista.





Meillä on kuitenkin pitkä matka edessä, joten emme jouda nauttimaan Herrankukkaron tunnelmasta pidempää, vaan lähdemme katsomaan Ruskealan marmorilouhosta. Pudotamme taas yhden matkalaisistamme kotitalolleen matkalla louhekselle. Hän huokaa iloisena, että ovi näyttää olevan auki, joten sisäänkin taitaa päästä.

Vietämme louhoksella puolisen tuntia, nautimme jäätelöt ja lähdemme kotiin päin. Kotitalollaan käynyt matkalaisemme palaa bussiin hymyssä suin ja on vierailuunsa  tyytyväinen. Vanhan talon kanssa samalle tontille rakennetaan uutta taloa ja sen asukkaat päästävät matkalaisemme sisään katsomaan paikkoja. Yhteistä kieltä ei ole, mutta tärkeimmät asiat saadaan kuitenkin selvitettyä.

Ennen rajan ylitystä pysähdymme vielä kuluttamaan viimeiset ruplat ja tankkaamaan auton. Otan vielä muutaman kuvan tyypillisestä venäläisestä maalaistalosta.



Rajalla olemme jo rutinoituneita ja selviämme muodollisuuksista olosuhteisiin nähden pikaisesti. Pitkä kotimatkamme suomen puolella sujuu rauhallisesti ilman kommelluksia. Jäämme bussista Helsingissä ja Lahteen matkustavat jatkavat vielä kotiin.

On ollut hienoa saada tutustua Karjalaan juuri tässä seurassa.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Karjalan matka 6.6.2012, kolmas päivä

Aamuherätys taas puoli seitsemältä. Tunnin päästä siitä riennämme matkalaisia täynnä olevaan aamiaishuoneeseen. Porukka on ollut koko matkan ajan aina paikalla sovittuun aikaan, joten pääsemme etenemään ennalta suunnitellussa aikataulussa.
 
Käkisalmesta lähdemme taas luterilaisen kirkon pihan kautta. Toisessa maailmansodassa kuolleiden muistomerkillä pidämme tämän aamun avauksen. Kirkko on autioitunut ja rapistunut, joten sisään sinne emme pääse. Ilma on taas auirinkoinen ja kaunis, kun lähdemme Käkisalmesta ajamaan Kirvuun päin.






Kirvuun mennessä näemme autioituneita kolhoosien rakennuksia. Neuvostoliiton aikaan oli karjalan pelloilla lupa viljellä vain heinää, viljat tuotettiin muissa osissa laajaa maata. Viljan viljelytaito, joka normaalisti siirtyy perintönä isältä pojalle, hävisi karjalaan asutetuilta kokonaan. Kun Neuvostoliitto hajosi ja kolhoosit lopetettiin, hävisi karjakin ja pellot jäivät metsittymään. Surullista nähdä, kun kovalla työllä raivatut pellot on jätetty oman onnensa nojaan. Jossain vaiheessa joudutaan vielä tekemään iso työ, mikäli pellot halutaan tuottavaan käyttöön. 



Kirvussa pysähdymme erään matkalaisen lapsuudenkodilla. Kotitalon alakerrassa on edelleen kauppa, joka siinä oli silloinkin, kun evakkomme kotoaan lähti. Pääsimme tutustumaan vanhanajan karjalaiseen sekatavarakauppaan, josta sai kaikkea maan ja taivaan väliltä. Oli hienoa nähdä evakkomme riemu, kun hän sai esitellä meille omia lapsuuden maisemiaan :-)



Kirvusta suuntaamme Kurkijoelle. Tie on päällystämätön, pieni ja kuoppainen ... ja meillä kaikilla on niin mukavaa. Vitsit lentelevät ja tarinoita kerrotaan. Välillä seuraamme ihmeissämme autoilijoiden taitoa ohittaa toisiaan kapealla hiekkatiellä. Tiellä, jossa näyttää olevan tilaa vain yhdelle bussille, mahtuu kohta ajamaan vastakkain tukkirekka ja bussi. Ylimääräistä tilaa ei juurikaan jää, mutta ojassakaan emme käy. Yhden kerran joudumme odottamaan pienen hetken tukkirekan kuskia, joka ei selvästikään odottanut näkevänsä isoa bussia juuri tällä tiellä. Myös puskapissa aidossa karjalaisporukassa on kokemisen arvoinen :-)

Kurkijoella pysähdymme muistomerkille, juomme Peken bussikahvit ja käymme lähikaupassa kurkkaamassa löytyisikö sieltä jotain tuliaista ostettavaksi. Maisemat alkavat näyttää siltä Karjalalta, joka omalla äidilläni on mielessä. Tie kulkee kumpuilevien peltojen välissä, talot on rakennettu kukkulan laelle. Äidillä on arvoituksellinen katse!





Tuntuu, että tämä päivä on se, jota useampi matkalaisista on odottanut. Lumivaaran kirkon pihalla kuulemme matkanjohtajamme kertomusta omasta lapsuudestaan näissä maisemissa. Innokkaimmat kiipeävät Lumivaaran kirkon kellotapuliin soittamaan vanhoja kirkonkelloja. Sointi kumisee kauniisti hiljaisessa karjalassa.







Lumivaarasta jatkamme Sortavalaan. Pudotamme yhden perheistämme Sortavalan vanhalle hautausmaalle omaistensa hautoja etsimään. Muu porukka jatkaa Harluun ja sieltä Impilahdelle.

Minä jään äitini kanssa Harlussa pois bussista ja lähdemme omalle seikkailullemme äidin lapsuuden maisemiin. Tuosta seikkailusta voit lukea täällä.

Seikkailumme jälkeen kirjaudumme hotelli Seurahuoneelle. Pienen hetken etsimme hämillämme huoneitamme, joiden piti olla 1. kerroksessa, mutta jossa ei selvästikään huoneiden ovia ole. Kyösti pelastaa tilanteen ja näyttää reitin huoneeseemme: kellarikerroksen uudistettuun tilaan. Huone on siisti ja mukava, vain (oikea) ikkuna puuttuu. Yöllä emme kuitenkaan ikkunaa kaipaa.

Vielä ennen nukkumaan menoa pääsemme Peken kyydissä Sortavalan laululavalle. Istumme siellä hetken itikoiden syöttinä, laulaa lurautamme muutaman karjalaisen laulun ja otamme porukasta yhteiskuvan.



Muutama innokas lähtee vielä Kyöstin johtamalle kaupunkikierrokselle, mutta meillä on äidin kanssa ollut niin pitkä päivä, että päätämme käydä unten maille.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Karjalan matka 5.6.2012, toinen päivä

Herätyskello pärähtää soimaan puoli seitsemän aikoihin ja tunnin päästä olemme aiemmin jo täyttyneessä aamiaishuoneessa. Puheensorina täyttää paikan ja matkakumppanit nauttivat yhdessä mainion aamiaisen. Keli ulkona näyttää aurinkoiselta ja lämpimältä! Osaamme jo odottaa hyvää ja tiedontäyteistä päivää.

Bussi jatkaa matkaa puoli yhdeksän aikoihin Viipurin luterilaiseen kirkkoon.
Kirkon pihalla istuu jalustan päällä kivettynyt Mikael Agricola ja oppaamme Kyösti kerää  matkalaiset pieneen historiatuokioon. Astumme sisään kirkkoon, istumme penkeille ja rauhoitumme aamuhartauteen.
Mikael Agricola

Viipurin luterilainen kirkko parvelta alas kuvattuna


Bussikuskillamme Pekellä on kirkkolle toimitettavanaan muutama pahvilaatikollinen tänne lahjoitettuja kirjoja. Kirkon kautta kulkee avustustyö ympäristön ihmisille. Kirkon parvella tarjotaan myös juomaa ja ruokaa kohtuuhinnoin.

