Herätys epäinhimilliseen aikaan klo 6 (eikö tänne lähdettykään nukkumaan?). Heti sängystä ylös ja hiusten pesulle (yllätin tällä liikkeellä sekä itseni että Juhan :-) ). Seitsemältä aamiaiselle, tavarat valmiiksi ja viistoista vaille kahdeksan metrolle. Juha oli varannut meille valmiiksi kivikierroksen, eli opastetun kierroksen Colosseumille ja Forum Romanumille.
Opas kertoi ensin Rooman historiaa, kuinka erilaisia hallintomalleja ja uskontoja onkaan maalla ollut. On siinä rahvaalla ollut sopeutumista milloin mihinkin hallintamalliin. Sitten lähdimme kiertänään Forum Romanumin aluetta. Raunioita eri aikakausien hallitsijoiden linnoista ja kylpylöistä, vähän jälkiä myös siitä, kuinka palvelijat alueella asuivat. Niin paljon tuli asiaa, että eihän se näin pieneen päähän niin pienessä ajassa mahtunut. Forum Romanum on yhdellä rooman kukkuloista, joten pääsimme taas ihastelemaan maisemia kaupungin kattojen yläpuolelta.
Forum Romanumin jälkeen jatkoimme matkaamme oppaan kanssa Colosseumiin. Vaikka kaikki tietävät, että paikka on iso, niin silti sen suuruus paikan päällä yllättää. 50000 ihmistä vetänyt katsomo on tietysti pitänytkin olla iso. Lisää faktatietoa Colosseumista löytää helposti netistä.
Opas kertoi vielä kierroksen lopuksi tarinan päivästä Colosseumilla. Yläluokan ihmiset istuivat alhaalla lähellä areenaa ja mitä ylemmäs mentiin, sitä alempiluokkaisia ihmisiä paikoilla istui. Ihan ylimmässä kerroksessa oli vanhojen piikojen (sinkkunaisten) paikat :-) Päivä koostui eläinten välisistä taisteluista (eläimiä tuotiin ympäri maailmaa eikä yleisö ollut yleensä koskaan nähnyt sellaisia eläimiä luonnossa), teatterista, gladiaattorin ja eläinten välisistä taisteluista ja vihdoin gladiaattorien välisestä taistelusta. Eläinten kanssa taistelivat nuoremmat gladiaattorit ja toisiaan vastaan taistelivat jo kokeneet, kannuksensa ansainneet gladiaattorit. Areenalla syötiin ja juotiin, lyötiin vetoa ja remuttiin. Haju ja meteli on varmasti olleet sanoinkuvaamattomat!
Opastetun kierroksen jälkeen kiersimme vielä itseksemme Colosseumilla, otimme kuvia ja löysimme jopa vessankin pitkän etsinnän jälkeen (eivät ole italialaiset niin tarkkoja karttojansa piirtäessään...).
Colosseumilta jatkoimme matkaamme Vittoria Emmanuel II:n muistomerkille. Valtava valkoinen rakennus keskellä Roomaa näkyi pitkälle ja on paikallisten mielestä mauton rakennus. Turistit käyvät sitä kuitenkin kuvaamassa ja kiertämässä, onhan sekin osa Roomaa. Ennen muistomerkille menoa kävimme kuitenkin aukion toisella puolella sijaitsevassa Gelatoriossa syömässä pieni jäätelöannos. Annos rakennettiin puolikkaaseen ananakseen ja siinä oli aikamoinen määrä gelatoa, kermavaahtoa ja marjoja. Yksi annos, kaksi lusikkaa ja aivan mielettömän hyvää jäätelöä. Ei tuota turhaan ole kehuttu :-)
Gelaton jälkeen jaksoimme kiivetä Vittoria Emmanuellen muistomerkin hissille, joka vei meidät ylös muistomerkin katolle. Vähän alkoi korkean paikan kammoista hirvittääkin maisemahississä, mutta kun sisäreunalla seisoi (uros elevatorissa), niin eihän siinä mitään tapahtunut. Vielä katolla jouduin ottamaan muutamia ensimmäisiä askeleita varovasti (ihan kun siitä nyt olisi jotain hyötyä...), mutta kyllä korkeuteen vähitellen tottui. Ilma oli utuinen, joten hienoja kaupunkikuvia emme täältä saaneet. Maisemat olivat kuitenkin taas kerran hienot, joten käymisen arvoinen on tämäkin paikka.
Kello lähestyi kahta, joten jatkoimme matkaamme Tiberin toiselle puolelle Trastevereen. Aluetta on kehuttu monessa paikassa, joten se oli "pakko" nähdä. Ja olihan se näkemisen arvoinenkin :-) Ihania pieniä kujia, vanhoja taloja, jotka kuitenkin olivat eri näköisiä kuin vanhat talot historiallisessa keskuksessa.
Vaikka maisemat olivat hienot, kurni nälkä vatsassa. Ruokapaikkaa etsiessämme avasimme melkein vahingossa Pizzerian oven, josta kuului iloinen puheen(huudon?)sorina. Melkein laitoin jo oven kiinni, kun mieleen tuli opastus: koita löytää ravintola, jossa paikalliset käyvät syömässä. Siellä on varmasti hyvää ruokaa. Ovi vain rohkeasti auki ja sisään ravintolaan.
Ravintola oli hauskasti sisustettu perheravintola, jossa muutama isompi herraseurue sai aikaiseksi jonkinmoisen hulinan. Meille löytyi kuitenkin vapaa pöytä, johon kävimme istumaan. Katselimme huvittuneina tilannetta ja koitimme päättää, mitä haluamme syödä. Pääruoan saimmekin valittua ja Juha onnistui alkuruoankin kanssa, mutta minä kysyin tarjoilijalta, mitä hän ehdottaisi ja otin ehdotuksen mukaisen alkuruoan. Spagetti oli tyrmistyttävän hyvää! Jos olen syönyt elämäni parhaan lammasruoan Tallinnan kreikkalaisessa ravintolassa, meni tämä ehdottomasti ykköseksi spagetti carbonarassa :-) Eikä tainnut Juhakaan valittaa, ettei olisi ruoka maistunut. Pääruokakin oli maittavaa ja saimme kokea, miltä oikea italialainen ruoka maistaa. Eikä sitä turhaan kehuta!
Hauskaa oli vielä se, että isojen seurueiden lähdettyä kävi omistajaperhe syömään ravintolasaliin omaan pöytäänsä. Eivät antaneet meidän häiritä omaa ruokahetkeään eivätkä ajaneet meitä pois, vaikka ravintola selvästikin meni kiinni kolmen aikoihin, vaan söivät ja juttelivat ihan "rauhassa" (jos nyt italialaisista voi sanoa, että ovat rauhassa) keskenään. Tulipa siihen vielä yksi mies seurueesta juttelemaan meidän kanssamme. Italiaksi sujuvasti jutteli ja me nyökyttelimme. Pöytään ilmestyi postikortteja paavista, avaimenperiä ja Juhan ollessa vessassa vielä yksittäispakattu Vatikaanin 50snt kolikko. Lisäksi mies antoi osoitteensa ja pyysi, että lähetämme hänelle suomesta kortin. Ehkä keräili kortteja muista maista! Omistajarouva pyöritteli silmiään ja näytti sormillaan, että hullu mies :-) Meistä kokemus oli oikein hauska ja virkistävä. Kruunasi hyvin menneen matkan!
Aterian jälkeen "pyörimme" taas Tiberin itäpuolelle Bocca della Verita mielessämme. Olihan totuus saatava vielä esille. Tiberin ylittävällä sillalla huomasimme poliisiautojen vilkkuvalot ja ihmettelimme savun/ruudinhajua, joka neniimme kantautui. Lähemmäs mennessä huomasimme, että mellakkapoliisithan ne siinä :-) Täytyyhän kaupunkilomalla ainakin yhdet mellakkapoliisit nähdä. Nämä eivät olleet läheskään yhtä hyvin järjestäytyneet kuin Ateenan poliisit vuosi sitten. Odottelivat kilpiinsä nojaillen, kypärät maassa tapahtumien kehittymistä. Circus Maximuksen päässä olikin mielenosoittajien joukko, jota paikkakunnan "Soini" huudatti. Ympäristöstä saattoi päätellä, että paikan päällä oltiin oltu jo vähän pidempi aika. Roskia oli sen verran joka puolella. Katselimme ja kuvasimme joukkiota vähän aikaa, kunnes palasimme päiväohjelmaamme ja lähdimme etsimään suuta, johon käden voisi työntää.
Kaivonkansi löytyikin helposti ja astuimme jonon päähän. Tämä oli ainoa paikka koko reissulla, kun jouduimme jonottamaan jotain. Emmekä seisseet tässäkään jonossa muutamaa minuuttia pidempää. Käsi rohkeasti suuhun ja hymyä huuleen. Onneksi mitään kysymyksiä ei siinä kukaan pystynyt / ehtinyt esittää :-) Santa Marian kirkon (kuinkahan mones) kautta kiersimme takaisin mellakkapoliisien luokse, mutta tilanne alkoi olla ohi ja poliisit lähtivät pois. Circus Maximuksella kävellessämme huomasimme, että paikalla oli poltettu lippuja ja muutakin roinaa. Emme siis sattuneet kohdalle kaikista kiihkeimpään aikaan!
Kävelimme CIrcus Maximusta pitkin vielä Colosseumille ja odottelimme siellä auringon laskua. Kaikki muut merkittävät kohteet olimme nähneet iltavalaistuina jo edellisenä iltana. Siinä istuessamme hätyyttelimme jaloistamme huivien/jalustan/muistomerkkien myyjät. Auringon laskeutuessa valot sytytettiin ja saimme kokea myös Colosseumin iltavalaistuksessa.
Täydellisestä matkasta puuttui enää Aku Ankan taskukirja, jonka Juha halusi kokoelmiinsa Italian kielisenä. Onneksi sekin löytyi Termiini-asemalta lähtöpäivän aamuna!
***
Päivän kuvasaaliin voi käydä katsomassa täällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti