Kolmas päivämme oli suunnitelman mukaan kevein, joten annoimme itsellemme luvan nukkua aamulla vähän pidempään (tosin minulla oli suunnitelmissa pestä aamulla hiukseni, mutta siinä sängyllä maatessani päätin, että ne kelpaavat hyvin vielä yhden päivän :-) ).
Aamupalan jälkeen lähdimme metrolla kohti Piazza del Popoloa. Metrolla lähinnä sen vuoksi, että olimme hankkineet ensimmäisenä päivänä Roma passit, johon sisältyy kolmen päivän lippu yleisiin kulkuvälineisiin. Kun menen Roomaan seuraavan kerran, tiedän, että nähtävyydet Vatikaanissa ja historiallisessa keskustassa ovat todellakin kävelymatkan päässä toisistaan, joten metroa ei tarvitse käyttää, mikäli kiinnostuksen kohteet ja hotelli sijaitsevat näillä alueilla.
Santa Marian kirkkojen välistä lähdimme kulkemaan via del Corsoa pitkin keskustaan päin. Kadun varrella oli paljon pieniä putiikkeja, joissa olisi varmasti saanut paljon aikaa kulumaan, mikäli olisi ollut innokas shoppailija. Me kuitenkin ohitimme kaupat sujuvasti ja keskityimme ihastelemaan vanhaa arkkitehtuuria. Talot olivat huolella viimeisteltyjä, suuri osa oli puhdistettujakin, joten näkymät olivat (ainakin minun mielestäni :-) ) valloittavat!
Suuri ihmetyksen aihe oli myös kirkkojen määrä kaupungissa. Koitimme kysyä, kuinka monta kirkkoa Roomassa on, mutta emme saaneet muuta vastausta kuin että satoja. Ja kyllä niitä olikin ihan jokaisella tiellä ja aukioilla saattoi olla useitakin.
Pikkukujaa pitkin saavuimme Espanjalaisille portaille ja siellä oivalsi, minkä vuoksi portaista on tullut turisteille tärkeä vierailukohde. Näkymät portaiden yläpäästä olivat huimat, talot olivat kauniita ja sisustetut kattoterassit viimeistelivät näkymän. Portailla näimme ensimmäisen virallisen gladiaattorin... joka naputteli puhelimellaan tekstiviestiä kaverille :-) Vai oliko kyseessä sittenkin suurempi sadanpäämies, joka kutsui joukkojansa koolle?
Juhan toiveissa oli päästä käymään Ferrari Shopissa ja se olikin seuraava kohteemme. Heti näyteikkunassa oli formula-auto, joka oli vuosimallia 2004. Asiakkaita ei sisällä ollut, mutta myyjiä ajohaalareissaan sitäkin enemmän. Kiertelimme ja ihmettelimme, mahtaako joku tosiaankin haluta ostaa osia vanhoista formula-autoista :-) Olihan siellä tietysti paljon muutakin: takkeja, housuja, puseroita, kuppeja, kannettavan koteloita, koruja, leluja, pienoismalleja jne jne... ja kaikissa tietysti Ferrari-hintalisä.
Edellisen päivän maistuva Gelato-annos oli jäänyt mieleen, joten gelatohammasta alkoi kummasti kolottaa. Läheiseltä aukiolta löysimmekin pienen kahvilan, jossa "pieni" gelatoannos oli höystetty hedelmillä. Tämä oli se gelato, jonka lupasin syödä Norkun puolesta :-) (kuva tulee myöhemmin). Omasta puolestani otin vielä kyytipojaksi kahvia, joka tuntuu olevan etelän maissa hyvinkin erilaista meillä totuttuun kahviin. Ei ole Juhakaan kuulemma koskaan aikaisemmin "juonut" kahvia lusikalla :-)
Vatsat täynnä jäätelöä jaksoimme jatkaa matkaamme Piazza Navonalle. Aukion on kehuttu olevan vilkas aina, joten odotimme siellä olevan paljon myyjiä ja taiteilijoita. Aukio itsessään onkin kaunis, mutta ihmisvilinä sieltä puuttui (niinkuin puuttui muualtakin). Istuskelimme hetken aukiolla ja jatkoimme matkaamme.
Pantheon oli seuraava kohteemme. Vanhan keskustan tiet olivat mukulakivistä tehtyjä, joten olipa hyvä, ettei tapanani ole käyttää korkokenkiä :-) Tässä vaiheessa katsoimme Pantheonia vain ulkoa päin, koska päätimme tulla takaisin illalla, jolloin siellä olisi tarjolla opastettu kierros.
