Korfu 21.8.12: Retki Albaniaan

Kello on taas soimassa aikaisin aamulla. Tänään suuntana on tämän vuoden neljäs uusi maa Albania (aikaisemmin Italia, Vatikaani ja Venäjä).

Bussi lähtee 8:15 veneen pysäkiltä ja ajaa muutaman pysäkin kautta satamaan. Odottelemme hetken passijohossa kunnes pääsemme kansainväliselle puolelle. Suuntaamme suoraan laivaan taxfree-liikkeiden ohi, jotta saamme matkalle hyvät paikat. Laiva on sama kuin sunnuntaisella Paxos-Parga -retkellä.

Laiva lähtee tyynelle merelle klo 10 ja matka-aika Albaniaan on noin 1h 15min. Laivamatkan aikana koitamme selvittää, sissä kohdin Korfun rantaviivaa mikäkin kylä on ja pääsemme mielestämme aika hyvään lopputulokseen. Albanian rantaviiva näkyy koko matkan, ainoa epäselvä asia on se, missä kohdin rantaudumme.

Saranden kaupungissa on meille satamapaikka ja 4 bussia odottelee meitä saapuviksi. Pienen sählingin jälkeen mekin saamme englanninkielisestä bussista paikat ja retki voi alkaa. Oppaita bussissa on 3, yksi puhuu englantia, toinen ranskaa ja kolmas bulgariaa. Opas kertoo maan värikkäästä historiasta, hyvistä ja huonoista ajoista. Hän on itse sitä ikäluokkaa, että muistaa 60-70 -lukujen vaikeat ajat. Asukkaita Albaniassa on noin 4 milj., pääkaupungissa Tiranassa heistä asuu miljoona. Aiemmin elanto on saatu maasta, mutta nyt yhä useampi muuttaa kaupunkiin helpomman elämän toivossa.

Bussi lähtee Sarandesta kohti Butrintin rauniokaupunkia. Saranden läpi ajettaessa huomaa selvästi, että kadut alkavat jäädä liian kapeiksi nykyliikenteen tarpeille. Tässä vanhassa kaupungissa talot on rakennettu lähelle toisiaan ja tiet ovat kapeita. Automäärän (=mersujen) lisääntyessä liikennekaaos taitaa olla jatkuvaa. Butrintiin ajettaessa tie on välillä loistokunnossa ja välillä kuoppaista kuin perunapelto. Uutta tietäkään ei ole tehty leveäksi, ilmeisesti käytössä olevilla rahoilla saadaan tehtyä pidempi matka kapeata tietä, joten leveyteen ei panosteta.
Saranden kaupungissa on vielä paljon keskeneräisiä talojakin. Opas kertoo, että talon rakentaminen saattaa Albaniassa kestää kymmenenkin vuotta rahapulan vuoksi.

Kierrämme Butrintin  rauniot ryhmässä ja kiipeämme "yläkylään". Opas kertoo eri aikakaudelta olevista kerroksista, joita alueelta on kaivettu esiin. Kaivaukset ovat vielä kesken eikä tiedetä, mitä esim. vuoren päältä / rinteiltä löytyy...

Rauniot olivat näyttävät, mutta ihan ykköset olivat nuo kaiteet :-)

Alas tultuamme todistamme surullista näkyä: äiti istuu itkevän lapsen kanssa kadun reunalla käsi ojossa. Ravintolan edessä pienet pojat myyvät käsirenkaita eurolla. Osa matkalaisista ostaa ja osa ei. Itse en osta pojinta mitään. Kun olemme siirtyneet takaisin bussiin, saamme todistaa, kuinka äiti kerää myyjäpojilta rahat pois ja antaa pienelle sylilapselle vettä. Rahat sujahtavat sievään pinkkiin käsilaukkuun. Näytös on tältä osin ohi, lapset viettävät vapaa-aikaansa ennen seuraavia busseja, jolloin kierros alkaa uudelleen. Tuntuipa pahalta, kun näki, millaisen mallin vanhemmat siinä antoivat lapsilleen elämästä... Mieleen tulee myös Kap Verdestä oppaan sanat: "Älkää antako pienille lapsille rahaa, vaikka he sitä pyytäisivätkin. Mikäli he saavat rahaa, eivät he mene kouluun eivätkä saa koulutusta. Kuka huolehtii näistä lapsista sitten, kun he kasvavat isommiksi eivätkä olekaan enää suloisia pieniä lapsukaisia, joille turistit antavat euron silloin, toisen tällöin ? "

Butrintista ajamme ruokapaikkaan maalle, tai ainakin se siltä tuntui, kun kapeita, mutkaisia ja kuoppaisia teitä sisämaahan päin ajoimme. Ruokapaikka oli viihtyisän näköinen puiden varjostama ravintola pienessä kylässä. Ruoan valmistusta pitää albanialaisten vielä opetella, mikäli aikovat jatkossa saada tuloja turismista ... oliivit esimerkiksi oli varmasti tuotu pöytään suoraan puusta, niin pahalta ne maistuvat :-)  Ruokapaikan pihalle oli rakennettu hieno lampi, joka on limainen ja haiseva. Minkäänlaista kierrätystä ei vedessä ollut ja senhän tietää, kuinka siinä käy...

Eihän se pahalta näytä, mutta olisittepa maistaneet ... :(

Ruokapaikasta ajamme takaisin Sarandeen, saamme puoli tuntia vapaa-aikaa kaupungissa ennen laivalle ajoa. Puolessa tunnissa ei pitkälle ehdi, joten istahdamme lähikahvilaan kokikselle. Olemme nähneet tarpeeksi Albaniaa: aasit ovat muuttuneet mersuiksi ja vanhat maalaiskylät kaupunkimiljööksi. Vanha, riutunut Albania alkaa olla historiaa ja maa nousee varmasti jollain aikataululla samalle tasolle naapurimaiden kanssa, mikä ei tosin paljoa vaadi kreikan nykytilanne huomioon ottaen :-) 

Kotimatka laivalla kestää taas 1h 30 min, joten hotellilla olemme puoli kahdeksan aikoihin. Suihkun kautta syömään. Tämän iltaiseksi ravintolaksi valitsemme Aries Tavernan. Ravintolassa on kaksi tarjoilijaa, jotka tarjoilun ohessa hoitavat kreikkalaisen tanssin esitykset ja tulishown. Oivallinen paikka, kun haluaa kerralla nähdä kunnollisen kreikkalaisen tavernan, syödä maistuvaa paikallista ruokaa, ja katsoa ja ehkä osallistuakin kreikkalaiseen tanssiin.Tänne voisi tulla uudestaankin ja viipyä pidempään, mutta päivä on ollut pitkä ja huomenna odottaa saarikierros, joten ei auta muu kuin lähteä kohti hotellia ja nukkumattia.