Nypläystä - valmiita töitä

Kuten jo aikaisemmin kerroin, ei nypläys ole mitään hätäisen naisen hommaa. Valmista syntyy hitaasti, tai sitten työn jäljestä näkyy hätiköinti.

Nypläyksessä puhutaan lyönneistä. Peruslyöntejä on kolme: kokolyönti, puolilyönti ja liinalyönti. Kun oppii kokolyönnin, osaa automaattisesti myös puoli- ja liinalyönnit.

Nypläystä varten tarvitaan nypläystyyny, nypylät, nuppineuloja ja lankaa. Nypläysmallia sanotaan mynsteriksi. Mynsteri näyttää esim. tältä:

Meidän ope piirtää myös tarkemman ohjeen, josta näkee, kuinka langat oikeasti nyplätessä menevät:

Ensi alkuun kuvaa on vaikea tulkita, mutta se hetki, kun huomaa tajuavansa jotain kuvasta on ikimuistoinen :-)

Syksyllä aloitimme työväenopiston kurssilla kuuden parin utilla.

Tästä näkee tietysti vielä selvästi, ettei nypläys ole "ihan" hanskassa. Puolustukseksi sanottakoon, että tämä on ensimmäinen työni ja se saa mielestäni näkyäkin työn jäljestä. Nypläämisen viehätys vähenisi huomattavasti, jos se olisi yksinkertaista ja helppoa.

Kuuden parin utin jälkeen teimme Jyrknipun:

Jyrknippu on neliön muotoinen ja siinä harjoittelimme kokolyönnin lisäksi työn päättelyä. Tarpeeksi pientä virkkuukoukkua ei kaupasta löydykään niin helposti, joten pitää katsoa Venetsian Buranossa, josko sieltä saisi. Keväällä järjestetään viimeistelykurssi, jolloin päättelen langat ja kiinnitän pitsin kankaaseen.

Tällä hetkellä teen Spindelnattoa:

Mielestäni työn jälki alkaa näyttää jo ihan siistiltä, kunhan vain malttaa nyplätä rauhassa ja kiristää langat kunnolla. Spindelnatossa harjoitellaan hämähäkin tekoa, joka ei olekaan ihan helppoa. On aika hankalaa saada hämähäkki tasaiseksi joka puolelta:

Harjoittelemalla hämähäkeistäkin tulee ehkä joskus tasaisia ja kivan näköisiä :-)

Kesämuistoja

Talvisia maisemia voimme kaikki katsoa ikkunasta, joten tässäpä muutama muisto mökiltä viime kesältä, kun testailin kamerani uusia lisäosia

Gran Canaria - Puerto Rico 23.11.12

Viimeinen kokonainen päivä täällä valon, auringon ja levon paikassa... on tullut todella tarpeen tämä syyspimeän loma. Nyt on akut ladattu täyteen voimaa ja virtaa, joten tällä mennään nyt läpi tulevan talven haasteiden.

Kuten viime perjantaina, lähdemme myös tänään Playa del Inglesin dyyneille nauttimaan auringon,  meren ja hiekan tunnusta iholla. Tänään aurinko paistaa pilvettämältä taivaalta, mutta rantatuulessa olo ei ole tukahduttavan kuumaa. Pystyn pitämään kameran esillä, koska tuuli ei pöllytä hiekkaa tänään. Hiekan ja veden leikkiä on hauska kuvailla, ihmisten jalanjäljet tuovat hiekkaiseen maisemaan oman hauskan lisänsä. Voisin edelleen istuskella dyyneillä tuntikausia vaihtuvaa hiekkamaisemaa katsellen ja meren tyrskyistä nauttien.

Kävelemme taas Melonerasista rantaa pitkin Inglesin puolelle. Tyrskyjä on tuulettomuudesta huolimatta sen verran paljon, että punaiset liput liehuvat ilmoittaen uimaan menemisen vaaroista. Vasta ihan Inglesin päässä aallot ovat sen verran pieniä, että uskaltaudumme uimaan. Jopa minä käyn aalloissa pyörimässä eikä vesi ole oikeastaan ollenkaan kylmää :-) Mainio päätös tälle hienolle lomalle.

Ennen kirkkoon menoa käymme kirkon edustan ostoskeskuksessa ottamassa vähän välipalaa. Vanhemmille maistuu kahvi samaan aikaan kun minä keskityn ison jäätelannoksen tuhoamiseen. Annoksessa on paljon hedelmiä ja se on oikein hyvä välipala kuuman päivän päätteeksi. Kirkossa hiljennymme kiittämään tästä kaikesta. Bussimatkalla kotiin ajettaessa katselen pimeää maisemaa viimeisen kerran...

Gran Canaria - Puerto Rico 22.11.12

Nälkä! Maanantain jälkeen tänään ensimmäistä kertaa nälkä, joten vatsatauti taitaa olla taltutettu. Aamupala maistuu hyvin. Äiti jää viettämään "vapaapäivää", kun me lähdemme isän kanssa merelle katamaraani-risteilylle.

Risteily ei ollut kummoinen, mukavammallakin olemme olleet esim. muutama vuosi sitten Kap Verdessä :-) Aluksella ei ollut purjetta, joten se putputti moottoreilla koko matkan rantaviivaa pitkin. Vuoret ovat täällä kyllä jylhiä, joten maisemaa piisasi. Laiva pysähtyi ensin Moganin eteen, jossa halukkaat pääsivät ajamaan Jet Skillä ja banaanilla.

Kun banaaniajeluhalukkaita ei enää ollut, jatkoimme matkaa pohjoiseen päin. Teneriffan Teide-vuori näkyi selvästi, sen verran kirkas päivä oli. Vuori on noin 3 tkm korkea ja pilvet peittivät sen alimmat osat.  Pysähdyimme pieneen puokamaan, jossa saattoi uida ja snorklata. Itse oleilin laivan yläkannella ja ratkoin sudokuja. Aurinko porotti niin kuumasti, että varjokohta piti etsiä. Laivaan mahtuu 60 henkeä, mutta nyt mukana on vain 15 vierasta ja 2 henkilökuntaan kuuluvaa poikaa. Toisin kuin Kap Verden risteilyllä täällä eivät pojat juurikaan vaivaa itseään vieraiden viihdyttämiseksi...

Takaisinpäin lähdemme, kun paluuaika alkaa lähestyä. Äiti on tällä välin käynyt yläkylässä vanhassa hotellissaan ja ehtinyt keittää meille kahvitkin valmiiksi. Onpa mukava palata kahvintuoksuiseen "kotiin".

Hotellilla on torstaisin grilli-ilta, joten on hauskaa seurata valmisteluja oman huoneen parvekkeelta. Lopputuloskin on maukas (ja kyllä: Stina Pettersson oli paikalla :-) ), joten pääsemme nukkumaan hyvillä mielin.

Gran Canaria - Puerto Rico - 21.11.12

Ei tainnut kuitenkaan olla vielä aika ruokailun, sen verran pahalta tuntuu vatsassa nyt. Muuten olo on suht virkeä eikä enää heikko kuten eilen oli. Olkapäässä näkyy nyt turvotuksen hellitettyä selvästi joku putkilo. Jotain siellä on, joka pitää tutkituttaa ja hoitaa pois :/

Aamupäivä on kulunut kaikesta huolimatta mukavasti altaalla maaten. Edelleen vahvistuu tunne siitä, että muualla voi olla pilvistä ja sataakin, mutta Puerto Ricossa senkun paistaa. Väriä on tullut auringossa kävellessä joka puolelle tasaisesti ja tuntuu mukavalta, kun ei ole enää ihan kalpea.

Käymme iltapäivällä äidin kanssa ostoskeskuksessa. Minä ostan puseron, jonka äiti on jo käynyt valmiiksi valitsemassa. Äiti ostaa itselleen kevyen yöpaidan, koska on varannut matkaan vain paksun pitkähihaisen yöpaidan kuviteltuaan, että yöt ovat täällä kylmiä. Ostamme myös hiusvärit ja leikimme kampaajaa huoneessani kauppareissun jälkeen. Nyt on taas juurikasvu hoidettu pois molemmilta.

Vatsa tuntuu iltaa myöten paremmalta, joka saattaa kuitenkin johtua siitä, että en ole syönyt juuri mitään tänään. Kohta lähdemme päivälliselle ja sen jälkeen totuus paljastuu...

Punta del Rey on ehkä Puerto Ricon hotelleista paraalla paikalla, ainakin meidän mielestämme. Hotelli on ensimmäisenä Puerto Ricon "kattilan" vasemmalla puolella mereltä päin katsottuna. Aamuaurinko paistaa suoraan edestä vuorten takaa. Aurinko kiertää päivän mittaa niin, että allasalue alkaa mennä varjoon puoli neljän kieppeillä. Hotelli on aivan rannassa, mutta koska olemme Puerto Ricossa, on meillä 134 porrasta rantaan. Ja tietysti saman verran takaisin ylös hotellille. Laskimme tänään, että meidän hotellissamme kolmas kerros on merenpinnalta laskettuna ainakin 10.ssä kerroksessa, saattaa olla korkeammallakin. Näkymät ovat siis hienot koko laaksoon.
Aamupala on ns. englantilainen aamupala, joka on meille riittänyt hyvin pitkälle iltapäivään. Lisäksi olemme tarvinneet vettä ja päiväkahvit. Päivällinen ei ole tyypillinen seisova pöytä, vaan listalta voi valita alkuruoan, pääruoan ja kahvin/jäätelön. Melkein jokaisena päivänä on tarjolla myös päivän spesiaali, jonka myös puolihoitoasiakkaat voivat valita. Tällöin alkuruoka jää kuitenkin pois. Juomat eivät kuulu puolihoitoon, joten ne maksamme itse. Ruokaan ei siis puolihoidon varanneilla mene paikan päällä juurikaan rahaa.
Sekä aamulla että illalla palvelu on kertakaikkisen hienoa. Aamulla tarjoilija pitää huolen, että kaikki toimii moitteetta. Illalla tarjoilijoita on useita. Paikan henki on "Miguel", joka ottaa tilaukset vastaan ja pitää huolen, että asiakkaat saavat hyvää ruokaa. Paikan "pelle" on "Julio" aka "Daniel", oikeasti Felippe. Hän pelleilee, säheltää, tuo tilauksia, yleensä oikein, mutta joskus sattuu pieniä kömmähdyksiäkin. Meille hän toi muutama ilta sitten naapuripöydän viinin. Ja koska hän on kova pelleilemään, emme ymmärtäneet hänen olevan tosissaan kuin vasta sitten, kun hän kaatoi viiniä laseihin. "Minna" ja "Maija" toimivat baarimikkoina tai juomanlaskijoina. Keittiössä häärää kaksi kokkia. "Stina Pettersson" on nähty vasta kerran, saa nähdä onko hän huomenna paikalla, kun on taas grilli-ilta. Tämän hotellin puolihoitoa voi varauksetta suositella kaikille, jotka haluavat päästä ruoan kanssa lomallaan helpolla.  

Gran Canaria - Puerto Rico - 20.11.12

Olo alkaa olla parempi aamulla. Aamupalaa ei tee kuitenkaan mieli, mutta tuntuu, että lääkkeet pysyvät sisällä. Eiköhän tämä tästä, kun vaan malttaa tämän päivän levätä.

Iltapäivällä tuntuu sämpylä pysyvän sisällä, kun sen oikein varovaisesti syö. Päivällisellä jaksan jo puolikkaan annoksen lasagnea. Nukku-Matti kutsuu kuitenkin jo varhain, onhan alla huonosti nukuttu edellinen yö.

Gran Canaria - Puerto Rico - 19.11.12 - Palmitos Park

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Lyhyesti kuitenkin: palmuja, kaktuksia, delfiineitä, apinoita, papukaijoja, isoja petolintuja... ja iltapäivällä alkaa tulla huono olo. Vatsatauti tuntuu olevan tuloillaan. Jo aikaisemmin saatu ötökänpisto ei ota parantuakseen ja sekin vähän huolettaa.

Tulemme siis kotiin lääkärin kautta. Hän tutkii vatsan ja olkapään. Onneksi apuna on suomenkielinen hoitaja, joka tulkkaa lääkärille kertomukseni. Saan mukaani reseptit antibioottiin, salvaan, maitohappoon ja voimajuomaan, jolla saadaan korvattua ripulissa menetetyt aineet. 

Apteekin kautta hotellille ja lepäämään. Ruoka ei maistu, joten vanhemmat käydät keskenään päivällisellä. Nukun levottomasti yön juosten välillä vessassa. Ensimmäinen turistiripuli on iskenyt oikein kunnolla...