Uudet kaverini

Sain eilen koulusta lainaksi objektiivin, jota joskus haaveilin hankkivani eli ns. legendan 

Lähdin luonnonsuojelualueelle katsomaan, olisivatko kurjet paikalla. Ainakin joutsenet, töyhtöhyypät ja joitain liroja siellä olisi. Lampaat ja ylämaan karja laiduntavat peltoja, joten niistäkin voisi joitain otoksia saada.

Opettaja jo vähän varotteli, että ilman jalustaa voi olla vaikea kuvata pitkillä etäisyyksillä, mutta lähdin ennakkoluulottomasti koittamaan :-)

Tässäpä uudet kaverini:

Ensin paikalla olivat joutsenet, töyhtöhyypät ja hanhet

Isommatkin halusivat päästä veden ääreen

Tulkaahan nyt sieltä

No joo joo, oota nyt ihan rauhassa!

Lopulta saapuivat myös kurjet

Kuvat on ihmeen pehmeitä. En tosiaan oikein päässyt sinuiksi objektiivin kanssa, mutta sitä vartenhan täällä ollaan, että harjoitellaan ja opitaan.

Ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) itse kirjoitettu pakina

Koulussa kun on, tulee siellä tehtäviä, joita ei odottaisi eteensä tulevan...

Kaikki sai alkunsa siitä, kun en päässyt osallistumaan opetukseen kahdella ensimmäisellä opetusviikolla (eka viikko oli vain tutustumista opetukseen ja koulurakenuksiin). AV-journalismin kurssilla saimme tehtävän tehdä haastattelun. Noh, paikalla olleita opiskelijoita ohjeistettiin tekemään haastattelukysymykset toisistaan (parityö), mutta minullahan ei sellaista mahdollisuutta ollut. Kehittelin siis omat kysymykseni uudesta koulurakennuksestamme Lime-mediakeskuksesta. Rakennus on valmistunut viime talvena ja sen myötä meillä on aika kivat mahdollisuudet opiskeluun. Tein siis haastattelukysymykset av-puolen tiiminvetäjälle uudesta talosta.

Koska kyse oli journalismista, ei tehtävä tietystikään päättynyt tähän, vaan kysymysten perusteella pidettiin haastattelut ja haastattelun perusteella piti kirjoittaa juttu. Niinpä minä rohkeana (?) tyttönä laitoin kysymykseni tiiminvetäjälle sähköpostilla :-) Aikataulu oli kuitenkin liian kireä hänelle, joten opettaja antoi minulle toisen jatkotehtävän: Kirjoita pakina jostain ajankohtaisesta aiheesta.

Pakina? Mikä on pakina? Ei muuta kuin wikipedia auki ja pakinan määrittelyä etsimään. Olin lukenut joitain pakinoita, joten suunnilleen tiesin mistä on kyse. Aika vaativan tehtävän antoi opettaja näin opiskelun alkuun...

Mietin pakinaan aiheita ja kyselin ystäviltä vinkkejä. Kirjoittaisinko Nokiasta vai "kansantalouden rakennemuutospaketista"? Pyörittelin aiheita mielessäni ja päädyin siihen, että aiheen tulee olla minulle tuttu ja yksinkertainen, koska tyylilaji on uusi ja haasteellinen. Takaisin omaan arkeen siis.

Haastattelukysymykset tein koulurakennuksesta, joten pakina alkoi muotoutua opiskelun ja koulun ympärille. Tässäpä siis ensimmäinen pakinani...

 Kokkolaan koulun penkille

Aloitin opiskelun. Kokkolaa lähempää ei koulua löytynyt, matkaa 400 kilometriä. En aja päivittäin.
Oli hankittava asunto. Solussa olisi voinut olla hauskaa ja olisin voinut vahingossa tutustua uusiin ihmisiin. Hain yksiötä. Sain sen, nyhjötän kotona yksin.  

Koulurakennus on uusi. Tilat on hienot eikä niistä puutu mitään. Paitsi öljyä saranoista ja ilmastointi leffateatterista. Tuolitkin natisevat kivasti. Opea se häiritsee.

Koulussa tutustun väkisinkin luokkakavereihin. Tytöt on kilttejä ja pojat häiriköi. Esimerkiksi Kalle (nimi muutettu). Toiminut 10 vuotta henkilökohtaisena avustajana. On tainnut saada paljon aiheita lyhytelokuviin. Usein suukapulan tarpeessa, ainakin open mielestä. Meitä muita Kalle huvittaa. Pitää tunnelman luokassa keveänä.

Meillä on monta opea, kaikki vähän erilaisia. Yhden tunnilla on hauskaa. Siellä joutuu kuuntelemaan ja uskaltaa vastata, kun ope kysyy.
Toisen tunnilla kannattaa olla ajoissa, koska ovi menee lukkoon, kun tunti alkaa. Niin ope ensimmäisellä kerralla kertoi. Lukkoon oven laittaa Kalle, koska on periaatteen mies. Ja ope juoksee avaamassa ovea myöhästyjille.

Olisipa kiva, jos voisi keskittyä pelkästään opiskeluun, mutta ruokaakin pitää saada. On mulla kyllä vararavintoa, mutta laskuja sillä ei pysty maksamaan. Jos en tekisi illalla töitä, viettäisin aikaa kaupungilla koulukavereiden kanssa ja verkostoituisin. Siitä olisi hyötyä tulevaisuudessa. Mutta ei. Istun koneen äärellä ja teen töitä, joiden vuoksi päätin lähteä opiskelemaan.
 

Elämä asettuu uomiinsa taas uudella paikkakunnalla

Syksy on ollut muutosten ja kokemusten aikaa. Syyskuun puolivälissä aloitin opinnot täällä Kokkolassa, olin välillä viikon töissä Riihimäessä, toisen viikon Islannissa (josta kuvia vähän myöhemmin) ja tämä viikko onkin vierähtänyt täyspäiväisesti opiskellen (ja iltasella vähän töitä tehden).

Opiskelu on mielenkiintoista. Uppoudun tähän näköjään ihan kokonaan, niinkuin tapahtuu yleensäkin, kun elämässäni tapahtuu jotain uutta. On erilaisia opettajia ja uusia luokkakavereita, paljon uutta ja monpuolista tietoa, erilaisia tehtäviä. 

Tämä viikonvaihde on ensimmäinen, jonka vietän täällä Kokkolassa. Lähden kohta luonnonsuojelualueelle katselemaan ja kuvaamaan majakoita ja luontoa. Kävin siellä jo eilen auringon laskeuduttua ja paikka näytti mielenkiintoiselta ja sopivan rauhalliselta minulle viettää aikaa. 

Muutaman viikon koulutehtäviäkin on pitänyt vähän kiriä kiinni. Onneksi olemme vielä alkeissa ja tuntuu, että saan asiat selville tehtävien ja materiaalien avulla (tosin tiedän nyt jo kokemuksesta jääväni paljosta paitsi, jos en kouluun mene!).

Ensimmäiset kuvankäsittelyharjoituksetkin olen jo tehnyt. Tässä kuvien yhdistäminen, eli tavallaan kollaasin teko.

Kuvat on otettu oman kodin pihasta tänä kesänä jonkun sateen jälkeen. 

Kokkolaan!

Kesä meni blogia päivittelemättä. Sen verran paljon on kesän aikana tapahtunut, että blogimaailma on jäänyt huomiotta. Koitan kuitenkin ryhdistäytyä ja jatkaa tätä hauskaa harrastusta uusista kuvioista bloggaillen.

Tänään koittaa nimittäin uusi aika elämässä, kun suuntaan autoni kohti Kokkolaa ja aloitan opiskelut. Kai sitä näinkin "vanhana" vielä voi koittaa jotain oppia :-) Seuraavan (ainakin) kahden vuoden aikana koitan saada opittua media-assistentin tiedot. Keskityn visuaaliseen puoleen eli valokuvaukseen ja kuvankäsittelyyn, mutta varsinkin ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana saan yleiskäsityksen koko alasta. Kaikki on ihan uutta, joten mielenkiintoiset vuodet varmasti tulossa.

Ihan kokonaan en voi opiskelijaelämään heittäytyä, koska syödäkin pitää ja laskut maksaa. Niinpä opiskelen työn ohessa joko täällä Tervakoskella tai Kokkolassa, tilanteesta riippuen. Työnantajani suhtautuu myönteisesti etätöihin, joten sitä kautta minulla avautuu tällainen hieno mahdollisuus. Muutaman kuukauden lukukaudessa koitan kuitenkin irrottautua töistä ja keskittyä pelkästään opintoihin. Saa nähdä, kuinka homma onnistuu.

Nyt kuitenkin kohti uusia haasteita !