Darwin -> Cairns

12.8.2011 Darwin -> Cairns

Kello soimassa 04.10, joka ei eilisen, 15 tuntia kestäneen retkipäivän jälkeen tuntunut mukavalta! Mutta ei auttanut muuta kuin tavarat alas ja taxilla lentokentälle. Lento lähti 6,55 ja oli perillä Cairnsissa 9.50. Aikaeroa taas se puoli tuntia, joten lennon pituus oli vajaat 2 ja puoli tuntia. Edellisten lentojen ja raskaiden retkien jälkeen tuntui, että eihän lento päässyt vielä edes alkamaan, kun kone lähti jo laskeutumaan.

Cairnsin kentällä on jännä systeemi ilmoittaa hotellille saapumisesta. Siellä on kaksi luuria, jotka soittavat hotelliin, kun yläpuolelta löytyvästä listasta nappaa oman hotellin kolminumeroisen numeron ja rimpauttaa siihen. Näin hotellissa tiedetään, että olet saapunut ja osataan tulla noutamaan.

Oltiin hotellilla yhdentoista aikaan. Huone oli luvattu kahdeksi, joten vedimme simmarit jalkaan ja painuimme hotellin altaalle lepäämään. Kolme tuntia meni rattoisasti veden lämpöä ihmetellessä (oli taas vain minun mielestäni kylmää), auringossa paistuessa ja levätessä. Siinä maatessani totesin, että kyllä minut on luotu rantalomailijaksi :-) Ei ole ollut hullumpaa kiertää tätä isoa maata, mutta kun aurinko lämmitti ihoa ja vieressä oli kylmä juoma, tuntui, ettei mitään tämän parempaa voi olla!

Hotellin altaalla odottelemassa avaimia kämppään

Täällä Cairnsissa meillä on kaksio. Siis kaksi makuuhuonetta, olkkari ja keittiö. Muualla olemme olleet kahdessa kahden hengen huoneessa.

meidän kämppä oli tuossa keskikerroksessa

Jossain vaiheessa iltapäivää lähdimme vähän rantaan pörräämään. Veden ääreen päästyämme hämmästys oli suuri: vesi oli paennut varmastikin kilometrin päähän ja mietimme jo, onko tsunami tulossa. Koska muut rannalla olijat ottivat tilanteen tyynen rauhallisesti, tulimme mekin siihen tulokseen, että kyseessä on laskuvesi. Missään en ole nähnyt veden kuitenkaan pakenevan noin kauas.

Rantaviivaa

Bushfire

Rannalla oli paljon erilaisia vesilintuja, joten sinne on vielä mentävä telen kanssa vähän zuumailemaan!

Kävimme rannasta löytyneessä Italialaisessa ravintolassa syömässä ja kipitimme rantakauppojen kautta kotiin. Kello on nyt yhdeksän ja taidan olla ainoa, joka on vielä hereillä tässä hotellihuoneessa. Kuvastaa aika hyvin viime päivien raskautta:-)

Taidanpa lähteä itsekin nukkumattia moikkaamaan, jotta jaksan huomenna Suurella Valliriutalla snorklata (tosin ensin pitäisi saada kroppa uskomaan, että vesi on ihan(an) lämmintä).