Herätyskello herättää klo 7.30. Päätän sulkea silmäni vielä hetkeksi
ja herään 8.23. Nukkumaan 21.07 ja ylös 8.23, voisi sanoa, että täällä
tulee levättyä :-)
Aamupala odottaa hotellin
ravintolassa ja syömme sen taas hyvällä ruokahalulla. Sudokuntekohetken
jälkeen lähdemme kävelemän bussiasemalle. Hetken asemalla ihmeteltyämme
huutaa yhden bussi kuski taikasanat Meloneras! Sinnehän me olemme
menossa. Ei muuta kuin bussiin, joka lähteekin saman tien etelään.
Kipuamme rantatietä kallioille tunnelin läpi, tie on mutkikas ja
maisemat hienot. Jäämme bussista Melonerasin asemalla ja lähdemme
kävelemään kohti rantaa ja majakkaa. Rantatie on siisti ja kukkaset
kukkivat kauniisti. Tämä näyttää sellaiselta paikalta, jonne voisin
tulla uudestaan vaikka koko viikoksi. Palmut huojuvat rantabulevardilla
ja aallot lyövät rantakiviin. Täällä aallot ovat suuria ja meren tuntu
on vahvempi kuin Puerto Ricossa aallonmurtajien sisällä.
Lähdemme
kulkemaan kohti hiekkadyynejä, matkalla näkyy hiekasta tehtyjä
veistoksia. Hiekkadyynit... kuinka niitä voisi kuvata? No vaikka niin,
että saisin varmasti helposti päiväni kulumaan kuvaten hiekan, veden ja
tuulen tekemää taidetta hiekkaan. Erilaisia kuvioita, aaltoja, joita
tuuli tekee hiekkavuoriin. Dyynit muuttavat muotoaan koko ajan ja aallot
muovaavat rantaviivaa sekä ihmisten askelten jälkiä siellä. Aallot
lyövät välillä korkealle ja pysyvät toisinaan kauempana. Välillä ne
tulevat huomaamatta takaa ja kastelevat ihmiset uimahousuja myöten.
Suurin osa dyyneistä on nudistirantaa, joten vastaan tulee ihmisiä,
joilla on vain hattu päässä tai reppu selässä. Nudistirantoihin
tottumattomalle vähän outoa...
Dyynejä riittää ja
riittää. Aurinko paistaa välillä pilvien lomasta ja välillä tulee
vettä. Erikoinen yhdistelmä :-) Me kävelemme rantaviivaa pitkin emmekä
lähde kiipeämään hiekkavuorille ollenkaan. Kävelemme dyynit päästä
päähän ja matkaan menee yhteensä 3 tuntia. Välillä istumme nauttimassa
olostamme, äiti käy uimassakin!
Dyynien loputtua
kiipeämme portaita ylös ja saavumme Playa del Inglesiin. Inglesissä on
ekumeeninen kirkko, jossa järjestetään suomalainen jumalanpalvelus joka
perjantai klo 17, joten suuntamme kirkolle. Pienen välipalan jälkeen
pääsemme sisään kirkkoon. Suntio kertoo, että kirkkorakennusta käyttää
29 eri uskontokuntaa, joten se on kovassa käytössä. Kirkko on täynnä
sanankuulijoita tänä perjantaina. Mukavana tapana tässä kirkossa on se,
että suomalaisen jumalanpalveluksen jälkeen täällä lauletaan "Maa on
niin kaunis" kirkon pihalla.
Kirkonmenojen jälkeen
ajamme bussilla Puerto Ricoon, käymme syömässä Felippen tarjoamaa ruokaa
ja ruoan jälkeen olemmekin ihan valmiita nukkumaan. Huomenna on uusi
päivä.
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
lauantai 15. joulukuuta 2012
Gran Canaria - Puerto Rico 15.11.12 - Pieni saarikierros
Kello herättää aamulla puoli seitsemän maissa. Olemme saaneet eilisaamuna matkaamme aamupalasäkit, joiden antimia nautin vanhempien parvekkeella aamun sarastaessa.
Kun lähdemme ulos, huomaamme, että yöllä on satanut vettä! Ripottelu alkaa uudelleen ennenkuin pääsemme bussin kyytiin. Opas kertoo, että saarella ei ole satanut vuoteen, joten sade on tervetullutta. Vettä tulee kuitenkin niin vähän, ettei siitä ole iloa kenellekään (eikä haittaa meille!).
Bussi lähtee kiertämään hotelleja etelärannikolla. Otamme vielä muutaman matkustajan Puerto Ricosta, sitten jatkamme matkaamme Maspalmasin ja Inglesin läpi välillä ihmisiä mukaamme noukkien. Maspalomas näyttää ainakin tieltä katsottuna mukavalta, matalasti rakennetulta ja hyvin hoidetulta alueelta. Ingles on suurempi kaupunki ja sen erikoisuutena näyttävät olevan pyöreät talot :-) Taxien katot ovat Puerto Ricossa vihreitä, mutta näyttävät Inglesissä olevan viininpunaisia.
Kanarian saaria on yhteensä 13, joista asuttuja 8. Gran Canaria on pinta-alaltaan vain 45. osa suomen pinta-alastan ja sieltä on matkaa Afrikkaan 200 km (vrt. Helsinki - Tampere...) Opas kertoi myös saaren historiasta, josta on aina mielenkiintoista saada tietää (en ollut se kiinnostunein oppilas historiantunneilla kouluaikanani... joka on ehkä myöhemmin vähän harmittanut itseäni...)
