On se pakko uskoa: nypläys on mainio stressinpoistaja! Olen ollut tällä viikolla erityisen väsynyt ja keskittyminen on ollut vaikeaa. Päässä kiristää ja nyt tiedän, miltä tuntuu, kun "pää hajoaa". Kun työpäivä on vasta puolessa, mutta ajatus ei pysy enää kasassa...
Näissä tunnelmissa ajoin tänään rankkasateessa nypläysiltaan. Ajattelin, että en millään jaksa ajatella lyöntejä ja kiertoja. Teki mieli ajaa suoraan kotiin ja käpertyä vällyn alle. Ajoin kuitenkin kuuliaisesti nypläystunnille ja se taisi olla tämän viikon paras päätökseni.
Myöhästyin tietysti vähän, koska en uskonut, että moottoritiellä ajetaan vielä ennen kuuttakin viittäkymppiä ... kun pääsin paikan päälle, olivat muut jo työn touhussa. Opettaja jutusteli toisen "uuden" kanssa ja muut rupattelivat keskenään. Tunnelma oli rauhallinen ja mukava. Istuin paikoilleni huokaisten ja kaivoin työni esiin.
Tein työtäni eteenpäin, kuuntelin ihmisten jutustelua, kiersin katsomassa toisten töitä ja välillä seurasin opettajan opetusta. Otimme uuden työn työn alle ja opettaja näytti, kuinka työ pistellään pahville ennen pahvin kiinnittämistä nypläystyynyyn. Kaikki tapahtui rauhassa ja hyvässä hengessä. Koko porukka viihtyy selvästi toistensa kanssa ja meidän uudet otetaan hienosti mukaan.
Vasta kotimatkalla tajusin, että en ole tuntenut pään kiristystä koko iltana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti