Vuosi sitten lähetin poikani armeijan harmaisiin ja ihmettelin kodin tyhjyyttä viikoilla. Viikonloppuisin pojat kotiutuivat ja täyttivät päivät iloisella armeijajutustelulla.
Nuoremmaiseni meni armeijaan selvästi liian nuorena, joten taival loppui viiden viikon päästä ja kotiin saapui poika, joka ilmoitti jatkavansa palveluaan siviilipalvelussa.
Vanhempi pojistani pyrki peruskoulutuskauden (alokasaika) jälkeen kuljetuspuolelle ja sinne pääsikin. Kaupunkisotaharjoitusten ohessa pasikuskina poika suoritti B-kortin kakkososan, C-kortin ja sai vielä ammattiajoluvankin. Eipä mennyt vuosi hukkaan siviilielämääkään ajatellen. Sai armeijasta varmasti roppakaupalla muitakin tärkeitä taitoja ja ison joukon ystäviä. Hieno suoritus!
Tänään on se päivä, kun tuo 362 päivän palvelus on loppuun suoritettu. Iloiset kuvat siviilivaatteisista pojista on jo nähtävillä sosiaalisessa mediassa (fb) ja pojat ovat Santahaminassa valmiina lähtemään koteihinsa!
Onnittelut kaikille tänään palvelunsa päättäville ja tervetuloa kotiin, Oma Poika!
ja vielä ps. kuopus on kasvanut vuoden aikana niin, että päätti syksyllä jatkaa aseellista palvelua. Hän lähtee toistamiseen Vekaranjärvelle maanantaina. Äiti laittaa kotona kädet ristiin ja uskoo pojan selviävän tästä toisesta koitoksesta kunnialla loppuun saakka :-)
Voi, niin ne lapset kasvaa. Juuri sanoin meidän lapsille että aika voisi pysähtyä tähän pariksi vuodeksi. Ei vielä lähestyvää 18v rajapyykkiä tai toisella yläastetta.Kiva kun teillä löytyy innokkuutta maan puolustukseen. Oikein mukavaa talvipäivän jatkoa!!
VastaaPoistaTirriliisa
VastaaPoistaNiinhän se on, että lasten kasvua ja kehitystä on hieno seurata, mutta tulee hetkiä, kun mielessä viivähtää ajatus
"Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysyttää
kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan"