Saariston rengastie 3. päivä 5.8.12 (Houtskari - Uusikaupunki)

Näyttää siltä, että Juha selviää vähemmällä unella kuin minä. Hän jää illalla vielä lukemaan, kun minä käyn jo nukkumaan ja keikkuu aamulla jo ylhäällä (toista tai kolmatta tuntia), kun minä herään... Onneksi hän on kärsivällinen mies :-)

Juha on jo ehtinyt syödä aamupalan ja käydä suihkussa, kun minä kömmin sängystä suoraan suihkuun. Tämähän on ensimmäinen lomaviikkoni ja univelkoja on vielä viime työvuodelta jäljellä... selitän ainakin itselleni (ei taida mennä Juhalle oikein läpi :-) ). Palvelut leirintäalueella ovat hyvät ja suihkut siistit. Kun tulen suihkusta, on Juha jo valmiina siirtymään lauttajonoon. Äkkiä siis autoon, auto käyntiin ja nokka kohti laituria. Saaristossa ovat rakentaneet leirintäalueet näppärästi sataman viereen, joten matka ei ole pitkä ja leirintäalueen palvelut ovat käytettävissä jonotuksen ajan.

Olemme tuolla jonossa melkein viimeisenä ja tämän jonon edessä on jo 5 autoa

Teen jonossa itselleni aamupalaa, Juha meinaa selvitä lounaaseen pelkällä banaanilla! Odottelemme rauhassa. Puolen päivän aikaan jono alkaa liikkua. Siirrymme vähä vähältä lähemmäs lauttaa, kun eteneminen yhtäkkiä lakkaa. Odotamme kahta bussia saapuvaksi eikä sen jälkeen lauttaan enää mahdukaan muita kuin moottoripyörät ja muutama auto. Portit menevät edestä kiinni ja lautta lähtee. Emme mahtuneet mukaan.

Toiselle lautalle olemme kolmansina, kun tuo henkilöauto tuosta välistä lähti pois.

Seuraava lautta lähtee klo 14.15, joten ei auta kuin jäädä odottelemaan. Lämmitän kaalilaatikon ja syömme lounaan. Itselläni ei vielä ole nälkä juuri syödyn aamiaisen jälkeen.

Leirintäalueen kartasta näin, että aallonmurtajan toisella puolella on uimaranta. Jätämme auton jonoon ja löydämme murtajan takaa rauhallisen hiekkarannan penkkeineen. Istumme ja käymme lukemaan veljentyttäreni puuhakirjaa. Kirjassa kerrotaan ensin älykkyysosamäärästä ja sen jälkeen alkavat kysymykset. Selviämme neljästä ensimmäisestä ilman nettiä, mutta viides kysymys onkin jo liiaa vaikea. Kumpikaan ei muista, kuinka luonnollinen luku määritellään. Jätämme kirjan ja keskitymme maisemiin ja luonnon rauhaan. Otan muutaman kuvan ympäristöstä ennenkuin palaamme autolle. Edessämme on asuntovaunu ja -auto, joten uskomme mahtuvamme kello kahden lauttaan.

Houtskarin maisemaa

Juhakin pääsi rentoutumaan lauttaa odoteltaessa

Lauttamatkat rengastiellä ovat ilmaisia lukuunottamatta tätä Houtskarin ja Iniön väliä. Maksamme mielestämme aika kovan summan (64€) ylityksestä ja ajamme lauttaan. Matka kestää vajaan tunnin ja olemme taas uudella saarella. Iniö näyttää kauniilta ainakin tienvarrelta katsottuna. Täällä emme pysähdy lainkaan, koska seuraava lauttamatka on pitkä eikä lautan aikataulusta  / koosta ole tietoa. Yksi lossi mahtuu tähänkin väliin ennen kierroksen viimeistä lauttaa.

Lauttarantaan saapuessamme on autoja jonossa jo jonkin verran. Vähän aikaa odoteltuamme saapuu rantaan pieni lautta, joka tuo muilta saarilta kulkijoita mantereelle päin. Iso lautta saapuu seuraavaksi ja aloittaa lastaamisen paikallisten autoista. Tilaa jää meille turisteillekin, joten rauhassa odotamme vuoroamme ja ajamme lautalle luvan saatuamme. On hauska katsoa, kuinka lautta täytetään tiiviisti ja ylärampitkin ajetaan täyteen. Juha kertoo, että yksi matkailuauto oli kuitenkin jäänyt rantaan lautan tultua täyteen. Onneksi siinä emme olleet me!

Ennen matkaa olin lukenut, että Heponiemen entisen luotsiaseman edustalla sijaitsee valkoinen loisto ja kummeli. Ne halusin nähdä lähempää. Niinpä parkkeeraamme auton sataman lähelle parkkipaikalle ja kävelimme kallioille loiston viereen. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana tunnemme meren voiman.  Aurinko paistaa kirkkaasti aaltojen lyödessä rantaan. Tässähän voisi istua vaikka kuinka kauan, onneksi meillä ei ole kiire...

Heponiemen loisto ja kummeli

Johannan kesävarpaat

Juhan kesävarpaat

Matkaa Uuteenkaupunkiin on 50 km, joten noustava se on  ja jatkettava matkaa. Ajamme suorinta reittiä  Santtiorannan leirintäalueelle. Alue näyttää viihtyisältä ja parkkeeraamme auton nurmelle.

Kun suunnittelemme maanantaipäivän viettoa, selviää meille Vakka-Suomen viikkorytmi karulla tavalla: alkuviikolla ei risteilyjä Isokarille tehdäkään :( Saaristokierros menee siis ilman yhtäkään majakkaa, joka tuntuu kyllä aika oudolta.

Vaikka matkanteko ei aamulla edennytkään suunnitelmien mukaan, on aurinko vielä ylhäällä. Pilviä alkaa kertyä taivaalle, luvattiinhan tälle päivälle aiemmissa säätiedotteissa jo sadettakin. Paistamme iltaruoaksi makkaraa, Juha toimii tulenjohtajana :-) Ilta-aurinko paistaa pilvien lomasta värjäten taivaan kauniiksi.

Ilta-aurinko Uudessakaupungissa