25.08.2013 Islanti - Snaefellsnes

Kukko on herännyt. Kurkkaan kelloa, se on 6.30. On aamu.
Auton ikkunat ovat märät, mutta näen edessä siintävän mäen ääriviivat. Onko sumu hälvennyt? Sadekaan ei piiskaa auton kattoa. Olisipa mukavaa, jos keli olisi parempi, olemmehan menossa katsomaan kultaista kolmiota tänään. Lämpötila yhdeksän maissa 6,5 astetta.

Matkasuunnitelmammehan ei ollut kiveen hakattu, joten muutimme sitä heti aamulla. Lähdemmekin kohti Islannin toista sormea Snaefellsnesia. Matkalla katsastamme Islannin korkeimman putouksen.

klo 20.00
Kuinka kirjoittaa tällaisesta päivästä? Mistä löytää sanat kertomaan siitä, mitä olemme tänään kokeneet.

Aamun valjettua lähdin katsastamaan, millaiseen paikkaan olimme illan hämärtyessä automme parkkeeraneet. Tie 36 kulkee vuorten välissä, joten tien molemmilla puolin nousivat vihreät mäet. Lähdin kulkemaan pikku tietä ja löysin sen, mitä olen koko kesän koittanut kotona metsästää: kasvit täynnä pisaroita! Muutama kuva laajakulmaobjektiivilla ja loput makrolla:

olisin voinut kuvailla kesän aikana jotain ihan muuta... :-)

Ilma oli sumuinen ja hetken kuvattuani alkoikin taas tihuuttaa vettä. 

Yöpaikkamme mäeltä katsottuna

Aamiaisella vaihtuneen matkasuunnitelman vuoksi lähdimme ajamaan takaisin 1. tielle suuntana pohjoinen ja Islannin korkein vesiputous Glymur. Ajoimme kauniissa maisemissa vuonon reunaa jääden hetkeksi ihastelemaan lohijoen tyrskyjä. 

Laxa I Kjos

Vuonon pojukassa käännyimme Glymur-viitan osoittamaan suuntaan. Vähän kyllä ihmettelimme, kun netistä ei löytynyt juurikaan kuvia tästä ihmeestä, ja perille päästyämme asia selvisikin: kohta, johon tie päättyy on 10 km:n päässä putouksesta ja tuo matka oli tarkoitus vaeltaa. Vesisateessa päätimme jättää tällaisen riemun väliin. Varmasti näkisimme vesiputouksia tällä matkalla ilman 10 km:n sateessa ja liukkaassa patikointiakin. 

Totesimme, ettei tiekarhu ollut poikennut tällä tiellä viime vuosina. Pikkuveli oli sitä mieltä, että tien kunnon lisäksi Islantilaiset voisivat panostaa säähänkin vähän enemmän. Putouksille ajaessamme totesimme, että lampaisiin he olivat panostaneet. Vastaan tuli nimittäin 3 lammasta, jotka olivat muuten ihan valkoisia, mutta niillä oli mustat naamat. Olivat jokseenkin hauskan näköisiä :-) 

Jääkaapin ja vatsamme täytimme Borgarnesin pienessä kylässä. Bonus on kuulemma Islannin halvimpia kauppoja ja Bonuksen porsas näkyykin melkein jokaisessa vähän isommassa kylässä. Syömässä kävimme Trip Advisorin suosituksesta Eddu Veroldissa. Pikkuveljen hampurilainen oli kuulemma ihan hyvää, meidän muiden päivän kalana syöty turska ei maistunut juuri miltään. Vatsansa sillä kuitenkin täyteen sai, joten pääsimme jatkamaan matkaa kohti Snaefellsnesiä.

Snaefellsnesin kerrotaan olevan Islannin henkisten voimien keskittymä. Menninkäisiä ja trolleja vilisee joka puolella. Jotenkin on helppo uskoa tarinoita, kun katselee maisemia niemen kärjessä. Laavavirtauksia, kivenlohkareita, kuumaisemaa, tulivuoria, ikijäätä. Islantilaiset ovat ymmärtäneet suojella niemen kärjen luonnonsuojelualueeksi, jolla yöpyminen ei ole sallittua. Päivän kruunasi sateen loppuminen ja auringon ilmestyminen lämmittämään jäseniä. Auringon valossa värit pääsivät hyvin esille ja maisema oli todella hämmästyttävä. Sumun tilalle on tullut tuuli, joka ottaa napakasti autoon kiinni. Kaiken kaikkiaan parempi kuitenkin näin.

Yöpuulle asetumme tien 54 varteen. Meren vellonta kuuluu ulkoa ja ikkunasta näkyy vihreä vuoren seinämä vesiputouksineen. Ei hullumpi paikka viettää yötä.

Reitti kartalla

Islanti (Keflavik -> tie 36) - 24.8.2013

24.8.2013
klo 14.30 (17.30 suomen aikaa)

Kotipihalla lähtöaamuna

Aamu valkeni aurinkoisena herätyskellon herättäessä seitsemältä. Eilinen ilta meni pakkaillessa ja oudolta tuntui, kun mukaan pakattiin villaista, fleeceä ja sadetta & tuulta pitävää vaatetta. Harvemmin on matkalaukkuni täyttynyt tällaisilla varusteilla matkalle lähtiessäni, mutta tänään onkin suuntana Islanti, tuo tulen ja jään maa.

Eksoottinen Islanti on jo pitkään ollut haaveissani ja viime talvena mainitsin siitä isälleni. Muuta ei tarvittukaan, kun matkan suunnittelu alkoi. Kun matkasta innostui myös pikkuveljeni, on porukka sama kuin 2 vuotta sitten Australiassa. Tutussa porukassa on turvallista matkustaa.

Jo Australian matkaa suunnittelimme tehtäväksi matka-autolla, mutta suunnitelma peruuntui, kun ymmärsimme maan etäisyydet. Islanti on kuitenkin ympärysmitaltaan vain pieni osa Australiasta, reilut 1000 km, joten sinne matka-autolla matkustus sopii mainiosti. Niinpä tilasimme lennot Icelandairilta (360€/nuppi) ja vuokrasimme auton, johon me kaikki hyvin mahdumme (300€/nuppi).

Lentokoneessa istuessa tulee mieleen kaikenlaisia tarinoita, joita on Islannista lukenut ja hienoja paikkoja, joita pitäisi seuraavan viikon aikana omatoimisesti löytää. Reittisuunnitelma on tehty suurpiirteisesti, joten yllätyksille on sijaa eikä mikään pakota meitä etenemään suunnitelman mukaan. Norjalaisten öljynporauslauttojen yläpuolella ei voi muuta kuin huokaista. Kauan odotettu matka on alkanut :-)
***
On ilta, tai oikeastaan yö. Paikallista aikaa 21.45, eli suomen aikaa kohta yksi yöllä. On ollut pitkä päivä. Lento oli tasainen, mutta koskaan en ole ollut koneessa, kun laskeutuminen on ollut näin epävakaa (raf landing). Melkein tuli jo hankala olo... Kaikki meni kuitenkin hyvin ja hetken kentällä odoteltuamme tuli asuntoauton vuokrafirman ihminen hakemaan meitä. Autoon tutustuminen ja sen tarkistus vei oman aikansa, joten pikaisen kauppareissun ja iltaruoan jälkeen ajoimme Reykjavikin ohi kohti Pingvelliriä. Kartanlukija (=minä) on vielä vähän ruosteessa ja risteykset tulevat nopeasti vastaan, joten muutaman kerran kävimme ottamassa vauhtia vähän ideaalireittiä pidemmältä. Tasaisen pysähdyspaikan löysimme 36-tielle käännyttyämme melkein heti. Tässä olemme purkaneet laukut ja tehneet itsellemme pedit. Nyt alkaa jo olla myöhä, joten uni pyrkii väkisinkin silmään.

Asuntoautolla voi Islannissa parkkeerata yöksi luonnonsuojelualueita lukuunottamatta mihin vain. Leirintäalueita on kuulemma melkein joka kylässä, joten sellaisen löytyminen ei liene hankalaa sekään. Joskus menemme varmasti camping-alueelle, mutta tämä ensimmäinen yö menee nyt näin.

Keli on ollut sumuinen ja tihkusateinen. Lämpöä on n. 9 astetta. Ilma tuntuu kuitenkin jotenkin leppoisalta, joten ihan kamalan kylmän tuntuista ei ole ollut.

Keflavikin lentokentän "näkymät"

Maisemat Keflavikissa (se, mitä niistä näkyi) näyttivät tässä kelissä kuin viimeistelemättömältä rakennustyömaalta. Luonnonsuojelualuetta lähestyessämme muuttuivat maisemat vehreämmiksi ja mäkien rinteillä näimme jo ensimmäiset Islanninhevosetkin.

Kello on jo paljon ja matka on vasta alussa. Huomiselle toivon enemmän näkyvyyttä ja vähemmän sadetta. Kumpaakaan ei säätiedotus luvannut. Mieli on kuitenkin hyvä! Olen vihdoin päässyt maahan, johon olen jo pitkään toivonut pääseväni.

Päivän ajoreitti

Kuvia päivän aikana 4 :-)