Eilinen päivä jää taas historiaan... ei hyvässä vaan pahassa. Norjan tapahtumat tuovat mieleen WTC-iskun ja kotisuomalaiset koulusurmat. Surullista :( Kylmät väreet menevät selkäpiissä, kun mietin, millainen on Norjalaisten lasten kouluvuoden aloitus syksyllä. Siis heillä, jotka jäivät jälkeen. Heillä, jotka näkevät tyhjän pulpetin luokassa ja pulpetilla kynttilän. Mahtaako jossain luokkahuoneessa kynttilöitä olla enemmänkin?
Eilinen päivä toi elävänä mieleen myös omien poikien suruvuoden:
Muutama vuosi (taitaa siitä olla jo 5 vuotta) sitten heinäkuussa kuoli poikien koulukaveri rippijuhliensa iltana pudotessaan sillalta Länsiväylälle. Auton tuulilasista läpi ja MediHelillä sairaalaan. Mitään ei ollut enää tehtävissä... nuoret surivat ja tukivat toisiaan yhdessä "Jaakon sillalla". Syksy koulussa alkoi muistotilaisuudella ja sillä kynttilällä tyhjällä pulpetilla.
Samana vuonna joulu lähestyi... ja taas tuli suru-uutinen. Koulukaveri jälleen, paininut leikkisästi yöllä toisen kaverin kanssa, pudonnut päälleen lattialle. Vähän sekavissa merkeissä, ambulanssimiehet tarkistaneet ja vieneet kotiin. Äiti löysi aamulla sängystä kuolleena. Lukuvuosi päättyi muistotilaisuuteen ja kynttilään pulpetilla.
Vahvimmat selviävät surulla ja toipuvat, heikommille jättää isommat arvet. Nuorille kuoleman lopullisuus selviää, kun ystävä ei tule enää kadulla vastaan. Se ei ole vain game over ja restart, vaan ihan oikeasti Game Over.
Voimia kaikille läheisensä menettäneille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti