Hongkongiin

2.8.2011 Lontoo, Heathrow
Matkan alku ei olisi voinut olla sujuvampi. Kentälle mennessämme emme tienneet, onko lakko alkanut vai peruuntunut. Lähtöselvityksessä selvisi, että lennot lentävät ihan normaalisti. Sinänsä ihan helpottava tieto, koska illalla kurkkasin Cathayn kolme muuta tänään Lontoosta Hongkongiin lähtevää lentoa: jokaisessa yksi paikka jäljellä... Emme olisi siis päässeet tänään Hongkongiin, jos emme olisi ehtineet omalle lennollemme.
Lähtöselvitys ja turvatarkistukset ovat mennet sujuvasti, kukaan ei ole piippaillut eikä roskiin ole mennyt yhtään tavaraa. Vielä ei ole tullut mieleen mitään kotiin unohtunuttakaan (paitsi korvatulpat, mutta eiköhän niitä saa jostain ostettua).
Heathrowlla odotelemme nyt tietoa seuraavan lennon portista.

Matka jatkuu Lontoosta maailman toiseksi suurimmalla koneella Hongkongiin. Lontoossa bongattiin myös se suurin ja kyllä oli vaikuttavan kokoinen! Lentomatkaa on nyt tehty muutama tunti, oma sisäinen kello kulkee iltapäivää ja määränpäässä alkaa olla jo myöhä. Perille saavumme aamuseitsemältä, toivottavasti kohta tarjoiltava ruoka tainnutta edes hetkeksi ja auttaa uuteen päivärytmiin pääsyssä.

3.8.2011
Ei sitten tullut nukuttua lennon aikana yhtään, joten tämä päivä Hongkongissa on mennyt vähän hapuillen. Hotelli on hyvä ja keskeisellä paikalla, joten liikkuminen on helppoa.

Kuvassa hotellin aula.

Tänään on nähty Nathan roadia sen verran, kun hermot kellonmyyjiä kesti,

Kowloon Park,

Star Ferry,













sen satama Hongkongin puolella

ja ihan vähän Hongkongin saarta.


Keli on kostean kuuma, olisi hauska tietää, kuinka paljon lämmintä on oikeasti ollut... Lämpö on tuntunut riittävältä ja mieli halajaa ilmastoituihin tiloihin!

Matkustamisen helpottamiseksi ostimme Octobus-kortit, joilla onnistuu matkojen maksu ja joka käy maksuvälineenä muissakin paikoissa. Kiinalaista ruokaa emme ole vielä syöneet eikä paikalliset maut ole tulleet tutuiksi. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Nähtävää täällä riittäisi vaikka kuinka pitkäksi ajaksi ja siitä aiheutuukin runsaudenpula: kun aikaa on vähän ja väsymyskin vähän painaa, on vaikea päättää, mitä haluamme tällä visiitillä nähdä. Pakollinen lauttamatka saarten välillä on tehty ja Sinfony of Lights katsottiin illalla.


Peakille ajamme Tramilla huomenna, mutta muuten ohjelma on ihan auki. Kun vain muistaisi, minkä pankin parvekkeelta pääsee ihastelemaan kaupunkimaisemia, niin sen voisi vielä koittaa nähdä. Ihmetystä herättävät pilvenpiirtäjät edelleen, ovat ne niin ällistyttävän korkeita meidän kotoisiin tornitaloihin verrattuna!

Kello lähenee täällä yhtätoista ja aamulla on aikainen herätys, joten nyt pelit ja vehkeet kiinni ja unta palloon!