Viime talvisen sairauden (uupumus) jälkeen on tullut tarkistettua elämän arvoja ihankuin vahingossa. Täällä pääkaupunkiseudulla vallalla oleva kiireinen elämäntapa tahtoo viedä mennessään ja näyttää siltä, että oma elimistöni (lähinnä aivot) haluaa ottaa rauhallisemmin eikä jaksa viimeisten vuosien vauhtia.
Viime talvena sairaslomalla löysin uudelleen kutomisen. Tein kaulaliinoja verkkolangsta niin paljon, että niitä on edelleen tuolla kasseissa odottamassa käyttäjiänsä. Toipumisen siinä vaiheessa helpon kaulaliinan teko oli toisaalta sen verran yksinkertaista, että sitä kykeni tekemään ja toisaalta oli hienoa, että näki nopeasti "työnsä" tuloksen. Sai siis edes jotain aikaiseksi!
Työkyky on nyt (onneksi) ainakin osittain palautunut, mutta työelämään palattuani huomaan, että joudun tekemään paljon työtä, etten ajaudu takaisin kiireiseen elämäntapaan. Joudun pitämään huolta siitä, että työpäivät pysyvät järkevän mittaisina ja joudun hyväksymään sen, että normaalin työpäivän aikana en saa aikaiseksi sitä, mitä työnantaja ja asiakkaat minulta odottavat. Olen aina ennen ollut iloinen siitä, että työtäni on kiitetty ja työpanokseeni on oltu tyytyväisiä. Nyt joudun ottamaan vastaan asiakkaiden tyytymättömyyden asioiden edistymiseen (tai oikeastaan edistymättömyyteen) ja silti pitämään huolen siitä, etten jää paikkaamaan tilannetta työmaalle iltasella.
Työstän asioita vielä paljon vapaa-aikoinani ja sen vastapainoksi olen koittanut löytää tekemistä, joka vie huomion niin, että ylenmääräinen asioiden pohtiminen ja itsensä analysointi jäisi vähitellen jo vähemmäksi.
Matkustus ja matkojen suunnittelu on tietysti mitä parhainta terapiaa. Matkoillaan näkee erilaisia kulttuureita ja erilaisia tapoja hoitaa asioita. Huomaa, että vähän rauhallisemminkin pääsee ihan mukaviin tuloksiin. Matkustaminen kuitenkin maksaa ja sitä voi tehdä pääasiassa loma-aikoina, joten ei matkojakaan voi suunnitella ja toteuttaa määräänsä enempää.
Valokuvaus on tietysti tärkeä osa elämääni, tosin viime kuukausina sekin on liittynyt tiiviisti matkustamiseen. Tässä lähiseuduilla en ole viime kuukausina käynyt elämän pieniä ihmeitä kuvaamassa. Luonto muuttuu taas syksyiseksi ja ilmat sateisemmiksi, joten kameraa ei aina ulos kannata mukaan ottaakaan, vaikka kuvata haluaisikin.
Mitä siis näiden lisäksi? Sellaista, jossa ajatukset pysyisivät kasassa ja jota voisi toteuttaa kotosalla ilman sen ihmeempiä raha-varantoja.
Kesällä näin hienoja pitsitöitä, nypläten tehtyjä ja kiinnostuin asiasta. Muistin, että nypläystä harrastetaan Raumalla, joten kaivoin netistä sivuston Raumalace ja selasin ohjeet videoineen läpi. Ei näyttänyt rakettitieteeltä, joten ajattelin, että saattasihan tuo onnistua minultakin. Lisäksi sain kuulla, että pitsinnypläys koetaan hyvänä terapiana, joten päätös oli selvä: koitan, miltä nypläys oikeasti itsestäni tuntuu.
Raumalace-sivustolla on selvitetty, mitä kaikkea tarvitaan, jotta nypläys onnistuu. Nypylät näyttivät ihan sellaisilta, joita isäni voisi hyvin tehdä mökillä ... niillä välineillään :-) Niinpä juttelin asiasta ensin äitini kanssa.
Äiti kertoi, että isän sisko oli juuri tarjonnut hänelle nypläystarvikesettiä, joka sisältää kaiken, mitä nypläykseen tarvitaan lankoja myöten. Äitini oli vain sanonut, ettei pakettia tarvitse. Äiti soitti kuitenkin tädilleni ja ensin näytti siltä, että paketti menisi käyttöön muualle, mutta kävikin niin onnellisesti, että vanhempieni matkalla itäsuomessa paketti otettiin mukaan tänne etelään ja se on nyt tuossa sohvalla käyttöä odottamassa!
Paketissa on nypläystyyny, yksi malli eli mynsteri, x-määrää (paljon!) nypylöitä ja iso pussi lankoja. Tyynyssä on kiinni työ, joka paketin omistajalta oli jäänyt kesken. Selvittelin eilen langat, mutta nypläyksen kirjatiedolla en osaa tuota työtä käydä jatkamaan, vaan aloitan oikeaoppisesti alkeista. Irrotan nykyisen työn tyynystä, jotta tyyny on valmiina omaan opiskeluuni.
Selasin työväenopiston kursseja aiheesta ja huomasin ilokseni, että yhdellä aloittelijoille tarkoitetulla kurssilla on vielä tilaa. Pistin ilmoittautumisen menemään, joten ensi talven käyn torstai-iltaisin opiskelemassa pitsinnypläystä :-) Ennen kurssia koitan kuitenkin tehdä Raumalace:n 3 harjoitustyötä, jotta minulla on edes jonkinmoinen käsitys siitä, kuinka lankojen kanssa toimitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti