Tomera tyttö

Äidit osaavat (tai ainakin oma äitini on osannut) säästää lastensa elämän varrelta muistoja, joiden voi arvata olevan tärkeitä lapsen elämän myöhäisemmässä vaiheessa.

Vuonna 1983 (heinä-elokuu) olin juuri täyttänyt 18 vuotta ja sain luvan lähteä kielikurssille Englantiin, Eastbourneen tarkemmin sanottuna. Elettiin aikaa ennen tietokoneita ja kännyköitä, joten olen lähettänyt kotiin kirjeen (ehkä useammankin), jonka äitini on säilyttänyt ja antoi minulle taannoin.

Olen nauranut kirjeelle monet naurut ja tänään luin kirjeen työkavereillenikin :-) Tulipa mieleeni jakaa se myös täällä blogissa. Jääpä elämään tänne, mikäli minä onnistun alkuperäisen kirjeen jotenkin hukkaamaan.

8.8.83
Eastbourne

"
Heippa!
Nyt lähtee viimeinen viesti täältä saarilta. Kohta sitä tullaan KOTIIN! Tarkemmin sanottuna tiistaina 16.8. kello 16.35. Tulkaapas kantamaan mun tavarat! Niitä onkin kerääntynyt tässä kuukauden sisällä aika paljon lisää. Mä sain vasta viime viikon lopulla tietää, että täältä saisi viedä vain 300 suomen markan edestä tavaraa. Mulla menee jo levyt yli sen hinnan. Mut mä aion SALAKULJETTAA ne kotiin! Sit musta tulee paatunut gangsteri. Joopajoo.

Eilen illalla tultiin "kotiin" Ranskasta. Meitä oli samassa bussissa meidän ryhmä ja 2 norjalaista ryhmää. Ja ne norjalaiset laulo koko matkan! Ei hetkeäkään hiljaisuutta. Hermot meinas mennä. Eihän ne sillon laulanut, kun ne myöhästy. Ja ne myöhästy joka paikasta. Mut kun ne vihdoin tuli, ni se alko heti.

Ollillakin alko tänään koulu! On varmaan kivaa.
ONNEKSI OLKOON OLLILLE. Tää kirje tulee varmaan just sopivasti Ollin synttäreille. Muistakaa jättää jätskikakkua mulle! Hannulle tiedoksi, että ne levyt jouduttiin tilaamaan ja ne tulee keskiviikkkona. Että varaapas rahat esille!

Tiistaina, kun mä tuun kotiin, ni äidille tiedoksi, että jos sopii, niin ruoaksi matoruokaa tai makaroonilaatikkoa ja jälkiuunileipää! Ei missään tapauksessa paahtoleipää tai rehuja (papuja). Nyt tarttis varmaan lopettaa, kun tää paperikin loppuu. Nähdään lentokentällä.
t.Johanna
"

Tämän päivän huomioita kirjeestä:

Vuonna 1983 elettiin aikaa, jolloin uutuuslevyt tulivat suomeen todella pitkällä viiveellä, jos tulivat ollenkaan. Kun ystävä matkusti ulkomaille, oli hänellä varmasti koko ystäväpiirin levytoivelista mukanaan ja voi sitä onnellista, joka sai toivomansa levyn tuomisiksi.

"Norjalaiset lauloivat ärsyttävästi" - toisin kuin minä :-) Minähän lauloin kauniisti... koko mummolamatkan (3½ h.), mikäli pojat eivät saaneet lahjottua minua hiljaiseksi. Sitten isompana osasimme jo sopia ja sopimus oli aina minun kannaltani tappio: sain laulaa vasta viimeisellä tiellä, joka ei ollut varmasti edes 30 km pitkä.

Äidiltäkin olen tehnyt näppärän ruokatilauksen kotiinpaluupäivälle.

Ja tämän kirjeen perusteella perheen kotisuomessa piti päästä selvyyteen, miten minun viikkoni on Englannissa mennyt :-)

Olenpa tainnut olla kertakaikkisen tomera tyttö :-)