Darwin - Katerine Gorge

11.8.2011 Katerine Gorge

Torstai-aamuna olikin sitten aikainen herätys retkelle Katerine Gorgeen. Bussi lähti 6.15 hotellilta ja vei taas rantaan toisen hotellin pihaan. Siellä odotimme aikamme retkibussia ja tulihan se sieltä. Päiväohjelmaa kuunnellessamme yllätyksemme olikin suuri, kun opas kertoi paluuajan olevan yhdeksän kieppeillä illalla. 15 tuntia! Vau!

Lähdimme samaa tietä kuin Litschfieldiinkin mennessämme ja ajelimme muutaman tunnin ennen saapumista Adeleide Riverille. Siellä oli mahdollisuus ottaa aamupalaa. Me olimme kuitenkin syöneet vahvan, omatekemän aamiaisen hotellihuoneessa, joten emme ottaneet tällä pysähdyksellä muuta kuin vesitäydennyksen bussin vesisäiliöstä. Autiomaahan ei saa lähteä ilman vettä, joten sitä oli tässäkin bussissa runsaasti mukana.

Join vettä seuraavalla taipaleella kunnes vatsassa alkoi tuntua oudolta... Onneksi tajusin, että syy saattaa olla vedessä, ostin itselleni lähdevettä ja selvisin pelkällä säikähdyksellä. Vähän kipristeli päivän mittaan, mutta muuta ongelmaa ei tullut.

Jatkoimme Adeleide River War Cemesteryyn, siis hautausmaalle. Australialaiset muistelevat edelleen monessa kohdin toisen maailmansodan tapahtumia, joten tämänkin retken ohjelmaan tuollainen muistelutuokio oli otettu.

Matka jatkui Katerinen kylään (muutama tunti, kilometrejä en vielä tiedä, mutta päivitän ne tähän kotona, kun olen jutustellut G.uuglen kanssa). Katerinen kylässä opas kertoi ja näytti, kuinka paljon veden pinta joessa vaihtelee kuivan ja märän kauden välillä. Nyt on kuiva kausi, eikä vettä ollut paljoakaan. Ajoimme vanhaa siltaa pitkin, joten näimme hyvin uuteen, n.15 metkiä korkeammalla olevaan siltaan merkatut metrit. Metrejä oli 18 saakka ja vesi oli ollut tällä sadekaudella 23 metrissä! Siinä ei sitten käytetty vanhaa eikä enää uuttakaan siltaa...

Katerinen kylän jälkeen ajoimme Nitmiluk Nationalismi Parkiin, jäimme pois bussin kyydistä ja jatkoimme päiväämme lauttakyydillä Katerinen rotkossa. Tuota rotkoa ei oikein voi sanoin kuvata, maisemat olivat niin mahtavat. Kuvat puhukoot sitten puolestaan, kun niitä tänne joskus kotona lataan. Lautalla söimme lounaan, joka ei oikein vielä maistunut minulle... Miinuksena mainittakoon, että emme nähneet yhtään krokitiiliä emmekä myöskään lintuja, joita oli luvattu runsain mitoin :-(

Täällä näimme ikiaikaisia kalliopiirroksia

Rotkoristeilyn jälkeen piipahdimme vielä Edith Fallsilla, jossa oli taas mahdollisuus pulahtaa putouksen altaaseen uimaan. Nyt uskaltautui jo isäkin polskimaan, joten minä olen ainoa, joka ei ole vielä uinut tällä reissulla...

Ihmettelimme, miten vettä riittää putouksilla kuivan ajan loppupuolellakin ja miksi se on niin lämmintä (siis muiden mielestä, mun mielestä se oli ihan kamalan kylmää:-) ). Opas kertoi, että vesi tulee valtavista maanalaisista koloista ja luolista, joihin se märkänä aikana varastoituu. Maan alla on siis valtavia luolia, joista vesi hiljalleen virtaa putoukselle. Jännittävää :-)

Lepakoita oli taas puut pullollaan

Kansallispuistossa näimme matkamme ensimmäiset luonnonvaraiset vallabit

Pitkällä kotimatkalla pysähdyimme vielä Adeleide Riverillä iltapalalla ennen saapumista hotellille.