Pieniä kujia pitkin jatkoimme matkaamme Fontana di Treville. Ensin tietysti kuvat vähän kauempaa ja sitten istumaan lähteen edustalle. Tässä oli kohde, jonka olin mielessäni kuvitellut täysin erilaiseksi. Todellisuus oli onneksi kuitenkin kuvitelmaa kauniimpi, joten en pettynyt lähteen nähtyäni. (Ei se googlen streetview paikan päällä käymistä voita). Roomassa vietettyjen päivien aikana ainakin minulle oli tullut tunne, että tänne olisi päästävä uudestaan. Trevillä sen voi varmistaa heittämällä viimeisenä iltana kolikon lähteeseen oikean olkansa yli. Olimme paikalla liian aikaisin, mutta ajattelimme, ettei se voi olla niin tarkkaa ja kävimme kumpainenkin oman kolikkomme heittämässä :-)
Kello alkoi lähestyä kolmea, jolloin kapusiinimunkkien krypta avautuu siestan jälkeen. Jatkoimme siis matkaamme kohti Piazza Berberiniä ja Capuchin Crypt:ia. Paikka oli sanoinkuvaamattoman ihmeellinen. Pitkän käytävän varrella oli tiloja, joissa oli hautoja, seinät ja katot oli koristelut munkkien luilla, rauhallinen musiikki soi kaiuttimista hiljaa. Uskomatonta, että kenellekään tulee edes mieleen tehdä taidetta ihmisten luista, mutta täällä se oli todellista totta. Eikä tänne haudattujen munkkien määräkään ollut mikään ihan pieni. Niin paljon oli pääkalloja seinillä!
Kuvia ei kryptasta saanut ottaa eikä niitä netissäkään juurikaan näy. Munkeilla on omat sivunsa, jossa muutama kuva ja wikissä on sivulla yksi kuva. Mutta kuten aikaisemminkin olemme todenneet, vain paikan päällä voi oikeasti kokea paikan tunnelman. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka kertakaikkiaan, ehkäpä koko reissun mieliinpainuvin paikka!
Tunnelma muuttui ihan "pikkuisen", koska olimme päättäneet käydä syömässä läheisessä Hard Rock Cafe:ssa. Näiden kahden paikan välissä olisi täydellisessä maailmassa ollut vähän enemmän aikaa... mutta koska suunnitelma oli kiveen hakattu, piti sitä noudattaa. Totuuden nimessä minun on sanottava, että olisin nauttinut Hard Rockista enemmän jossain muussa yhteydessä :-) Paikka oli kuitenkin näyttävä ja ruoka hyvää. Minä söin pihvin (vihdoin punaista lihaa) ja Juha legendaarisen hampurilaisen. Eikä kummallakaan tainnut olla valittamista ruoan suhteen. Gelatoa emme enää jaksaneet ruoan jälkeen syödä :-)
Ruoan jälkeen kiipesimme Santa Susannan (ja taas yhden Santa Marian) kirkon luo. Pettymykseksemme molemmat kirkot olivat "paketissa", joten niitä emme tällä reissulla nähneet.
Ilta alkoi jo pimentyä, kun suuntasimme takaisin vanhaan keskustaan päin. Roomassa ei ainakaan vielä ole käyty säästämään valaistuksista vanhoissa kaupunginosissa, mikä on hienoa turisteja ajatellen. Illalla kaupunki oli tunnelmallinen vanhoine lyhtyineen.
Päätimme palata takaisin hotellille Piazza di Trevin, Pantheonin, Piazza Navonan, Sant Angelon ja Pietarinkirkon kautta. Iltavalaistuksessa Trevi oli vielä kauniimpi kuin päivällä! Lähteellä oli rauhoittavaa istua ja kuunnella veden solinaa. Pantheonilla piti olla seitsemältä opastettu kierros, mutta emme löytäneet keltaista enkelien sateenvarjoa mistään. Niinpä kiersin kirkon itsekseni ja kuvasin erilaisia kohteita Juhan istuskellessa penkillä.
Piazza Navonelle ehdimme kahdeksan maissa ja se olikin jo tyhjentynyt taiteilijoista eikä ihmisiäkään (hehhee) ollut kuin muutamia aukiolla. Valotkin olivat vähän aneemiset, joten jatkoimme Tiberin rantaan nauttimaan joen, Sant Angelon ja Pietarinkirkon näkymistä iltavalaistuksessa. Hitaasti etenimme kuva kuvalta eteenpäin ja kello oli jo aika paljon ennenkuin saavuimme takaisin hotellille.
***
Päivän aikana räpsittyjä kuvia voi katsoa täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti