Darwin - Katerine Gorge

11.8.2011 Katerine Gorge

Torstai-aamuna olikin sitten aikainen herätys retkelle Katerine Gorgeen. Bussi lähti 6.15 hotellilta ja vei taas rantaan toisen hotellin pihaan. Siellä odotimme aikamme retkibussia ja tulihan se sieltä. Päiväohjelmaa kuunnellessamme yllätyksemme olikin suuri, kun opas kertoi paluuajan olevan yhdeksän kieppeillä illalla. 15 tuntia! Vau!

Lähdimme samaa tietä kuin Litschfieldiinkin mennessämme ja ajelimme muutaman tunnin ennen saapumista Adeleide Riverille. Siellä oli mahdollisuus ottaa aamupalaa. Me olimme kuitenkin syöneet vahvan, omatekemän aamiaisen hotellihuoneessa, joten emme ottaneet tällä pysähdyksellä muuta kuin vesitäydennyksen bussin vesisäiliöstä. Autiomaahan ei saa lähteä ilman vettä, joten sitä oli tässäkin bussissa runsaasti mukana.

Join vettä seuraavalla taipaleella kunnes vatsassa alkoi tuntua oudolta... Onneksi tajusin, että syy saattaa olla vedessä, ostin itselleni lähdevettä ja selvisin pelkällä säikähdyksellä. Vähän kipristeli päivän mittaan, mutta muuta ongelmaa ei tullut.

Jatkoimme Adeleide River War Cemesteryyn, siis hautausmaalle. Australialaiset muistelevat edelleen monessa kohdin toisen maailmansodan tapahtumia, joten tämänkin retken ohjelmaan tuollainen muistelutuokio oli otettu.

Matka jatkui Katerinen kylään (muutama tunti, kilometrejä en vielä tiedä, mutta päivitän ne tähän kotona, kun olen jutustellut G.uuglen kanssa). Katerinen kylässä opas kertoi ja näytti, kuinka paljon veden pinta joessa vaihtelee kuivan ja märän kauden välillä. Nyt on kuiva kausi, eikä vettä ollut paljoakaan. Ajoimme vanhaa siltaa pitkin, joten näimme hyvin uuteen, n.15 metkiä korkeammalla olevaan siltaan merkatut metrit. Metrejä oli 18 saakka ja vesi oli ollut tällä sadekaudella 23 metrissä! Siinä ei sitten käytetty vanhaa eikä enää uuttakaan siltaa...

Katerinen kylän jälkeen ajoimme Nitmiluk Nationalismi Parkiin, jäimme pois bussin kyydistä ja jatkoimme päiväämme lauttakyydillä Katerinen rotkossa. Tuota rotkoa ei oikein voi sanoin kuvata, maisemat olivat niin mahtavat. Kuvat puhukoot sitten puolestaan, kun niitä tänne joskus kotona lataan. Lautalla söimme lounaan, joka ei oikein vielä maistunut minulle... Miinuksena mainittakoon, että emme nähneet yhtään krokitiiliä emmekä myöskään lintuja, joita oli luvattu runsain mitoin :-(

Täällä näimme ikiaikaisia kalliopiirroksia

Rotkoristeilyn jälkeen piipahdimme vielä Edith Fallsilla, jossa oli taas mahdollisuus pulahtaa putouksen altaaseen uimaan. Nyt uskaltautui jo isäkin polskimaan, joten minä olen ainoa, joka ei ole vielä uinut tällä reissulla...

Ihmettelimme, miten vettä riittää putouksilla kuivan ajan loppupuolellakin ja miksi se on niin lämmintä (siis muiden mielestä, mun mielestä se oli ihan kamalan kylmää:-) ). Opas kertoi, että vesi tulee valtavista maanalaisista koloista ja luolista, joihin se märkänä aikana varastoituu. Maan alla on siis valtavia luolia, joista vesi hiljalleen virtaa putoukselle. Jännittävää :-)

Lepakoita oli taas puut pullollaan

Kansallispuistossa näimme matkamme ensimmäiset luonnonvaraiset vallabit

Pitkällä kotimatkalla pysähdyimme vielä Adeleide Riverillä iltapalalla ennen saapumista hotellille.

Darwin - Litchfield

10.8.2011 Litschfield

Shuttle-bussi odotti meitä aamulla hotellin pihalla ja vei meidät toisen hotellin pihaan, jossa iso bussi mahtui kääntymään. Päivä oli jo valjennut, kun lähdimme ajamaan Darwinista etelään kohti Litschfieldin kansallispuistoa. Maan halki kulkee yksi valtatie, jota pitkin pääsee Alice Springsin kautta aina Adelaideen asti. Ei siis ollut paljoakaan reittivaihtoehtoja! APT:n (suuri Australialainen retkijärjestäjä) tapana näyttää olevan se, että retkiopas on samalla bussikuski. Tälle retkelle meille sattui vähän hiljaisempi opas ja sehän oli meidän kannaltamme ihan hyvä asia. Opas kertoi kaiken tarpeellisen, ei puhua pälättänyt mitään ylimääräistä eikä sanonut kaikkea viittä kertaa niinkuin Blue Mountainsin opas :-)

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Batchelorin kylässä. Ja ei! En lähtenyt etsimään poikamiehiä :-) Tarkistimme koti-ikävää poteneen tsekkoslovakialaisen miehen rakennuttaman linnan (leikki-sellaisen) ja jatkoimme termiittipesäkaupunkiin, jonka termiitit olivat rakentaneet keskelle Litschfieldin kansallispuistoa.

Termiitit rakentavat pesänsä osoittamaan määrättyyn suuntaan, jotta pesän lämpötila pysyy vakaana eikä keskipäivän aurinko pääse polttamaan asukkaita omaan kotiinsa. Pesiä on kahdenlaisia: litteitä ja epämääräisiä möykkyjä. Väristä erottaa, onko pesässä asukkaita vai onko se hylätty: jos pesä on maan värinen, on siellä vielä termiitit sisällä, mutta jos se on alkanut tummua, ovat asukkaat hylänneet pesän.

Termiitit pitivät vielä kotinaan

Tämän olivat jo hylänneet

Tästähän voi päätellä ilmansuunnat

Vähän niinkuin hautausmaa

90 prosenttia New Territoryn pinta-alasta on eukalyptusmetsää. Eukalyptuspuita on maassa 700 eri lajiketta! Aika montaa sorttia. Puiden runkojen alaosat ovat mustia n. puolentoista metrin korkeudelle. Ihmettelimme, mistä moinen johtuu. Opas selitti, että metsät poltetaan vuosittain, jotta metsässä kasvava ruoho (joka palaa erityisen kuumalla liekiillä), ei ehtisi kasvaa niin isoksi. Jos ruoho kasvaa liian isoksi ja syttyy palamaan, ylettyy palo niin korkealle, että puun yläosatkin syttyvät palamaan. Tämä tuhoaa koko puun. Mikäli puskat palavat pienellä, hallitulla liekillä, säästyvät puut ja metsän aluskasvillisuus uudistuu. Metsiä poltetaan aboriginaaleilta saatujen oppien mukaan. Näin toimien pienennetään suurten, tuhoisien metsäpalojen syttymistä.

tässä ruoho oli jo ehtinyt vähän kasvaa

Ajoimme sellaisten alueiden läpi, jotka oli poltettu viime viikollakin. Näissä kohdin ei vielä uutta kasvillisuutta ollut puiden juurille kasvanut. Jo muutamassa viikossa kasvu kuitenkin toipuu ja metsässä on vihreä aluskasvillisuus.

Litschfieldin kansallispuiston suurimmat nähtävyydet metsien ja termiittipesien lisäksi olivat putoukset. Vierailimme kolmella putouksella, joista ensimmäinen oli Florence Falls. Putouksella oli reilun kilometrin pituinen luontopolku, jonka taivalsimme reheviä metsämaisemia ihaillen. Maasto on pohjoisessa tähän aikaan vuodesta kuivaa, joten putousten raikkaus ja vehreys toivat mukavaa vaihtelua maisemiin. Florence Fallsissa olisi ollut mahdollisuus pulahtaa veteen, mutta me emme vielä tässä vaiheessa uineet.

Florence Falls

Seuraava rotko oli Tolmer Falls, jota katsoimme lintuperspektiivistä käsin. Aika jylhän näköiset olivat maisemat myös siellä.

Tolmer Falls

Lounaan jälkeen asetuimme muutamaksi hetkeksi Wangi Fallsille. Äiti ja veli kävivät uimassa ja me isän kanssa tutkimme luontotauluja ja katselimme ympärillemme.

Wangi Falls

Putoukselle ei aina pääse uimaan. Kuivalla kaudella vedessä ui vain makean veden krokotiilejä, mutta märällä kaudella (Australiassa on kaksi vuodenaikaa: kuiva ja märkä) joki virtaa niin vuolaasti, että suolaisen veden krokotiilit pääsevät uimaan putoukselle. Tällöin ei uiminen ole sallittua. Suolasen veden krokotiilit ovat ilmisille vaarallisia, mutta makean veden krokotiilit syövät vain kaloja eivätkä näinollen ole vaaraksi pienille polskijoille.

Putouksen lähipuut olivat täynnä päivää paistattelevia lepakoita. Niitä oli todellakin puu täynnänsä, aika hurja näky. Lepakot vaihtoivat välillä paikkaa (oliko niin, että aamulla valittu paikka vaihtui päivän mittaan varjopaikasta aurinkopaikaksi, vai mistä mahtoi paikan vaihtuminen johtua) ja juttelivat toisilleen hurjasti kirkuen.

Uinti- ja luontohetken jälkeen joimme vielä kahvit pysähdyspaikalla ennenkuin lähdimme ajelemaan takaisin Darwiniin päin. Hotellilla olimme puoli seitsemän aikoihin, joten päätimme siirtyä hotellin ravintolaan syömään, hotellissamme kun sattui olemaan kaupungin ainoa näköalaravintola. Hienohan se auringonlasku olikin, niin kauan (tai vähän) aikaa, kun sitä riitti.

Painuimme ajoissa pehkuihin, koska seuraavana päivänä olikin retkelle lähtö jo klo 6.15 hotellin edestä!

Sydney -> Darwin

9.8.2011 Sydney to Darwin

Aikamme Sydneyssä oli ohi ja jatkoimme matkaamme Darwiniin. Aamulla ehdimme syödä runsaan aamiaisen hotellilla ennen kyytiä lentokentälle. Kone oli aiempiin matkamme koneisiin verrattuna pieni, mutta hyvin silläkin matka taittui. Sydneyn kentällä oli ruuhkaa, joten odottelimme jonkin aikaa lähtöä ja katselimme, kun koneita laskeutui ja nousi. Viimein tuli meidänkin vuoromme. Perässä odotti jo iso joukko seuraavia lähtijöitä. Vilkas näytti kenttä olevan.

Sydneystä Darwiniin tällaisella koneella

Minulla oli onni istua ikkunapaikalla juuri tämä lento. Oli mielenkiintoista nähdä, millaista autiomaata suurin osa tästä mantereesta todellakin on! Pitkiä suoria teitä aavikon läpi. Oli onni, että emme lähteneet alkuperäisen suunnitelman mukaisesti tekemään matkaamme ajamalla aavikolla asuntoautolla!

Kone laskeutui kolmen maissa ja pääsimme hotellille näppärästi taxilla. Täällä koimme senkin ihmeen, että kelloja siirrettiin puoli tuntia taaksepäin. Olen aina kuvitellut, että minuutit ovat kaikkialla samat, vain tunteja siirretään, mutta nyt olen oppinut, että näin ei täällä pohjois-Australiassa olekaan.

Lämpöä täällä on kolmisenkymmentä astetta, siis ihan tarpeeksi, että hien saa pintaan. Hotellissa on uima-allas, mutta ainakaan tänään emme vielä pulahtaneet veteen. Vesi on kuulemma lämmintä, joten siinä mielessä uimaankin voisi mennä.

Kotiuduimme hotelliin ja lähdimme vähän Darwinin keskustaan pörräämään :-) Meren rannalla on Waterfront, jossa oli hauska aaltoallas, hiekkaranta ja nurmialueita, joilla sai oleilla ja nauttia lämmöstä. Kävelimme rannalla ja istahdimme muutamaankin ravintolaan ruoan toivossa, mutta ravintoloissa ei välitetty meitä palvella. Onneksi näin, koska löysimme rannan läheisyydestä mainion ruokapaikan,jossa annosten koollakaan ei kitsasteltu. Palvelu oli hyvää ja nopeaa. Tuli ihan sellainen tunne, että tänne voisi tulla toisenkin kerran.

Waterfront

Kävelimme hotellille päin rantabulevardia ja ihmettelimme, miksi sitä ei oltu kunnostettu oikeaksi bulevardiksi. Ilta-aurinkokin laski juuri ja seutu olisi ollut hienoa, mikäli se olisi laitettu ns. turistikuntoon. Kuvat kertovat sitten lisää, kunhan saan ne julkaisukuntoon.

Darwinin rantaa

Tilaa vaikkapa rantakahvilalle olisi kyllä ollut

Eikä auringonlaskussakaan ollut moittimista

Nyt kello on puoli kymmenen ja olemme kaikki ihan nukkumaanamenokunnossa. Ihmeesti tämä matkustaminen väsyttää!

Huomenna on vuorossa retki Litschfieldin kansallispuistoon. Lähtö on aamulla seitsemältä, joten paras mennä nukkumaan.