Nälkä! Maanantain jälkeen tänään ensimmäistä kertaa nälkä, joten vatsatauti taitaa olla taltutettu. Aamupala maistuu hyvin. Äiti jää viettämään "vapaapäivää", kun me lähdemme isän kanssa merelle katamaraani-risteilylle.
Risteily ei ollut kummoinen, mukavammallakin olemme olleet esim. muutama vuosi sitten Kap Verdessä :-) Aluksella ei ollut purjetta, joten se putputti moottoreilla koko matkan rantaviivaa pitkin. Vuoret ovat täällä kyllä jylhiä, joten maisemaa piisasi. Laiva pysähtyi ensin Moganin eteen, jossa halukkaat pääsivät ajamaan Jet Skillä ja banaanilla.
Kun banaaniajeluhalukkaita ei enää ollut, jatkoimme matkaa pohjoiseen päin. Teneriffan Teide-vuori näkyi selvästi, sen verran kirkas päivä oli. Vuori on noin 3 tkm korkea ja pilvet peittivät sen alimmat osat. Pysähdyimme pieneen puokamaan, jossa saattoi uida ja snorklata. Itse oleilin laivan yläkannella ja ratkoin sudokuja. Aurinko porotti niin kuumasti, että varjokohta piti etsiä. Laivaan mahtuu 60 henkeä, mutta nyt mukana on vain 15 vierasta ja 2 henkilökuntaan kuuluvaa poikaa. Toisin kuin Kap Verden risteilyllä täällä eivät pojat juurikaan vaivaa itseään vieraiden viihdyttämiseksi...
Takaisinpäin lähdemme, kun paluuaika alkaa lähestyä. Äiti on tällä välin käynyt yläkylässä vanhassa hotellissaan ja ehtinyt keittää meille kahvitkin valmiiksi. Onpa mukava palata kahvintuoksuiseen "kotiin".
Hotellilla on torstaisin grilli-ilta, joten on hauskaa seurata valmisteluja oman huoneen parvekkeelta. Lopputuloskin on maukas (ja kyllä: Stina Pettersson oli paikalla :-) ), joten pääsemme nukkumaan hyvillä mielin.
lauantai 29. joulukuuta 2012
perjantai 28. joulukuuta 2012
Gran Canaria - Puerto Rico - 21.11.12
Ei tainnut kuitenkaan olla vielä aika ruokailun, sen verran pahalta tuntuu vatsassa nyt. Muuten olo on suht virkeä eikä enää heikko kuten eilen oli. Olkapäässä näkyy nyt turvotuksen hellitettyä selvästi joku putkilo. Jotain siellä on, joka pitää tutkituttaa ja hoitaa pois :/
Aamupäivä on kulunut kaikesta huolimatta mukavasti altaalla maaten. Edelleen vahvistuu tunne siitä, että muualla voi olla pilvistä ja sataakin, mutta Puerto Ricossa senkun paistaa. Väriä on tullut auringossa kävellessä joka puolelle tasaisesti ja tuntuu mukavalta, kun ei ole enää ihan kalpea.
Käymme iltapäivällä äidin kanssa ostoskeskuksessa. Minä ostan puseron, jonka äiti on jo käynyt valmiiksi valitsemassa. Äiti ostaa itselleen kevyen yöpaidan, koska on varannut matkaan vain paksun pitkähihaisen yöpaidan kuviteltuaan, että yöt ovat täällä kylmiä. Ostamme myös hiusvärit ja leikimme kampaajaa huoneessani kauppareissun jälkeen. Nyt on taas juurikasvu hoidettu pois molemmilta.
Vatsa tuntuu iltaa myöten paremmalta, joka saattaa kuitenkin johtua siitä, että en ole syönyt juuri mitään tänään. Kohta lähdemme päivälliselle ja sen jälkeen totuus paljastuu...
Punta del Rey on ehkä Puerto Ricon hotelleista paraalla paikalla, ainakin meidän mielestämme. Hotelli on ensimmäisenä Puerto Ricon "kattilan" vasemmalla puolella mereltä päin katsottuna. Aamuaurinko paistaa suoraan edestä vuorten takaa. Aurinko kiertää päivän mittaa niin, että allasalue alkaa mennä varjoon puoli neljän kieppeillä. Hotelli on aivan rannassa, mutta koska olemme Puerto Ricossa, on meillä 134 porrasta rantaan. Ja tietysti saman verran takaisin ylös hotellille. Laskimme tänään, että meidän hotellissamme kolmas kerros on merenpinnalta laskettuna ainakin 10.ssä kerroksessa, saattaa olla korkeammallakin. Näkymät ovat siis hienot koko laaksoon.
Aamupala on ns. englantilainen aamupala, joka on meille riittänyt hyvin pitkälle iltapäivään. Lisäksi olemme tarvinneet vettä ja päiväkahvit. Päivällinen ei ole tyypillinen seisova pöytä, vaan listalta voi valita alkuruoan, pääruoan ja kahvin/jäätelön. Melkein jokaisena päivänä on tarjolla myös päivän spesiaali, jonka myös puolihoitoasiakkaat voivat valita. Tällöin alkuruoka jää kuitenkin pois. Juomat eivät kuulu puolihoitoon, joten ne maksamme itse. Ruokaan ei siis puolihoidon varanneilla mene paikan päällä juurikaan rahaa.
Sekä aamulla että illalla palvelu on kertakaikkisen hienoa. Aamulla tarjoilija pitää huolen, että kaikki toimii moitteetta. Illalla tarjoilijoita on useita. Paikan henki on "Miguel", joka ottaa tilaukset vastaan ja pitää huolen, että asiakkaat saavat hyvää ruokaa. Paikan "pelle" on "Julio" aka "Daniel", oikeasti Felippe. Hän pelleilee, säheltää, tuo tilauksia, yleensä oikein, mutta joskus sattuu pieniä kömmähdyksiäkin. Meille hän toi muutama ilta sitten naapuripöydän viinin. Ja koska hän on kova pelleilemään, emme ymmärtäneet hänen olevan tosissaan kuin vasta sitten, kun hän kaatoi viiniä laseihin. "Minna" ja "Maija" toimivat baarimikkoina tai juomanlaskijoina. Keittiössä häärää kaksi kokkia. "Stina Pettersson" on nähty vasta kerran, saa nähdä onko hän huomenna paikalla, kun on taas grilli-ilta. Tämän hotellin puolihoitoa voi varauksetta suositella kaikille, jotka haluavat päästä ruoan kanssa lomallaan helpolla.
Aamupäivä on kulunut kaikesta huolimatta mukavasti altaalla maaten. Edelleen vahvistuu tunne siitä, että muualla voi olla pilvistä ja sataakin, mutta Puerto Ricossa senkun paistaa. Väriä on tullut auringossa kävellessä joka puolelle tasaisesti ja tuntuu mukavalta, kun ei ole enää ihan kalpea.
Käymme iltapäivällä äidin kanssa ostoskeskuksessa. Minä ostan puseron, jonka äiti on jo käynyt valmiiksi valitsemassa. Äiti ostaa itselleen kevyen yöpaidan, koska on varannut matkaan vain paksun pitkähihaisen yöpaidan kuviteltuaan, että yöt ovat täällä kylmiä. Ostamme myös hiusvärit ja leikimme kampaajaa huoneessani kauppareissun jälkeen. Nyt on taas juurikasvu hoidettu pois molemmilta.
Vatsa tuntuu iltaa myöten paremmalta, joka saattaa kuitenkin johtua siitä, että en ole syönyt juuri mitään tänään. Kohta lähdemme päivälliselle ja sen jälkeen totuus paljastuu...
Punta del Rey on ehkä Puerto Ricon hotelleista paraalla paikalla, ainakin meidän mielestämme. Hotelli on ensimmäisenä Puerto Ricon "kattilan" vasemmalla puolella mereltä päin katsottuna. Aamuaurinko paistaa suoraan edestä vuorten takaa. Aurinko kiertää päivän mittaa niin, että allasalue alkaa mennä varjoon puoli neljän kieppeillä. Hotelli on aivan rannassa, mutta koska olemme Puerto Ricossa, on meillä 134 porrasta rantaan. Ja tietysti saman verran takaisin ylös hotellille. Laskimme tänään, että meidän hotellissamme kolmas kerros on merenpinnalta laskettuna ainakin 10.ssä kerroksessa, saattaa olla korkeammallakin. Näkymät ovat siis hienot koko laaksoon.
Aamupala on ns. englantilainen aamupala, joka on meille riittänyt hyvin pitkälle iltapäivään. Lisäksi olemme tarvinneet vettä ja päiväkahvit. Päivällinen ei ole tyypillinen seisova pöytä, vaan listalta voi valita alkuruoan, pääruoan ja kahvin/jäätelön. Melkein jokaisena päivänä on tarjolla myös päivän spesiaali, jonka myös puolihoitoasiakkaat voivat valita. Tällöin alkuruoka jää kuitenkin pois. Juomat eivät kuulu puolihoitoon, joten ne maksamme itse. Ruokaan ei siis puolihoidon varanneilla mene paikan päällä juurikaan rahaa.
Sekä aamulla että illalla palvelu on kertakaikkisen hienoa. Aamulla tarjoilija pitää huolen, että kaikki toimii moitteetta. Illalla tarjoilijoita on useita. Paikan henki on "Miguel", joka ottaa tilaukset vastaan ja pitää huolen, että asiakkaat saavat hyvää ruokaa. Paikan "pelle" on "Julio" aka "Daniel", oikeasti Felippe. Hän pelleilee, säheltää, tuo tilauksia, yleensä oikein, mutta joskus sattuu pieniä kömmähdyksiäkin. Meille hän toi muutama ilta sitten naapuripöydän viinin. Ja koska hän on kova pelleilemään, emme ymmärtäneet hänen olevan tosissaan kuin vasta sitten, kun hän kaatoi viiniä laseihin. "Minna" ja "Maija" toimivat baarimikkoina tai juomanlaskijoina. Keittiössä häärää kaksi kokkia. "Stina Pettersson" on nähty vasta kerran, saa nähdä onko hän huomenna paikalla, kun on taas grilli-ilta. Tämän hotellin puolihoitoa voi varauksetta suositella kaikille, jotka haluavat päästä ruoan kanssa lomallaan helpolla.
Gran Canaria - Puerto Rico - 20.11.12
Olo alkaa olla parempi aamulla. Aamupalaa ei tee kuitenkaan mieli, mutta tuntuu, että lääkkeet pysyvät sisällä. Eiköhän tämä tästä, kun vaan malttaa tämän päivän levätä.
Iltapäivällä tuntuu sämpylä pysyvän sisällä, kun sen oikein varovaisesti syö. Päivällisellä jaksan jo puolikkaan annoksen lasagnea. Nukku-Matti kutsuu kuitenkin jo varhain, onhan alla huonosti nukuttu edellinen yö.
Iltapäivällä tuntuu sämpylä pysyvän sisällä, kun sen oikein varovaisesti syö. Päivällisellä jaksan jo puolikkaan annoksen lasagnea. Nukku-Matti kutsuu kuitenkin jo varhain, onhan alla huonosti nukuttu edellinen yö.
Gran Canaria - Puerto Rico - 19.11.12 - Palmitos Park
Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Lyhyesti kuitenkin: palmuja, kaktuksia, delfiineitä, apinoita, papukaijoja, isoja petolintuja... ja iltapäivällä alkaa tulla huono olo. Vatsatauti tuntuu olevan tuloillaan. Jo aikaisemmin saatu ötökänpisto ei ota parantuakseen ja sekin vähän huolettaa.
Tulemme siis kotiin lääkärin kautta. Hän tutkii vatsan ja olkapään. Onneksi apuna on suomenkielinen hoitaja, joka tulkkaa lääkärille kertomukseni. Saan mukaani reseptit antibioottiin, salvaan, maitohappoon ja voimajuomaan, jolla saadaan korvattua ripulissa menetetyt aineet.
Apteekin kautta hotellille ja lepäämään. Ruoka ei maistu, joten vanhemmat käydät keskenään päivällisellä. Nukun levottomasti yön juosten välillä vessassa. Ensimmäinen turistiripuli on iskenyt oikein kunnolla...
Tulemme siis kotiin lääkärin kautta. Hän tutkii vatsan ja olkapään. Onneksi apuna on suomenkielinen hoitaja, joka tulkkaa lääkärille kertomukseni. Saan mukaani reseptit antibioottiin, salvaan, maitohappoon ja voimajuomaan, jolla saadaan korvattua ripulissa menetetyt aineet.
Apteekin kautta hotellille ja lepäämään. Ruoka ei maistu, joten vanhemmat käydät keskenään päivällisellä. Nukun levottomasti yön juosten välillä vessassa. Ensimmäinen turistiripuli on iskenyt oikein kunnolla...
Gran Canaria - Puerto Rico - 18.11.12
Eilisellä rapukierroksella kävimme ostamassa itsellemme (minulle ja isälle) kierroksen lasipohjaveneessä (14 €). Tänään on viimeinen päivä, kun veneeseen on mahdollista päästä, sillä huomenna se lähtee telakalle maalattavaksi.
Lähdemme siis aamupalan jälkeen isän kanssa alas satamaan tapaamaan vaaleaa suomalaista rouvaa. Hän ohjaa meidät veneelle, jonne laskeudumme ramppia pitkin. On laskuveden aika, joten laivat kelluvat alhaalla.
Ajamme satamasta ulos emmekä näe muuta kuin sameaa vettä. Meinaamme jo menettää toivomme kalojen näkemisestä, kun huomaamme pohjan kivet. Kivien välissä uiskentelee pieniä kaloja. Jatkamme matalikkoa eteenpäin ja yhtäkkiä kalaparvi ympäröi laivan. Henkilökunta auttaa sen verran, että heittää leivänpaloja (normaalia kalanruokaa turistikohteissa...) kaloille.
Parvessa on kolmenlaisia kaloja: särjen näköisiä pieniä sinttejä, korkeita, hopeanhohtoisia, joilla pyrstön tyvessä musta piste sekä korkeita haarapyrstöisiä, joilla kyljessä mustia viivoja. Koitamme kysyä, ovatko kalat syötäviä, mutta emme saa siitä oikein selvää.
Teemme kaarroksen myös toisessa satama-altaassa, siinä, mistä urheilukalastajat lähtevät. Siellä on suuria parvia ihan pieniä, suippopyrstöisiä kaloja, samoja, joita näimme jo ensimmäisessä pysähtymispaikassa.
Kaloja oli mukava käydä meren alta katsomassa, vaikka hienompiakin vedenalaisia maisemia on muualla nähty. Koralleja ei tässä rannassa ole ollenkaan, vaan pohja näyttää leväisiltä kiviltä.
Tämän päivän "urakka" on nyt tehty, joten on aika siirtyä altaalle lepäämään :-) Äiti ja isä laittavat kahvia itselleen, mutta minulle ei nyt kuuma juoma maistu. Aurinko sensijaan maistuu hyvinkin, joten nyt kynä pois ja lehtiö laukkuun. On aika rentoutua ja lämmittää itsensä talven varalle!
Asuntoasioita on pitänyt taas miettiä hetki. Huvikummun välittäjä soitti ja kertoi toisen ostajaehdokkaan saaneen työtä Tampereelta, joten asunto on taas aktiivisesti kaupan. Käsitin, että myyjä on nyt valmis neuvottelemaan hinnasta. Nyt täytyy miettiä asia uudestaan... onneksi on koko viikko aikaa. Kerroin välittäjälle, että asuntoasia on edelleen akuutti, mutta että olen nyt lomalla ja Suomessa taas lauantaina.
Oman talon rakentamisen olen käytännössä jo unohtanut, niin iso homma se kuitenkin on. Vanhan, pienen talon (joita on nyt muutama Ryttylässä myynnissä) voisi tietysti hankkia, mikäli sellaisen saisi järkihintaan. Huvikumpu kuitenkin kaivertaa mieltä, joten päätös sen suhteen on tehtävä ensimmäisenä. Ainoa arveluttava asia siiinä on se, että taloyhtiössä on kolme osakasta. Mikäli kaksi omistajista haluaa jotain, mihin ei ole itse valmis satsaamaan, ei hankalalta tilanteelta voi välttyä.
Paikkana Huvikumpu on kuitenkin niin hieno ja soisi arkeen mahdollisuuksia rentoutukseen ja rauhaan. Järvi on lähellä ja veneen saisi muutaman sadan metrin päähän joen rantaan, josta voisi soutaa pienelle järvelle. Tällaista mahdollisuutta minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Uskon, että järvellä arjen huolet väistyvät ja levon saisi, vaikka ei kauas Suomen maasta lähtisikään. Toisaalta asunto on niin "halpa", että siinä asuessaan olisivat taloudelliset mahdollisuudet ihan eri luokkaa ja halutessaan voisi hyvinkin matkustella. Asunnon voisi hyvin jättää muutamaksi viikoksi tyhjilleen, mikä ei välttämättä vanhassa talossa olisi helppoa tehdä.
Nyt täytyy vain rauhassa miettiä tilanne ja tehdä päätäkset matkan jälkeen sen mukaan.
Lähdemme siis aamupalan jälkeen isän kanssa alas satamaan tapaamaan vaaleaa suomalaista rouvaa. Hän ohjaa meidät veneelle, jonne laskeudumme ramppia pitkin. On laskuveden aika, joten laivat kelluvat alhaalla.
Ajamme satamasta ulos emmekä näe muuta kuin sameaa vettä. Meinaamme jo menettää toivomme kalojen näkemisestä, kun huomaamme pohjan kivet. Kivien välissä uiskentelee pieniä kaloja. Jatkamme matalikkoa eteenpäin ja yhtäkkiä kalaparvi ympäröi laivan. Henkilökunta auttaa sen verran, että heittää leivänpaloja (normaalia kalanruokaa turistikohteissa...) kaloille.
Parvessa on kolmenlaisia kaloja: särjen näköisiä pieniä sinttejä, korkeita, hopeanhohtoisia, joilla pyrstön tyvessä musta piste sekä korkeita haarapyrstöisiä, joilla kyljessä mustia viivoja. Koitamme kysyä, ovatko kalat syötäviä, mutta emme saa siitä oikein selvää.
Teemme kaarroksen myös toisessa satama-altaassa, siinä, mistä urheilukalastajat lähtevät. Siellä on suuria parvia ihan pieniä, suippopyrstöisiä kaloja, samoja, joita näimme jo ensimmäisessä pysähtymispaikassa.
Kaloja oli mukava käydä meren alta katsomassa, vaikka hienompiakin vedenalaisia maisemia on muualla nähty. Koralleja ei tässä rannassa ole ollenkaan, vaan pohja näyttää leväisiltä kiviltä.
Tämän päivän "urakka" on nyt tehty, joten on aika siirtyä altaalle lepäämään :-) Äiti ja isä laittavat kahvia itselleen, mutta minulle ei nyt kuuma juoma maistu. Aurinko sensijaan maistuu hyvinkin, joten nyt kynä pois ja lehtiö laukkuun. On aika rentoutua ja lämmittää itsensä talven varalle!
Asuntoasioita on pitänyt taas miettiä hetki. Huvikummun välittäjä soitti ja kertoi toisen ostajaehdokkaan saaneen työtä Tampereelta, joten asunto on taas aktiivisesti kaupan. Käsitin, että myyjä on nyt valmis neuvottelemaan hinnasta. Nyt täytyy miettiä asia uudestaan... onneksi on koko viikko aikaa. Kerroin välittäjälle, että asuntoasia on edelleen akuutti, mutta että olen nyt lomalla ja Suomessa taas lauantaina.
Oman talon rakentamisen olen käytännössä jo unohtanut, niin iso homma se kuitenkin on. Vanhan, pienen talon (joita on nyt muutama Ryttylässä myynnissä) voisi tietysti hankkia, mikäli sellaisen saisi järkihintaan. Huvikumpu kuitenkin kaivertaa mieltä, joten päätös sen suhteen on tehtävä ensimmäisenä. Ainoa arveluttava asia siiinä on se, että taloyhtiössä on kolme osakasta. Mikäli kaksi omistajista haluaa jotain, mihin ei ole itse valmis satsaamaan, ei hankalalta tilanteelta voi välttyä.
Paikkana Huvikumpu on kuitenkin niin hieno ja soisi arkeen mahdollisuuksia rentoutukseen ja rauhaan. Järvi on lähellä ja veneen saisi muutaman sadan metrin päähän joen rantaan, josta voisi soutaa pienelle järvelle. Tällaista mahdollisuutta minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Uskon, että järvellä arjen huolet väistyvät ja levon saisi, vaikka ei kauas Suomen maasta lähtisikään. Toisaalta asunto on niin "halpa", että siinä asuessaan olisivat taloudelliset mahdollisuudet ihan eri luokkaa ja halutessaan voisi hyvinkin matkustella. Asunnon voisi hyvin jättää muutamaksi viikoksi tyhjilleen, mikä ei välttämättä vanhassa talossa olisi helppoa tehdä.
Nyt täytyy vain rauhassa miettiä tilanne ja tehdä päätäkset matkan jälkeen sen mukaan.
lauantai 22. joulukuuta 2012
Huvikumpu - Uusi koti ja muuttopuuhat
Aina joskus käy niin, että elämässään saa jotain, jota on oikein paljon toivonut. Näin kävi minulle tällä viikolla.
Olen jo muutaman vuoden seurannut Kanta-Hämeen omakotitalomarkkinoita. Aluksi seutuun ja asuntomarkkinoihin tutustuen, sittemmin jo vähän vakavamminkin taloja katsellen. Taloja on tullut ja mennyt, mutta sitä unelmien pihapiiriä ei ole kohdalle sattunut.
Tänä syksynä aloin viemään haavettani määrätietoisemmin eteenpäin, olipa jossain vaiheessa jo uuden talon rakentaminenkin mielessä, kunnes kohdalle osui vanha osakeyhtiömuotoinen kolmen asunnon rivitalo Tervakoskelta. Huvikumpu nimeltään! Siinä loksahtivat lopulta paikoilleen juuri ne asiat, joita olen toivonut... muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta.
Tämä, vuonna 1919 valmistunut hirsitalo, on saanut juuri pintaansa uuden julkisivun, joka on vielä maalaamatta. Aiemmin on kunnostettu ikkunat, katto, lämmitysmuoto ja vähän sähköjäkin. Talossa asuu itseni lisäksi kaksi muuta perhettä, joten en jää yksin talossa mahdollisesti ilmenevien ongelmien kanssa. Puutteiksi lasken sen, että piippu on jossain vaiheessa päätetty sulkea, joten takkaa en kotiini saa. Saunan puute ei itselleni ole mikään ongelma. Vastapäätä taloa löytyy uimahalli, jossa voin käydä saunomassa ja kesällä käyn tietysti mökillä, josta löytyy maailman paras sauna!
Kuvia ja matkoja -blogiin en halua asumiseen ja sisustamiseen liittyviä asioita sen enempää sotkea, joten perustin Huvikummulle oman bloginsa. Käyppä kurkkaamassa!
Olen jo muutaman vuoden seurannut Kanta-Hämeen omakotitalomarkkinoita. Aluksi seutuun ja asuntomarkkinoihin tutustuen, sittemmin jo vähän vakavamminkin taloja katsellen. Taloja on tullut ja mennyt, mutta sitä unelmien pihapiiriä ei ole kohdalle sattunut.
Tänä syksynä aloin viemään haavettani määrätietoisemmin eteenpäin, olipa jossain vaiheessa jo uuden talon rakentaminenkin mielessä, kunnes kohdalle osui vanha osakeyhtiömuotoinen kolmen asunnon rivitalo Tervakoskelta. Huvikumpu nimeltään! Siinä loksahtivat lopulta paikoilleen juuri ne asiat, joita olen toivonut... muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta.
Tämä, vuonna 1919 valmistunut hirsitalo, on saanut juuri pintaansa uuden julkisivun, joka on vielä maalaamatta. Aiemmin on kunnostettu ikkunat, katto, lämmitysmuoto ja vähän sähköjäkin. Talossa asuu itseni lisäksi kaksi muuta perhettä, joten en jää yksin talossa mahdollisesti ilmenevien ongelmien kanssa. Puutteiksi lasken sen, että piippu on jossain vaiheessa päätetty sulkea, joten takkaa en kotiini saa. Saunan puute ei itselleni ole mikään ongelma. Vastapäätä taloa löytyy uimahalli, jossa voin käydä saunomassa ja kesällä käyn tietysti mökillä, josta löytyy maailman paras sauna!
Kuvia ja matkoja -blogiin en halua asumiseen ja sisustamiseen liittyviä asioita sen enempää sotkea, joten perustin Huvikummulle oman bloginsa. Käyppä kurkkaamassa!
tiistai 18. joulukuuta 2012
Gran Canaria - Puerto Rico - 17.11.12
Ensimmäinen viikko täynnä, toinen tulossa! Muutaman pilvisen aamun jälkeen aurinko paahtaa tänään pilvettömältä taivaalta. On todella kuuma eikä suorassa auringonpaisteessa viitsi kauaa olla. Minua on yöllä puraissut joku ötökkä, olkapäässä on reikä ja reiän ympärillä iso patti. Äidillä on onneksi lääkettä :-)
Tänään on selvästikin vaihtopäivä. En ole itsekään tottunut olemaan ns. rantalomalla kuin viikon ja nyt minulla on vielä viikon oleskelun jälkeen toinen viikko edessä. Luksusta!
Espanjalaisten perhekeskeisyys on selvästi huomattavissa kaikesta. Nuorin lapsista on aina tärkein ja pääsee joka paikkaan ensimmäisenä. Me olemme illalla ravintolassa Finnish Family, joka onkin ihan loogista, mutta jos pöydässä istuu 3 pariskuntaa, ovat he Family 1, Family 2 ja Family 3. Niinpä nimeämme itsekin hotellin perheitä familyiksi. Täällä on esimerkiksi juhlaFamily, joka on viettänyt täällä tämän viikon aikana kolmet juhlat. Siispä melkein jokaisena iltana on ravintolassa laulettu Happy Birthday:tä :-) Nyt seisovat juhlaFamilyn jäsenet tuolla kadun varressa odottamassa kyytiä lentokentälle. Juhlat ovat ohi ja arki taas edessä.
Eilisen taivalluksen jälkeen tarvitsemme lepoa, joten asettaudun altaalle ja varaan itselleni varjon ja pedin. Auringon paahtaessa vilvoittelen itseäni altaassa uiden. Haen kameran altaalle ja otan kuvia vedestä - kuinka se loistaa auringon paisteessa. Palmun alla on hienoa levätä. Isä lähtee kävelemään rannalle ja houkuttelee meidätkin kahvin jälkeen katselemaan rapujen touhuja rannassa. Ravut ovat ihmeen arkoja ja kävelevät vinottain ... vai onko se sivuttain. Pitkään pitää olla paikoillaan ennenkuin ne tulevat näkyviin kivien koloista.Vain yhdestä ravusta saan kuvia.
Aallot eivät kainostelleet vaan löivät rantakiville kovalla voimalla. Niitä on mukava kuvailla ja kotona sitten näkee, kuinka kuvat onnistuvat. Vaikka aurinko alkaa jo painua horisontin taa, on vieläkin niin kuuma, että hiki valuu kävellessä. Tänään on tainnut aurinko tarttua ihoonkin ja tehdä rusketusta punaisen värin tilalle. Lieneekö apteekista löytyneillä porkkanatableteilla tässä osaa tai arpaa?
Tänään on selvästikin vaihtopäivä. En ole itsekään tottunut olemaan ns. rantalomalla kuin viikon ja nyt minulla on vielä viikon oleskelun jälkeen toinen viikko edessä. Luksusta!
Espanjalaisten perhekeskeisyys on selvästi huomattavissa kaikesta. Nuorin lapsista on aina tärkein ja pääsee joka paikkaan ensimmäisenä. Me olemme illalla ravintolassa Finnish Family, joka onkin ihan loogista, mutta jos pöydässä istuu 3 pariskuntaa, ovat he Family 1, Family 2 ja Family 3. Niinpä nimeämme itsekin hotellin perheitä familyiksi. Täällä on esimerkiksi juhlaFamily, joka on viettänyt täällä tämän viikon aikana kolmet juhlat. Siispä melkein jokaisena iltana on ravintolassa laulettu Happy Birthday:tä :-) Nyt seisovat juhlaFamilyn jäsenet tuolla kadun varressa odottamassa kyytiä lentokentälle. Juhlat ovat ohi ja arki taas edessä.
Eilisen taivalluksen jälkeen tarvitsemme lepoa, joten asettaudun altaalle ja varaan itselleni varjon ja pedin. Auringon paahtaessa vilvoittelen itseäni altaassa uiden. Haen kameran altaalle ja otan kuvia vedestä - kuinka se loistaa auringon paisteessa. Palmun alla on hienoa levätä. Isä lähtee kävelemään rannalle ja houkuttelee meidätkin kahvin jälkeen katselemaan rapujen touhuja rannassa. Ravut ovat ihmeen arkoja ja kävelevät vinottain ... vai onko se sivuttain. Pitkään pitää olla paikoillaan ennenkuin ne tulevat näkyviin kivien koloista.Vain yhdestä ravusta saan kuvia.
Aallot eivät kainostelleet vaan löivät rantakiville kovalla voimalla. Niitä on mukava kuvailla ja kotona sitten näkee, kuinka kuvat onnistuvat. Vaikka aurinko alkaa jo painua horisontin taa, on vieläkin niin kuuma, että hiki valuu kävellessä. Tänään on tainnut aurinko tarttua ihoonkin ja tehdä rusketusta punaisen värin tilalle. Lieneekö apteekista löytyneillä porkkanatableteilla tässä osaa tai arpaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)