Las Palmasiin saavumme historiallisesti tärkeille paikoille, eli juuri siihen kohdin, johon eurooppalaiset valloittajatkin tulivat. Kävelemme kaupungin keskiaikaisessa osassa ja vierailemme Kolumbus-museossa katsomassa, millaisissa oloissa merimiehet tuohon aikaan purjehtivat. Olivat rohkeita miehiä, kun lähtivät Kolumbuksen matkaan, ajateltiinhan tuohon aikaan maapallon olevan pannukakku.
Las Palmasista jatkamme maan keskiosiin Aloe Vera -viljelmille. Aloe Veran parantava vaikutus on huomattu etenkin iho-ongelmien hoidossa, mutta täällä saarilla aloevera-juomaa annetaan potilaille myös sisäisesti. Esim. syöpäpotilaille aloeveraa annetaan solumyrkkyhoitojen aikana, koska se vahvistaa hyviä soluja ja näin edistää paranemista. Saamme itsekin palat juuri avattua aloevera-kasvin osaa ja kyllä sillä sivellyt osat ihosta tuntuvat hetken päästä erityisen pehmeiltä. Ostan purkillisen aloeveraa kotiinviemisiksi!
Viljelmiltä jatkamme matkaamme luolakylään. Saarella asuu ihmisiä edelleen luolissa ja heidän luonaan saamme vierailla tänään. Luola-asuntoja on saarella 2500 eivätkä ne riitä kaikille luolaan asumaan halukkaille. Osa luolista on kesä-asuntoja, mutta suuressa osassa asutaan ympäri vuoden. Syömme luola-ravintolassa tapakset ennenkuin jatkamme matkaamme kohti etelää ja hotellialueita.
Kotimatkalla ajamme läpi kaupungin, jossa paikalliset asuvat. Kanarian saarilla rakennuslupa on ikuinen, joten asuntoa rakennetaan kerros kerrokselta varallisuuden ja tarpeen mukaan. Asuintalossa voi olla 1 - 4 kerrosta eikä rakennusmääräyksiä ole. Muodon ja värin voi valita oman maun mukaan. Kaupunki on hauskan näköinen värikkyytensä ja erilaisten talojen vuoksi (tässä kohdin harmitti, että oltiin matkassa bussilla, jota ei vain voinut pysäyttää ja pyytää pientä kuvaustaukoa...).
Kun pääsemme takaisin Puerto Ricoon paistaa aurinko taas täydeltä terältä. Kahvin jälkeen käymme äidin kanssa rannalla kävelemässä ja makoilemassa. Hotellin ravintolassa on grilli-ilta ja syömme vatsamme täyteen grillattua lihaa (kanaa, porsaan kyljystä ja nautaa). Live-musiikki raikaa hotellilla näköjään joka ilta rauhoittuen siinä yhdentoista maissa. Ravintola menee kiinni noin kymmenen aikoihin. "Miguel" oli vapaalla tänään, joten ruokahuollostamme vastasivat "Julio" ("Daniel") eli oikeasti Felippe yhdessä "Minnan" ja "Maijan" kanssa. Uutena tyttönä tarjoilijoiden joukkoon oli liittynyt "Stina Pettersson" :-)
Kun lähdemme ulos, huomaamme, että yöllä on satanut vettä! Ripottelu alkaa uudelleen ennenkuin pääsemme bussin kyytiin. Opas kertoo, että saarella ei ole satanut vuoteen, joten sade on tervetullutta. Vettä tulee kuitenkin niin vähän, ettei siitä ole iloa kenellekään (eikä haittaa meille!).
Bussi lähtee kiertämään hotelleja etelärannikolla. Otamme vielä muutaman matkustajan Puerto Ricosta, sitten jatkamme matkaamme Maspalmasin ja Inglesin läpi välillä ihmisiä mukaamme noukkien. Maspalomas näyttää ainakin tieltä katsottuna mukavalta, matalasti rakennetulta ja hyvin hoidetulta alueelta. Ingles on suurempi kaupunki ja sen erikoisuutena näyttävät olevan pyöreät talot :-) Taxien katot ovat Puerto Ricossa vihreitä, mutta näyttävät Inglesissä olevan viininpunaisia.
Kanarian saaria on yhteensä 13, joista asuttuja 8. Gran Canaria on pinta-alaltaan vain 45. osa suomen pinta-alastan ja sieltä on matkaa Afrikkaan 200 km (vrt. Helsinki - Tampere...) Opas kertoi myös saaren historiasta, josta on aina mielenkiintoista saada tietää (en ollut se kiinnostunein oppilas historiantunneilla kouluaikanani... joka on ehkä myöhemmin vähän harmittanut itseäni...)
Las Palmasiin saavumme historiallisesti tärkeille paikoille, eli juuri siihen kohdin, johon eurooppalaiset valloittajatkin tulivat. Kävelemme kaupungin keskiaikaisessa osassa ja vierailemme Kolumbus-museossa katsomassa, millaisissa oloissa merimiehet tuohon aikaan purjehtivat. Olivat rohkeita miehiä, kun lähtivät Kolumbuksen matkaan, ajateltiinhan tuohon aikaan maapallon olevan pannukakku.
Las Palmasista jatkamme maan keskiosiin Aloe Vera -viljelmille. Aloe Veran parantava vaikutus on huomattu etenkin iho-ongelmien hoidossa, mutta täällä saarilla aloevera-juomaa annetaan potilaille myös sisäisesti. Esim. syöpäpotilaille aloeveraa annetaan solumyrkkyhoitojen aikana, koska se vahvistaa hyviä soluja ja näin edistää paranemista. Saamme itsekin palat juuri avattua aloevera-kasvin osaa ja kyllä sillä sivellyt osat ihosta tuntuvat hetken päästä erityisen pehmeiltä. Ostan purkillisen aloeveraa kotiinviemisiksi!
Viljelmiltä jatkamme matkaamme luolakylään. Saarella asuu ihmisiä edelleen luolissa ja heidän luonaan saamme vierailla tänään. Luola-asuntoja on saarella 2500 eivätkä ne riitä kaikille luolaan asumaan halukkaille. Osa luolista on kesä-asuntoja, mutta suuressa osassa asutaan ympäri vuoden. Syömme luola-ravintolassa tapakset ennenkuin jatkamme matkaamme kohti etelää ja hotellialueita.
Kotimatkalla ajamme läpi kaupungin, jossa paikalliset asuvat. Kanarian saarilla rakennuslupa on ikuinen, joten asuntoa rakennetaan kerros kerrokselta varallisuuden ja tarpeen mukaan. Asuintalossa voi olla 1 - 4 kerrosta eikä rakennusmääräyksiä ole. Muodon ja värin voi valita oman maun mukaan. Kaupunki on hauskan näköinen värikkyytensä ja erilaisten talojen vuoksi (tässä kohdin harmitti, että oltiin matkassa bussilla, jota ei vain voinut pysäyttää ja pyytää pientä kuvaustaukoa...).
Kun pääsemme takaisin Puerto Ricoon paistaa aurinko taas täydeltä terältä. Kahvin jälkeen käymme äidin kanssa rannalla kävelemässä ja makoilemassa. Hotellin ravintolassa on grilli-ilta ja syömme vatsamme täyteen grillattua lihaa (kanaa, porsaan kyljystä ja nautaa). Live-musiikki raikaa hotellilla näköjään joka ilta rauhoittuen siinä yhdentoista maissa. Ravintola menee kiinni noin kymmenen aikoihin. "Miguel" oli vapaalla tänään, joten ruokahuollostamme vastasivat "Julio" ("Daniel") eli oikeasti Felippe yhdessä "Minnan" ja "Maijan" kanssa. Uutena tyttönä tarjoilijoiden joukkoon oli liittynyt "Stina Pettersson" :-)
perjantai 7. joulukuuta 2012
Gran Canaria - Puerto Rico 14.11.12
Pilviä Puerto Ricon taivaalla. On kai epäreilua, jos meille paistaa aurinko, kun se ei paista muillekaan. Lämmin on kuitenkin, joten kesämekolla tarkenee oikein hyvin. Matkaa suunnitellessani kuvittelin, että tähän aikaan vuodesta täällä ei ole edes näin lämmin.
Tänään vietämme "koti"päivää. Siivouspalvelua ei näy eivätkä bussit kulje. Emme onneksi ole varanneet retkiä tälle päivälle. Suunnitelmissa on jalkahoitoa (=kävelyä rannalla), patterin vaihto äidin kelloon ja ehkä vähän muutakin shoppailua, mikäli kaupat vain ovat auki.
Kotoa tuli tänään viesti, että keittiöremonttia jatketaan tänään ja huomenna. Olisipa mukavaa, jos keittiö olisi kunnossa, kun menen kotiin!
Pilvet haihtuvat iltapäivän aikana ja aurinko paahtaa kuumasti. Joku tietää, että lämpöä on 32 astetta. Altaalla aika kuluu rattoisasti sudokuja tehdessä ja kirjaa lukiessa. Äiti ottaa osaa allasjumppaa, minun ei jostain syystä tee mieleni mennä uimaan. Puoli kuuden maissa lähdemme rantaan katsomaan (ja kuvaamaan), kuinka aurinko painuu meren syliin.
Hotellin ravintolassa "Miguel" ja "Julio" tarjoilevat meille taas kerran hyväntuulisesti päivällistä. Mukavia ja työnsä hienosti hoitavia kavereita. Laskua odottelemme jonkin aikaa, mutta hyvin se aika kuluu herrojen touhuja seuraillessa. Nukkumaan on kuitenkin jouduttava ajoissa, koska aamulla lähdemme pienelle saarikierrokselle yhdessä muiden suomalaisten lomailijoiden kanssa.
Tänään vietämme "koti"päivää. Siivouspalvelua ei näy eivätkä bussit kulje. Emme onneksi ole varanneet retkiä tälle päivälle. Suunnitelmissa on jalkahoitoa (=kävelyä rannalla), patterin vaihto äidin kelloon ja ehkä vähän muutakin shoppailua, mikäli kaupat vain ovat auki.
Kotoa tuli tänään viesti, että keittiöremonttia jatketaan tänään ja huomenna. Olisipa mukavaa, jos keittiö olisi kunnossa, kun menen kotiin!
Pilvet haihtuvat iltapäivän aikana ja aurinko paahtaa kuumasti. Joku tietää, että lämpöä on 32 astetta. Altaalla aika kuluu rattoisasti sudokuja tehdessä ja kirjaa lukiessa. Äiti ottaa osaa allasjumppaa, minun ei jostain syystä tee mieleni mennä uimaan. Puoli kuuden maissa lähdemme rantaan katsomaan (ja kuvaamaan), kuinka aurinko painuu meren syliin.
Hotellin ravintolassa "Miguel" ja "Julio" tarjoilevat meille taas kerran hyväntuulisesti päivällistä. Mukavia ja työnsä hienosti hoitavia kavereita. Laskua odottelemme jonkin aikaa, mutta hyvin se aika kuluu herrojen touhuja seuraillessa. Nukkumaan on kuitenkin jouduttava ajoissa, koska aamulla lähdemme pienelle saarikierrokselle yhdessä muiden suomalaisten lomailijoiden kanssa.
torstai 6. joulukuuta 2012
Matka Venetsiaan varattu :-)
Olemme jo pitkään suunnitelleet työkavereiden kanssa matkaa Venetsiaan ja nyt näyttää siltä, että suunnitelmista tulee totta! Viiden hengen porukalla lähdemme 9.3.13 aamuvarhaisella lentämällä Amsterdamin kautta Marco Polon kentälle Venetsiaan. Perillä olemme puolen päivän kieppeillä.
Venetsiasta olemme vuokranneet kolmen makuuhuoneen huoneiston, johon meidän näillä näkymin pitäisi hyvin mahtua. Huoneisto sijaitsee Venetsian historiallisessa keskustassa, joten pitkä matka ei pitäisi olla mihinkään keskustan nähtävyyteen.
Nyt alkaa siis Venetsiaan ja sen ympäristöön tutustuminen, jotta mitään näkemisenarvoista ei jää näkemättä. Aikaa meillä on 6 kokonaista päivää, joten Venetsian lisäksi haluaisin tutustua ainakin Muranoon (lasi), Buranoon (pitsit ja talot), Lidoon (rannat) ja SanMichele (hautausmaasaari). Saa nähdä, mihin aika sitten todellisuudessa riittää.
Mukavaa on myös saada matkustaa uusien matkakumppaneiden kanssa. Olemme aika lailla samanoloisia, joten uskon, että viihdymme toistemme seurassa mainiosti!
Matkakuumetta voi hyvin käydä nostattamassa kuvablogissa http://www.venicedailyphoto.com/ tai suomalaisen, venetsiassa asustavan tytön blogissa http://vihdoinkinvenetsia.blogspot.fi. Uskoisin, että talven edetessä näistä blogeista saa ihan mukavia vinkkejä reissulle!
Takaisin kotiin lähdemme 16.3.13 taas Amsterdamin kautta. Kotimatkalla meillä on aikaa Amsterdamissa 5 tuntia, joten saattaa olla, että kipaisemme vielä Amsterdamin kanaaleilla ennen kotiin paluuta.
Venetsiasta olemme vuokranneet kolmen makuuhuoneen huoneiston, johon meidän näillä näkymin pitäisi hyvin mahtua. Huoneisto sijaitsee Venetsian historiallisessa keskustassa, joten pitkä matka ei pitäisi olla mihinkään keskustan nähtävyyteen.
Nyt alkaa siis Venetsiaan ja sen ympäristöön tutustuminen, jotta mitään näkemisenarvoista ei jää näkemättä. Aikaa meillä on 6 kokonaista päivää, joten Venetsian lisäksi haluaisin tutustua ainakin Muranoon (lasi), Buranoon (pitsit ja talot), Lidoon (rannat) ja SanMichele (hautausmaasaari). Saa nähdä, mihin aika sitten todellisuudessa riittää.
Mukavaa on myös saada matkustaa uusien matkakumppaneiden kanssa. Olemme aika lailla samanoloisia, joten uskon, että viihdymme toistemme seurassa mainiosti!
Matkakuumetta voi hyvin käydä nostattamassa kuvablogissa http://www.venicedailyphoto.com/ tai suomalaisen, venetsiassa asustavan tytön blogissa http://vihdoinkinvenetsia.blogspot.fi. Uskoisin, että talven edetessä näistä blogeista saa ihan mukavia vinkkejä reissulle!
Takaisin kotiin lähdemme 16.3.13 taas Amsterdamin kautta. Kotimatkalla meillä on aikaa Amsterdamissa 5 tuntia, joten saattaa olla, että kipaisemme vielä Amsterdamin kanaaleilla ennen kotiin paluuta.
Gran Canaria - Puerto Rico 13.11.12
Aurinko paistaa aamulla todella polttavasti. Vedän kasvoilleni viiskymppistä aurinkovoidetta, koska iho on selvästi ärtynyt eilisestä paisteesta. Ei onneksi muualta kuin kasvoilta.
Vedämme aamupalan jälkeen vähän henkeä ennenkuin lähdemme naapurikylään Amadorekseen. Alkumatkasta aurinko paistaa kuumasti, mutta vuorten toisella puolella on pilvistä ja lämmintä. Mainio keli kävelylle. Menemme taas rantatietä pitkin, tällä kertaa kävelemme koko rannan toiselle puolelle ja koitamme kurkata myös Amadoreksen rannan pohjoispuolen maisemaa. Kiipeämme jyrkkää kalliota vähän matkaa, kunnes näemme seuraavan kylän mustan rannan. Päätämme kääntyä takaisin, koska hiekkapolju ei näytä houkuttelevalta.
Kierrämme rantaa pitkin takaisin hiekkarannalle ja istumme rannassa hetken lepäämässä ja seuraamme rannan touhuja. Minä jatkan isän kanssa varpaat sannassa rantaviivaa pitkin rannan toiselle puolelle, kun äiti kiertää rantapuotien kautta. Hiekka on vesirajassa välillä pehmeää ja välillä piikkisen kovaa. Pysähdymme yhdessä rannan viimeiseen ravintolaan nauttimaan jäätelöannokset!
Kävelemme takaisin Puerto Ricoon ja mitä lähemmäs pääsemme "kotia", sitä enemmän auronko tulee esiin pilvien takaa. Pakko se on uskoa: Puerto Ricossa paistaa aina!
Päiväkahvien jälkeen käymme altaalla jumppahetkessämme. Aurinko paahtaa kuumasti ja veteen upottautuminen on miellyttävää. Suihkun ja päivälevon jälkeen käymme iltaruoalla hotellin ravintolassa. Näyttää siltä, että hotellissa on joka ilta elävää musiikkia.
Illalla saan matkatoimistolta tekstiviestin, jossa kerrotaan Espanjassa olevan yleislakkopäivä huomenna. Saa nähdä, kuinka paljon se vaikuttaa täällä saarilla. Ainakin hotellin ravintola on auki huomenna, sen varmistimme heti :-) Jos olisin nyt Madridissa saattaisin nähdä taas mellakkapoliisit. Ei haittaa, ettei niitä täällä varmasti näekään. Rantaloman voi hyvin viettää ilman niitä!
Vedämme aamupalan jälkeen vähän henkeä ennenkuin lähdemme naapurikylään Amadorekseen. Alkumatkasta aurinko paistaa kuumasti, mutta vuorten toisella puolella on pilvistä ja lämmintä. Mainio keli kävelylle. Menemme taas rantatietä pitkin, tällä kertaa kävelemme koko rannan toiselle puolelle ja koitamme kurkata myös Amadoreksen rannan pohjoispuolen maisemaa. Kiipeämme jyrkkää kalliota vähän matkaa, kunnes näemme seuraavan kylän mustan rannan. Päätämme kääntyä takaisin, koska hiekkapolju ei näytä houkuttelevalta.
Kierrämme rantaa pitkin takaisin hiekkarannalle ja istumme rannassa hetken lepäämässä ja seuraamme rannan touhuja. Minä jatkan isän kanssa varpaat sannassa rantaviivaa pitkin rannan toiselle puolelle, kun äiti kiertää rantapuotien kautta. Hiekka on vesirajassa välillä pehmeää ja välillä piikkisen kovaa. Pysähdymme yhdessä rannan viimeiseen ravintolaan nauttimaan jäätelöannokset!
Kävelemme takaisin Puerto Ricoon ja mitä lähemmäs pääsemme "kotia", sitä enemmän auronko tulee esiin pilvien takaa. Pakko se on uskoa: Puerto Ricossa paistaa aina!
Päiväkahvien jälkeen käymme altaalla jumppahetkessämme. Aurinko paahtaa kuumasti ja veteen upottautuminen on miellyttävää. Suihkun ja päivälevon jälkeen käymme iltaruoalla hotellin ravintolassa. Näyttää siltä, että hotellissa on joka ilta elävää musiikkia.
Illalla saan matkatoimistolta tekstiviestin, jossa kerrotaan Espanjassa olevan yleislakkopäivä huomenna. Saa nähdä, kuinka paljon se vaikuttaa täällä saarilla. Ainakin hotellin ravintola on auki huomenna, sen varmistimme heti :-) Jos olisin nyt Madridissa saattaisin nähdä taas mellakkapoliisit. Ei haittaa, ettei niitä täällä varmasti näekään. Rantaloman voi hyvin viettää ilman niitä!
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Gran Canaria - Puerto Rico 12.11.12
Sanotaan, että Puerto Ricossa paistaa aina. Tänä aamuna sen huomaa erityisen selvästi. Vuoristossa ympärillä on joka puolella paksut pilvet, mutta tämä Puerto Ricon "kattila" on pilvetön. Mistä se johtuu, sitä ei ole minulle kukaan pystynyt ymmärrettävästi selittämään, mutta ympärilleni katsoessa totean sanonnan pitävän paikkansa.
Tänään tarkoituksemme on viettää "koti"päivä, emme siis lähde mihinkään Puerto Ricosta, vaan katselemme täällä ympärillemme. Käymme varmasti ostoskeskuksessa katsomassa, olisiko siellä jotain, mihin saisi rahansa käytettyä. Ruokaan ei täällä rahaa kulu, sillä aamupalalla pärjää pitkälle iltaan.Eilen söimme aamupalan ja päivällisen jälkeen vain isänpäiväkahvit kakunpaloineen eikä päivällisaikaan ollut vielä yhtään nälkä. Nestetasapainosta tosin pitää pitää huoli, jottei huono olo pääse yllättämään.
Testasin aamulla hotellin nettiyhteyden ja totesin sen huonoksi. 1€=10min.=juuri ja juuri sisään facebookiin. Täytynee siis käydä ostoskeskuksessa katsomassa, olisiko siellä paremmat linjat. Langattomista yhteyksistä ei täällä puhuta mitään.
Asuntoasioita olen joutunut täällä miettimään sen verran, että olenko valmis luopumaan tästä kaikesta = matkustamisesta sen vuoksi, että saisin itselleni omakotitalon? Juuri tällä hetkellä tuntuu, että en ole. Joku pieni talo on myynnissä Ryttylässä, joka olisi hinnaltaan järkevä. Sitten on tietysti Huvikumpu... Uutta kotia hankittaessa pitää pitää mielessä se, että asunnon voi jättää tyhjilleen muutamaksi viikoksi ongelmitta. Ja se, että asumiskulujen maksamisen jälkeen on taloudellisesti mahdollista päästä viettämään lomaa muuallekin kuin oman kodin pihamaalle. Tietysti on hienoa, jos koti on paikassa, jossa myös arjesta on mahdollista nauttia.
Päivä on ollut aurinkoinen täällä Puerto Ricossa, vaikka muualla päin saarta on kuulemma ollut pilvistä ja kylmempää. Törmäsimme ostoskeskuksessa pariskuntaan, jotka ovat olleet saaren itärannalla 4 viikkoa. He olivat lähteneet tänään tänne auringon toivossa. Ja täällähän sitä aurinkoa saa :-)
Ostoskeskuksessa on kauppoja joka lähtöön. Löytyy vaatteita,koruja, kenkiä, laukkuja, objektiiveja (en ostanut yhtään!) jne. Ruokapaikkoja löytyy kiinalaista,vietnamilaista, suomalaista, hampurilaista ... kaikkea on tarjolla ja hinnatkin pysyvät alhaalla suuren tarjonnan vuoksi. Ostan itselleni repun, joka on ollut ostoslistallani jo pitkään. Eilen ostimme äidin kanssa itsellemme hellemekot. Tämän reissun ostokset onkin varmasti nyt tehty!
Iltapäivä kuluu mukavasti altaalla aurinkoa ottaen ja uiskennellen. Oma personal trainerini (=äiti) opettaa minulle vesijumpan saloja. Se on hauskaa, varmasti myös niiden mielestä, jotka tarkkailevat touhujamme hotellin parvekkeilta :-)
Tänään tarkoituksemme on viettää "koti"päivä, emme siis lähde mihinkään Puerto Ricosta, vaan katselemme täällä ympärillemme. Käymme varmasti ostoskeskuksessa katsomassa, olisiko siellä jotain, mihin saisi rahansa käytettyä. Ruokaan ei täällä rahaa kulu, sillä aamupalalla pärjää pitkälle iltaan.Eilen söimme aamupalan ja päivällisen jälkeen vain isänpäiväkahvit kakunpaloineen eikä päivällisaikaan ollut vielä yhtään nälkä. Nestetasapainosta tosin pitää pitää huoli, jottei huono olo pääse yllättämään.
Testasin aamulla hotellin nettiyhteyden ja totesin sen huonoksi. 1€=10min.=juuri ja juuri sisään facebookiin. Täytynee siis käydä ostoskeskuksessa katsomassa, olisiko siellä paremmat linjat. Langattomista yhteyksistä ei täällä puhuta mitään.
Asuntoasioita olen joutunut täällä miettimään sen verran, että olenko valmis luopumaan tästä kaikesta = matkustamisesta sen vuoksi, että saisin itselleni omakotitalon? Juuri tällä hetkellä tuntuu, että en ole. Joku pieni talo on myynnissä Ryttylässä, joka olisi hinnaltaan järkevä. Sitten on tietysti Huvikumpu... Uutta kotia hankittaessa pitää pitää mielessä se, että asunnon voi jättää tyhjilleen muutamaksi viikoksi ongelmitta. Ja se, että asumiskulujen maksamisen jälkeen on taloudellisesti mahdollista päästä viettämään lomaa muuallekin kuin oman kodin pihamaalle. Tietysti on hienoa, jos koti on paikassa, jossa myös arjesta on mahdollista nauttia.
Päivä on ollut aurinkoinen täällä Puerto Ricossa, vaikka muualla päin saarta on kuulemma ollut pilvistä ja kylmempää. Törmäsimme ostoskeskuksessa pariskuntaan, jotka ovat olleet saaren itärannalla 4 viikkoa. He olivat lähteneet tänään tänne auringon toivossa. Ja täällähän sitä aurinkoa saa :-)
Ostoskeskuksessa on kauppoja joka lähtöön. Löytyy vaatteita,koruja, kenkiä, laukkuja, objektiiveja (en ostanut yhtään!) jne. Ruokapaikkoja löytyy kiinalaista,vietnamilaista, suomalaista, hampurilaista ... kaikkea on tarjolla ja hinnatkin pysyvät alhaalla suuren tarjonnan vuoksi. Ostan itselleni repun, joka on ollut ostoslistallani jo pitkään. Eilen ostimme äidin kanssa itsellemme hellemekot. Tämän reissun ostokset onkin varmasti nyt tehty!
Iltapäivä kuluu mukavasti altaalla aurinkoa ottaen ja uiskennellen. Oma personal trainerini (=äiti) opettaa minulle vesijumpan saloja. Se on hauskaa, varmasti myös niiden mielestä, jotka tarkkailevat touhujamme hotellin parvekkeilta :-)
lauantai 1. joulukuuta 2012
Gran Canaria - Puerto Rico 11.11.2012
11.11.2012. Isänpäivä
Kello herättää kahdeksalta. Olen nähnyt unta, mitä ei yleensä koskaan tapahdu kotona. Uneeni tulivat vanhat työkaverit 13 vuoden takaa. Ihmettelen, miksi? Ja miksi oikeasti niin mukava työkaveri oli unessa niin outo... Avaan parvekkeen oven ja kurkistan ulos. Lämmintä on jo kahdeksalta ja nousuvesi lyö laineita rantaan. On isänpäivän aamu!
Isä asustaa viereisessä huoneistossa äidin kanssa. Kirjoitimme isälle jo kotona kortin, jossa myös pojat onnittelevat ukkia. Näyttää siltä, että kortin saanti onnitteluineen ilahduttaa isää :-)
Aamupala on jo valmiina odottelemassa meitä, joten lähdemme katsomaan, kuinka se on hotellissamme ratkaistu. Illalla kukaan ei tuntunut olevan kiinnostunut siitä, keitä olemme, mutta nyt vilautamme huoneemme numeroa tarjoilijalle. Pöytään on katettu englantilainen aamiainen munineen ja pekoneineen. Vain puuro puuttuu (minä en sitä tosin kaipaa, mutta vanhempani huomaavat puutteen). Kahvikin on ihmeen hyvää etelän maan kahviksi! Syömme vatsamme pullolleen, kyllä tällä jaksaa pitkälle päivää...
Kuvittelin tulevani etelän talveen: lämpimämpään kuin meillä suomessa nyt, mutta selvästi viileämpään kuin esim. Kreikassa kesällä. Olen iloisesti yllättynyt ilman lämpimyyteen ja aurinkoisuuteen. Aurinkorasvaa tarvitaan siis ihan samalla tavalla kuin etelänreissuilla kesällä :-)
Pakkaamme laukut ja lähdemme rantaan. Tänään suuntana on Puerto de Mogan, pieni kylä vähän pohjoisemmassa. Lautta on lähdössä, kun ehdimme satamaan, joten ehdimme juuri ja juuri siihen mukaan. Tämä lautta ajaakin vähän kauemmas merelle ja saamme kaikki pienen annoksen merenkäyntiä, äiti ehkä vähän isomman kuin olisi halunnutkaan... Matkalla isä muistelee useampiakin meriretkiä, joilla tuulia on ollut enemmänkin. Kaikenlaisiin paikkoihin on äiti "päässyt" mukaan ...
Moganin kylä on pieni kaunis taajama vuorten keskellä. Tänne ei ole rakennettu ollenkaan korkeita hotelleja, kahta kerrosta enempää ei ole lupa rakentaa. Satama on täynnä suuria purjeveneitä. Näyttää, ettei tämä ole köyhän miehen paikka ollenkaan. Rantaviiva on täynnä kauppoja ja ravintoloita, oikea shoppailijan paratiisi siis!
Kuljemme rantakaduilla, ihastelemme maisemia, otamme kuvia ja nautimme olosta. Tällaista on loma parhaimmillaan. Äiti ostaa itselleen uimapuvun ja yhdessä ostamme kaksi mekkoa, yhden kumpaisellekin. Isällä on kaikki, mitä hän tarvitsee :-)
Isänpäivä kahvit ja kakut nautimme Moganin rantakahvilassa. Kakunpalat tuodaan kauniisti koristelluilla lautasilla pöytään. Päivänsankari näyttää tyytyväiseltä.
Käymme vielä testaamassa Moganin rannan hiekan ja meriveden lämpötilan ennenkuin lähdemme takaisin satamaan. Tälläkään kerralla emme joudu laivan lähtöä odottelemaan, sillä olemme viimeiset, jotka kyytiin ehtivät. Tämä laiva ajaa takaisin rantaviivaa pitkin, joten matkanteko on tasaista ja äidilläkin taitaa olla mukavaa. Vieressä nostetaan kolme rohkelikkoa ylös taivaalle liitovarjolla roikkumaan. Kahden aikuisen välissä roikkuvat pienet jalat. Hurjaa...
Laivan saavuttuva takaisin Puerto Ricoon on minun aikani tutustua hotellin uima-altaaseen. Vien kameran huoneeseen ja vedän uimapuvun päälle. Altaan vesi on ihanan lämmintä <3 Voin siis nauttia uimisesta kaikki kaksi viikkoa. Kyllä tekee hyvää niskoille! Kävely täällä tekee hyvää jaloille, koska korkeuserot ovat suuret ja rappuja on joka paikassa. Uin vähän aikaa kunnes siirryn ottamaan aurinkoa. Äitikin tulee uimaan eikä isäkään malta jäädä huoneeseen lepäämään... Allasalue jää varjoon neljän kieppeillä, joten illan suussa on hyvin aikaa valmistautua päivälliseen.
Tänään lähdemme puoli kuuden maissa kävelemään keskustaan päin. Tämän kohteen tervetulotilaisuus on kaupunkikävely, johon päätämme osallistua. Oppaan kanssa kävellessä katsastamme paikan bussiaseman, postin, ostoskeskuksen ja puiston. Oikeastaan kaiken sen, mitä on tuossa merenpinnan korkeudella. Rinteet nousevat laakson molemmin puolin ja ne ovat täynnä hotelleja. Paikallisia asukkaita Puerto Ricossa ei ole, joten täällä emme pääse tutustumaan siihen puoleen saaren elämästä. Ostoskeskus on mahtavan kokoinen, siellä on runsaasti erilaisia kauppoja ja ruokapaikkoja. Mieleeni tulee heti muutama henkilö, jotka saisivat hyvin matka-aikansa kulumaan siellä. Onneksi olen matkassa vanhempieni kanssa, joten ostoskeskuksessa ei minun tarvitse viettää kaikkia lomani iltoja :-)
Kävelymme päättyy suomalaiseen Ulvova Mylläri -ravintolaan hiekkarannan toiselle puolelle. Suomalaiset artistit käyvät näköjään siellä esiintymässä samalla, kun esiintyvät Inglesin Iskelmä-ravintolassa. Tänä iltana Frederik villitsee kansaa Myllyssä ja tiistaina on Dannyn vuoro. Vanhempani ehtisivät nähdä vielä Matti Nykäsenkin, jos se heitä vähääkään kiinnostaisi.
Omassa ravintolassamme on tänään spesiaali-annoksena kylkeä, joten syömme sitä. Nyt kello lähenee yhdeksää, joten on aika mennä nukkumaan :-) Korvatulpat eivät ole turhaan matkassa, sillä ainakin viikonloppuna on hotellilla live-esiintyjät, jotka vasta aloittelevat illan urakkaansa tähän aikaan.
Kello herättää kahdeksalta. Olen nähnyt unta, mitä ei yleensä koskaan tapahdu kotona. Uneeni tulivat vanhat työkaverit 13 vuoden takaa. Ihmettelen, miksi? Ja miksi oikeasti niin mukava työkaveri oli unessa niin outo... Avaan parvekkeen oven ja kurkistan ulos. Lämmintä on jo kahdeksalta ja nousuvesi lyö laineita rantaan. On isänpäivän aamu!
Isä asustaa viereisessä huoneistossa äidin kanssa. Kirjoitimme isälle jo kotona kortin, jossa myös pojat onnittelevat ukkia. Näyttää siltä, että kortin saanti onnitteluineen ilahduttaa isää :-)
Aamupala on jo valmiina odottelemassa meitä, joten lähdemme katsomaan, kuinka se on hotellissamme ratkaistu. Illalla kukaan ei tuntunut olevan kiinnostunut siitä, keitä olemme, mutta nyt vilautamme huoneemme numeroa tarjoilijalle. Pöytään on katettu englantilainen aamiainen munineen ja pekoneineen. Vain puuro puuttuu (minä en sitä tosin kaipaa, mutta vanhempani huomaavat puutteen). Kahvikin on ihmeen hyvää etelän maan kahviksi! Syömme vatsamme pullolleen, kyllä tällä jaksaa pitkälle päivää...
Kuvittelin tulevani etelän talveen: lämpimämpään kuin meillä suomessa nyt, mutta selvästi viileämpään kuin esim. Kreikassa kesällä. Olen iloisesti yllättynyt ilman lämpimyyteen ja aurinkoisuuteen. Aurinkorasvaa tarvitaan siis ihan samalla tavalla kuin etelänreissuilla kesällä :-)
Pakkaamme laukut ja lähdemme rantaan. Tänään suuntana on Puerto de Mogan, pieni kylä vähän pohjoisemmassa. Lautta on lähdössä, kun ehdimme satamaan, joten ehdimme juuri ja juuri siihen mukaan. Tämä lautta ajaakin vähän kauemmas merelle ja saamme kaikki pienen annoksen merenkäyntiä, äiti ehkä vähän isomman kuin olisi halunnutkaan... Matkalla isä muistelee useampiakin meriretkiä, joilla tuulia on ollut enemmänkin. Kaikenlaisiin paikkoihin on äiti "päässyt" mukaan ...
Moganin kylä on pieni kaunis taajama vuorten keskellä. Tänne ei ole rakennettu ollenkaan korkeita hotelleja, kahta kerrosta enempää ei ole lupa rakentaa. Satama on täynnä suuria purjeveneitä. Näyttää, ettei tämä ole köyhän miehen paikka ollenkaan. Rantaviiva on täynnä kauppoja ja ravintoloita, oikea shoppailijan paratiisi siis!
Kuljemme rantakaduilla, ihastelemme maisemia, otamme kuvia ja nautimme olosta. Tällaista on loma parhaimmillaan. Äiti ostaa itselleen uimapuvun ja yhdessä ostamme kaksi mekkoa, yhden kumpaisellekin. Isällä on kaikki, mitä hän tarvitsee :-)
Isänpäivä kahvit ja kakut nautimme Moganin rantakahvilassa. Kakunpalat tuodaan kauniisti koristelluilla lautasilla pöytään. Päivänsankari näyttää tyytyväiseltä.
Käymme vielä testaamassa Moganin rannan hiekan ja meriveden lämpötilan ennenkuin lähdemme takaisin satamaan. Tälläkään kerralla emme joudu laivan lähtöä odottelemaan, sillä olemme viimeiset, jotka kyytiin ehtivät. Tämä laiva ajaa takaisin rantaviivaa pitkin, joten matkanteko on tasaista ja äidilläkin taitaa olla mukavaa. Vieressä nostetaan kolme rohkelikkoa ylös taivaalle liitovarjolla roikkumaan. Kahden aikuisen välissä roikkuvat pienet jalat. Hurjaa...
Laivan saavuttuva takaisin Puerto Ricoon on minun aikani tutustua hotellin uima-altaaseen. Vien kameran huoneeseen ja vedän uimapuvun päälle. Altaan vesi on ihanan lämmintä <3 Voin siis nauttia uimisesta kaikki kaksi viikkoa. Kyllä tekee hyvää niskoille! Kävely täällä tekee hyvää jaloille, koska korkeuserot ovat suuret ja rappuja on joka paikassa. Uin vähän aikaa kunnes siirryn ottamaan aurinkoa. Äitikin tulee uimaan eikä isäkään malta jäädä huoneeseen lepäämään... Allasalue jää varjoon neljän kieppeillä, joten illan suussa on hyvin aikaa valmistautua päivälliseen.
Tänään lähdemme puoli kuuden maissa kävelemään keskustaan päin. Tämän kohteen tervetulotilaisuus on kaupunkikävely, johon päätämme osallistua. Oppaan kanssa kävellessä katsastamme paikan bussiaseman, postin, ostoskeskuksen ja puiston. Oikeastaan kaiken sen, mitä on tuossa merenpinnan korkeudella. Rinteet nousevat laakson molemmin puolin ja ne ovat täynnä hotelleja. Paikallisia asukkaita Puerto Ricossa ei ole, joten täällä emme pääse tutustumaan siihen puoleen saaren elämästä. Ostoskeskus on mahtavan kokoinen, siellä on runsaasti erilaisia kauppoja ja ruokapaikkoja. Mieleeni tulee heti muutama henkilö, jotka saisivat hyvin matka-aikansa kulumaan siellä. Onneksi olen matkassa vanhempieni kanssa, joten ostoskeskuksessa ei minun tarvitse viettää kaikkia lomani iltoja :-)
Kävelymme päättyy suomalaiseen Ulvova Mylläri -ravintolaan hiekkarannan toiselle puolelle. Suomalaiset artistit käyvät näköjään siellä esiintymässä samalla, kun esiintyvät Inglesin Iskelmä-ravintolassa. Tänä iltana Frederik villitsee kansaa Myllyssä ja tiistaina on Dannyn vuoro. Vanhempani ehtisivät nähdä vielä Matti Nykäsenkin, jos se heitä vähääkään kiinnostaisi.
Omassa ravintolassamme on tänään spesiaali-annoksena kylkeä, joten syömme sitä. Nyt kello lähenee yhdeksää, joten on aika mennä nukkumaan :-) Korvatulpat eivät ole turhaan matkassa, sillä ainakin viikonloppuna on hotellilla live-esiintyjät, jotka vasta aloittelevat illan urakkaansa tähän aikaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)