Tämän päivän etappina meillä on Käkisalmi. Aloitamme päivämme kuitenkin ajamalla Koiviston kaupunkiin. Siellä pysähdymme entisen luterilaisen kirkon luona. Kirkon pihalla on pystytetty "Risti ja Purje" -niminen sankarivainajien muistomerkki. Kirkkorakennus ei toimi enää kirkkona vaan sinne on perustettu disco. Saarnastuoli toimittaa dj:n pöntön virkaa. Tuntuu pahalta...

Koiviston kirkko sekä "Risti ja  Purje" muistomerkki


Kirkon takaosassa on pieni museo, jossa kirkon esineistöä ja muuta historiallista on näytillä. Pihalla istuu piirrustuskurssilaisten ryhmä. He luonnostelevat kirkon silhuettia papereilleen. Kirkko sijaitsee meren äärellä luonnonkauniilla paikalla, jossa näköjään myös itikat viihtyvät. Historialuentoa kuunnellessa yksi jos toinenkin huitoo käsillään pieniä kiusankappaleita kauemmaksi.



Jatkamme matkaamme rantaviivaa pitkin hiekkaisen mäntymaiseman ympäröimänä. Käännymme bussillamme pienelle hiekkatielle: jostain metsän siimeksestä pitäisi löytyä Mikael Agricolan kuolinpaikka. Peke koittaa päästä bussilla mahdollisimman pitkälle, mutta jossain vaiheessa on vain luovutettava. Tarkoitushan on jatkaa bussilla eteenpäin eikä se onnistu, jos bussi juuttuu kiinni hiekkaan. Jatkamme matkaamme kävellen. Pitkät suorat männyt ovat komean näköisiä ja hiekkainen kangas näyttää siistiltä, koska siellä ei korkea aluskasvillisuus viihdy. Pääsemme vihdoin rantaan ja Mikael Agricolan muistomerkin luo. Rantaan on rakennettu mökki ja tapaamme siellä miehen, joka osaa kertoa meille paikasta kaikenlaista. Otan muutaman kuvan rannasta ennenkuin lähdemme kävelemään takaisin bussille. Käki kukkuu metsässä. Itikat käyttäytyvät kuin vampyyrit ja käyttävät tilaisuutta hyväkseen, kun paikan päällä on bussilastillinen elävää ruokaa.





Mäntymetsän vastapainoksi suuntaamme lehtikuusimetsään Raivolaan. Puut ovat saaneet kasvaa 300 vuotta ja ovatkin käyttäneet aikansa tehokkaasti. Kaksin saamme juuri ja juuri kätemme puun rungon ympärille ja pituutta (vai onko se korkeutta?) näillä puilla on parhaimmillaan 50 m. Metsässä kävellessämme ihmettelimme muurahaispesiä, jotka oli aidattu niinkuin venäläiset omakotitalot konsanaan. Leningradin alueella ovat muurahaispesät suojeltuja, joten luonnonsuojelijat ovat rakentaneet aitaukset pesien ympärille.





Seuraava kohteemme on Kivennapa. Nousemme bussilla kylän korkeimmalle paikalle, josta onkin mukavat näkymät vanhalle omakotitaloalueelle. Tyypillinen Karjalaiskylä...




Muolaan kirkkomaalla käymme katsomassa sankarihautausmaan ja kuulemme matkalaisten muistelmia seudulta.  Ennen Käkisalmea ja hotellia siellä pysähdymme vielä tarkistamassa Vuoksen kuohut. Kello on jo paljon ennenkuin vastaanotamme hotellihuoneet ja pääsemme päivälliselle.



Päivällisen jälkeen suuntaamme vielä Peken kyydillä Käkisalmen linnalle. Aurinko laskee ja värjää seudun kauniiksi. Sisään linnaan emme pääse, mutta saamme taas kuulla linnan portin pielessä muutaman matkalaisen muistelmia seuduilta.





Päivä on ollut hyvä ja painamme päämme tyynyyn tyytyväisinä huomista odottaen !