Karjalan matka 5.6.2012, toinen päivä

Herätyskello pärähtää soimaan puoli seitsemän aikoihin ja tunnin päästä olemme aiemmin jo täyttyneessä aamiaishuoneessa. Puheensorina täyttää paikan ja matkakumppanit nauttivat yhdessä mainion aamiaisen. Keli ulkona näyttää aurinkoiselta ja lämpimältä! Osaamme jo odottaa hyvää ja tiedontäyteistä päivää.

Bussi jatkaa matkaa puoli yhdeksän aikoihin Viipurin luterilaiseen kirkkoon.
Kirkon pihalla istuu jalustan päällä kivettynyt Mikael Agricola ja oppaamme Kyösti kerää  matkalaiset pieneen historiatuokioon. Astumme sisään kirkkoon, istumme penkeille ja rauhoitumme aamuhartauteen.

Mikael Agricola

Viipurin luterilainen kirkko parvelta alas kuvattuna

Bussikuskillamme Pekellä on kirkkolle toimitettavanaan muutama pahvilaatikollinen tänne lahjoitettuja kirjoja. Kirkon kautta kulkee avustustyö ympäristön ihmisille. Kirkon parvella tarjotaan myös juomaa ja ruokaa kohtuuhinnoin.

Tämän päivän etappina meillä on Käkisalmi. Aloitamme päivämme kuitenkin ajamalla Koiviston kaupunkiin. Siellä pysähdymme entisen luterilaisen kirkon luona. Kirkon pihalla on pystytetty "Risti ja Purje" -niminen sankarivainajien muistomerkki. Kirkkorakennus ei toimi enää kirkkona vaan sinne on perustettu disco. Saarnastuoli toimittaa dj:n pöntön virkaa. Tuntuu pahalta...

Koiviston kirkko sekä "Risti ja  Purje" muistomerkki

Kirkon takaosassa on pieni museo, jossa kirkon esineistöä ja muuta historiallista on näytillä. Pihalla istuu piirrustuskurssilaisten ryhmä. He luonnostelevat kirkon silhuettia papereilleen. Kirkko sijaitsee meren äärellä luonnonkauniilla paikalla, jossa näköjään myös itikat viihtyvät. Historialuentoa kuunnellessa yksi jos toinenkin huitoo käsillään pieniä kiusankappaleita kauemmaksi.

Jatkamme matkaamme rantaviivaa pitkin hiekkaisen mäntymaiseman ympäröimänä. Käännymme bussillamme pienelle hiekkatielle: jostain metsän siimeksestä pitäisi löytyä Mikael Agricolan kuolinpaikka. Peke koittaa päästä bussilla mahdollisimman pitkälle, mutta jossain vaiheessa on vain luovutettava. Tarkoitushan on jatkaa bussilla eteenpäin eikä se onnistu, jos bussi juuttuu kiinni hiekkaan. Jatkamme matkaamme kävellen. Pitkät suorat männyt ovat komean näköisiä ja hiekkainen kangas näyttää siistiltä, koska siellä ei korkea aluskasvillisuus viihdy. Pääsemme vihdoin rantaan ja Mikael Agricolan muistomerkin luo. Rantaan on rakennettu mökki ja tapaamme siellä miehen, joka osaa kertoa meille paikasta kaikenlaista. Otan muutaman kuvan rannasta ennenkuin lähdemme kävelemään takaisin bussille. Käki kukkuu metsässä. Itikat käyttäytyvät kuin vampyyrit ja käyttävät tilaisuutta hyväkseen, kun paikan päällä on bussilastillinen elävää ruokaa.

Mäntymetsän vastapainoksi suuntaamme lehtikuusimetsään Raivolaan. Puut ovat saaneet kasvaa 300 vuotta ja ovatkin käyttäneet aikansa tehokkaasti. Kaksin saamme juuri ja juuri kätemme puun rungon ympärille ja pituutta (vai onko se korkeutta?) näillä puilla on parhaimmillaan 50 m. Metsässä kävellessämme ihmettelimme muurahaispesiä, jotka oli aidattu niinkuin venäläiset omakotitalot konsanaan. Leningradin alueella ovat muurahaispesät suojeltuja, joten luonnonsuojelijat ovat rakentaneet aitaukset pesien ympärille.

Seuraava kohteemme on Kivennapa. Nousemme bussilla kylän korkeimmalle paikalle, josta onkin mukavat näkymät vanhalle omakotitaloalueelle. Tyypillinen Karjalaiskylä...

Muolaan kirkkomaalla käymme katsomassa sankarihautausmaan ja kuulemme matkalaisten muistelmia seudulta.  Ennen Käkisalmea ja hotellia siellä pysähdymme vielä tarkistamassa Vuoksen kuohut. Kello on jo paljon ennenkuin vastaanotamme hotellihuoneet ja pääsemme päivälliselle.

Päivällisen jälkeen suuntaamme vielä Peken kyydillä Käkisalmen linnalle. Aurinko laskee ja värjää seudun kauniiksi. Sisään linnaan emme pääse, mutta saamme taas kuulla linnan portin pielessä muutaman matkalaisen muistelmia seuduilta.

Päivä on ollut hyvä ja painamme päämme tyynyyn tyytyväisinä huomista odottaen !