Kokkolaan!

Kesä meni blogia päivittelemättä. Sen verran paljon on kesän aikana tapahtunut, että blogimaailma on jäänyt huomiotta. Koitan kuitenkin ryhdistäytyä ja jatkaa tätä hauskaa harrastusta uusista kuvioista bloggaillen.

Tänään koittaa nimittäin uusi aika elämässä, kun suuntaan autoni kohti Kokkolaa ja aloitan opiskelut. Kai sitä näinkin "vanhana" vielä voi koittaa jotain oppia :-) Seuraavan (ainakin) kahden vuoden aikana koitan saada opittua media-assistentin tiedot. Keskityn visuaaliseen puoleen eli valokuvaukseen ja kuvankäsittelyyn, mutta varsinkin ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana saan yleiskäsityksen koko alasta. Kaikki on ihan uutta, joten mielenkiintoiset vuodet varmasti tulossa.

Ihan kokonaan en voi opiskelijaelämään heittäytyä, koska syödäkin pitää ja laskut maksaa. Niinpä opiskelen työn ohessa joko täällä Tervakoskella tai Kokkolassa, tilanteesta riippuen. Työnantajani suhtautuu myönteisesti etätöihin, joten sitä kautta minulla avautuu tällainen hieno mahdollisuus. Muutaman kuukauden lukukaudessa koitan kuitenkin irrottautua töistä ja keskittyä pelkästään opintoihin. Saa nähdä, kuinka homma onnistuu.

Nyt kuitenkin kohti uusia haasteita !

Kömin Keväthaaste - fb

Lea Kömin valokuvauskurssille osallistuneena minulla on oikeus kuulua hänen kuvaklubiinsa fb:ssa. Innokkaat valokuvauksen harrastajat julkaisevat kuviaan ja kommentoivat niitä rakentavasti. Myös kaikenlaisia kuvaushaasteita esitetään ja välillä minäkin niihin osallistun.

Kevään haasteena oli ottaa kuvia erilaisista teemoista: Katukuvaus, maisemakuvaus, lähikuvaus, dokumenttikuvaus, arkkitehtikuvaus, henkilökuvaus, luontokuvaus, mustavalkokuvaus, taidekuvaus, mainoskuvaus ja plusteema, mikäli hauaa korvata jonkin osa-aueista omalla teemallaan.

Koska kevät on mennyt enemmän tai vähemmän sairastellessa, päätin toteuttaa keväthaasteen Venetsian matkan kuvista. Kuvaklubin osallistujat ovat oikein panostaneet kuviinsa, joten minä päätin julkaista kuvat vain täällä blogissa ja jättää fb-sivustolle tilaa oikeille kuvaajille :-)
Tällaisen kuvakavalkadin sain aikaiseksi:

Henkilökuvaus

Varmasti Venetsian kuvatuin ammattikunta. Olkihattu sievästi kutreillaan kaduilla asiakasta odotellessa.  Mielessäni olen kuvitellut condollierit nuoriksi italianoiksi, mutta todellisuudessa heitä oli kaiken ikäisiä ja näköisiä. Taitavia olivat myös ammatissaan!

Katukuvaus

Kadut Venetsiassa ovat erilaisia kuin muualla, joten katukuvastakin tulee erilainen. Tämä "katu" kulkee Huokausten sillan alta. Sillalta ovat monet vangit nähneet kaupungin viimeistä kertaa ennen tuomion käytäntöönpanoa.

Lähikuvaus

Lähikuvaus -käsitettä piti vähän venyttää matkan luonteen ja mukana olleiden objektiivien vuoksi. Viisari löytyy Markuksen torilta Torre dell'Orologion -kellotornin isosta kellosta.

Luontokuvaus

Mikä luontokappale tulee mieleen, kun puhutaan Venetsiasta ja Markuksen torista? Aivan, pulutpa hyvinkin. Oikeastaan ainoita luontokappaleita, joita Venetsiassa näkee maaliskuun alussa, kun puutkaan eivät vielä viherrä.

Mainoskuvaus

Kahvilan mainostaulu. Niin hieno, että suunnitteilla on taulu keittiön seinälle tästä kuvasta.

Maisemakuvaus

Venetsia on hyvin tiiviisti rakennettu, joten maisemakuvaus on siellä hankalahkoa. Canal Grandelle näkymää on pidemmällekin, mutta maisemana se ei välttämättä ole mielenkiintoinen... Matkakuvista löytyikin tällainen sininen hetki joltain illalta ikuistettuna.

Mustavalkokuvaus

Alkuperäinen kuva ei ole mustavalkoinen, joten tässäkin kohdin oikaisin vähän. Matkalla ei vain muistunut mieleen tämä kuvahaaste, joten otin taiteilijan oikeudet ja muunsin kuvan mustavalkoiseksi kuvankäsittelyllä. Yöllä olimme liikkeellä aqua altan vuoksi.

Taidekuvaus

Venetsian ympärillä on muitakin saaria, joista ehkä tunnetuin on Muranon saari. Saarella lasinpuhaltajat tekevät hienoja taideteoksia lasista. Tässä katutaidetta Muranon saarelta.

Arkkitehtuurikuvaus

Toinen tunnetuista saarista on Burano, joka on kuuluisa värikkäistä taloistaan ja taidokkaista pitseistään. Talot maalattiin kirkkailla väreillä, jotta kalastajamiehet näkisivät kotitalonsa mahdollisimman pitkältä illalla kotiin palatessaan.

Dokumenttikuvaus

Tyypillistä Venetsiaa! Markuksentorin luoteispuolelta löytyy vilkas condoliparkki, johon alukset joskus ruuhkaantuivat. Ihan varmasti tällaiseen ruuhkaan suhtaudutaan lempeämmin kuin jouduttaessa autoilla samanlaiseen sumaan.

Plus-teema (Dokumenttikuvaus)

Oman kodin ovensuu voi joskus näyttää tältä, kun asutaan Venetsiassa. Tavallista tallustajaa ihmetyttää, kuinka rakennukset voivat pysyä kunnossa ollessaan tekemisissä veden kanssa jatkuvasti. Luulisi, että kaupungissa on mahtava homeongelma, mutta missään ei hometta näkynyt.

Hieno reissu ja mukava kuvaushaaste :-)

 

Tulevan kesän majakkasuunnitelmat

Kevät on vihdoin tullut ja aurinko piristää tätäkin vapaapäivää. Niinpä tekee mieli suunnitella ensi kesää ja kesän reissuja.

Tämän kesän olen ajatellut viettää kotosalla uuteen pihaan ja maisemaan tutustuen, mutta muutaman lyhyemmän reissun meinaan kuitenkin tehdä. Majakkaprojektin toivon edistyvän neljällä majakalla, vielä en ole kuitenkaan päättänyt, käynkö tutustumassa majakoihin yhdellä reissulla pikaisemmin vain ulkoapäin vai koitanko päästä tutustumaan edes yhteen majakoista myös sisältä käsin.

 Tämän kesän suunta on Porin seutu ja sen 4 helpoimmin bongattavaa majakkaa: Kallon majakka, Kaijakarin majakka, Yttergrundin majakka ja Sälgrundin majakka. Reitti tulee olemaan suunnilleen tällainen:

 

 Majakkaseuran sivuilta voi nähdä, että Yttergrundin majakkasaarelle tehdään retkiä satunnaisesti. Laitoin viestiä sivulla kerrottuun sähköpostiosoitteeseen Kristiinankaupungin matkailuneuvontaan ja kysäisin retkistä. Vastausta odotellen...

 Myös Sälgrundin majakkasaaresta kerrotaan majakkaseuran sivuilla. Sinne voi näköjään tilata kyydin ja saarella voi yöpyäkin. Kunhan saan lisätietoa Yttergrundin majakan retkistä, otan yhteyttä kuljetusliikkeeseen ja kysäisen Sälgrundin tilannetta. Voisi olla hienoa viettää yö saarella :-)

Kallon majakan voi käydä bongaamassa ihan autokyydillä. Sievän näköinen pieni majakka :-) 

Kaijakarin majakka näkyy toivottavasti mantereelta, koska muuten se voi olla aika vaikea bongattava... Netistä löytyy aika vähän juttuja Kaijakarin majakasta, mutta sen verran siitä kuitenkin kerrotaan, että se on rautaristikkorakenteinen ja valmistunut vuonna 1933.

Ajokilometrejä tulee n. 750, joten kannattaa miettiä, josko reissun tekisi asuntoautolla. Perjantai-iltana voisi jo ajella vaikka Porin majakat ja lauantaina bongata Sälgrund. Sunnuntaille jäisi sitten Yttergrund ja kotimatka. Auton voisi siistiä maanantai-iltana työpäivän jälkeen.

Jos reissuun lähdetään henkilöautolla, voi lähdön jättää lauantai-aamuun. Silloin kannattaisi varmasti ajaa suoraan Sälgrundiin, olla siellä yötä ja bongata Yttergrundin ja Porin majakat sunnuntaina. Auton valinta riippuu seurasta, jolla reissuun lähdetään sekä siitä, uskaltaisinko vihdoin ajaa isolla autolla vähän itsekin...

Venetsia maaliskuussa

Muutto maalle on vienyt kaiken energian, joten kuvien otto ja Venetsian reissusta kirjoittaminen on jäänyt... Nyt on kuitenkin huusholli jokseenkin kunnossa, joten maltan istahtaa koneen ääreen muistelemaan. Tässäpä siis pieni kuvaus Venetsiasta, kaupungista, joka on niin erilainen kuin mikään muu kaupunki, jossa olen käynyt!

Venetsiaan lähdimme maaliskuun alussa, tarkemmin sanottuna 9.3.. KLM:n lento vei meidät Amsterdamin kautta Marco Polon lentokentälle. Venetsiaan pääsee kentältä joko maitse tai vesitse ja me valitsimme kuulemma sen ainoan oikean tavan eli vesitse. Aligunan linjalla 1 pääsimme "omalle" vaporettopysäkillemme San Angeloon, johon vuokraemäntämme tuli meitä vastaan.

Asuntomme oli mainio kolmen makuuhuoneen huoneisto San Marcon alueella yhden sillan päässä San Angelon vaporettipysäkiltä. Asunto on hyvällä paikalla ja eri suuntiin saarta pääsee näppärästi liikkumaan.

Päivämme aloimme hakemalla valmiit sämpylät lähikahvilasta. Vaihtoehtoja oli lukuisia eikä aamiaiseen kyllästynyt viikossa, vaikka leipä vaaleaa olikin. Kahvit ja hedelmät ostimme kaupasta, joten aamiaisemme oli runsas ja sillä jaksoimme pitkälle päivään.

Aamiaisen jälkeen lähdimme joko yhdessä tai eri porukoissa tutustumaan kaupunkiin. Katsoimme kartasta sopivan suunnan, jota emme olleet vielä nähneet ja lähdimme taivaltamaan. Lähtipä asunnolta mihin suuntaan hyvänsä, löytyi aina mielenkiintoista ja hauskaa katseltavaa. Pieniä puoteja oli talojen kivijaloissa ja turisteille suunnattuja matkamuistomyymälöitä riitti joka kulmaan. Vaporettolippua emme lopulta ostaneet eikä sitä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tarvittukaan. Kaupunki on sen verran pieni, että jalkaisin liikkumalla pääsee paikkaan kuin paikkaan.

"Pakollisina" vierailukohteina pidimme San Marcon torin ympärillä olevia kohteita: Pyhän Markuksen kirkko ja kellotorni sekä Docen palatsi ja museo Correr. Lisäksi halusimme nähdä naapurisaaret Muranon, Buranon ja San Michelen hautausmaasaaren. Luonnollisesti myös condoliajelu kuului suunnitelmiin.

Tämä kaikki ja paljon muuta mahtui viikkoon, jonka Venetsiassa vietimme. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten olkaapa hyvät (ja kun näyttää, että kuvat loppuvat, paina Lisätietoja-linkkiä ja näet lisää kuvia):

Asuntomme olohuone ystävän kalansilmäobjektiivilla kuvattuna

Näkymä makuuhuoneen ikkunasta

 

Academican sillalta on hienot näkymät Canal Grandelle

Rakkauden kaupunki

Ambulanssit, poliisit ja paloautot kulkivat vetten päällä ihan niinkuin kaikki muukin logistiikka.

Kokki tauolla

Erilaisea naamareita oli kaupat pullollaan. Osa oli halpoja Kiinassa tehtyjä muovimaskeja ja osa aitoja oikeita karnevaaleihin tarkoitettuja kaupungissa käsin tehtyjä maskeja. Eron kyllä huomasi, kun aito maski osui kohdalle. Kuvassa jäljennös...

Iloinen pariskunta vanhan herran kyydissä condoliajelulla

matalimmista kohdista ei menty millään välineellä

Mistähän syystä tähän ikkunaan on kiinnitetty ruusu?

Paikallisetkin seuraavat mielenkiinnolla Canal Granden touhuja

Naisten melontakilpailu sattui kohdalle. Keli oli hauskan sumuinen

Kanaaleja ja heijastuksia oli kaupunki täynnänsä

Nypläystä - valmiita töitä

Kuten jo aikaisemmin kerroin, ei nypläys ole mitään hätäisen naisen hommaa. Valmista syntyy hitaasti, tai sitten työn jäljestä näkyy hätiköinti.

Nypläyksessä puhutaan lyönneistä. Peruslyöntejä on kolme: kokolyönti, puolilyönti ja liinalyönti. Kun oppii kokolyönnin, osaa automaattisesti myös puoli- ja liinalyönnit.

Nypläystä varten tarvitaan nypläystyyny, nypylät, nuppineuloja ja lankaa. Nypläysmallia sanotaan mynsteriksi. Mynsteri näyttää esim. tältä:

Meidän ope piirtää myös tarkemman ohjeen, josta näkee, kuinka langat oikeasti nyplätessä menevät:

Ensi alkuun kuvaa on vaikea tulkita, mutta se hetki, kun huomaa tajuavansa jotain kuvasta on ikimuistoinen :-)

Syksyllä aloitimme työväenopiston kurssilla kuuden parin utilla.

Tästä näkee tietysti vielä selvästi, ettei nypläys ole "ihan" hanskassa. Puolustukseksi sanottakoon, että tämä on ensimmäinen työni ja se saa mielestäni näkyäkin työn jäljestä. Nypläämisen viehätys vähenisi huomattavasti, jos se olisi yksinkertaista ja helppoa.

Kuuden parin utin jälkeen teimme Jyrknipun:

Jyrknippu on neliön muotoinen ja siinä harjoittelimme kokolyönnin lisäksi työn päättelyä. Tarpeeksi pientä virkkuukoukkua ei kaupasta löydykään niin helposti, joten pitää katsoa Venetsian Buranossa, josko sieltä saisi. Keväällä järjestetään viimeistelykurssi, jolloin päättelen langat ja kiinnitän pitsin kankaaseen.

Tällä hetkellä teen Spindelnattoa:

Mielestäni työn jälki alkaa näyttää jo ihan siistiltä, kunhan vain malttaa nyplätä rauhassa ja kiristää langat kunnolla. Spindelnatossa harjoitellaan hämähäkin tekoa, joka ei olekaan ihan helppoa. On aika hankalaa saada hämähäkki tasaiseksi joka puolelta:

Harjoittelemalla hämähäkeistäkin tulee ehkä joskus tasaisia ja kivan näköisiä :-)

Kesämuistoja

Talvisia maisemia voimme kaikki katsoa ikkunasta, joten tässäpä muutama muisto mökiltä viime kesältä, kun testailin kamerani uusia lisäosia

Gran Canaria - Puerto Rico 23.11.12

Viimeinen kokonainen päivä täällä valon, auringon ja levon paikassa... on tullut todella tarpeen tämä syyspimeän loma. Nyt on akut ladattu täyteen voimaa ja virtaa, joten tällä mennään nyt läpi tulevan talven haasteiden.

Kuten viime perjantaina, lähdemme myös tänään Playa del Inglesin dyyneille nauttimaan auringon,  meren ja hiekan tunnusta iholla. Tänään aurinko paistaa pilvettämältä taivaalta, mutta rantatuulessa olo ei ole tukahduttavan kuumaa. Pystyn pitämään kameran esillä, koska tuuli ei pöllytä hiekkaa tänään. Hiekan ja veden leikkiä on hauska kuvailla, ihmisten jalanjäljet tuovat hiekkaiseen maisemaan oman hauskan lisänsä. Voisin edelleen istuskella dyyneillä tuntikausia vaihtuvaa hiekkamaisemaa katsellen ja meren tyrskyistä nauttien.

Kävelemme taas Melonerasista rantaa pitkin Inglesin puolelle. Tyrskyjä on tuulettomuudesta huolimatta sen verran paljon, että punaiset liput liehuvat ilmoittaen uimaan menemisen vaaroista. Vasta ihan Inglesin päässä aallot ovat sen verran pieniä, että uskaltaudumme uimaan. Jopa minä käyn aalloissa pyörimässä eikä vesi ole oikeastaan ollenkaan kylmää :-) Mainio päätös tälle hienolle lomalle.

Ennen kirkkoon menoa käymme kirkon edustan ostoskeskuksessa ottamassa vähän välipalaa. Vanhemmille maistuu kahvi samaan aikaan kun minä keskityn ison jäätelannoksen tuhoamiseen. Annoksessa on paljon hedelmiä ja se on oikein hyvä välipala kuuman päivän päätteeksi. Kirkossa hiljennymme kiittämään tästä kaikesta. Bussimatkalla kotiin ajettaessa katselen pimeää maisemaa viimeisen kerran...