Karjalan matka 4.6.2012, ensimmäinen päivä

Kello soi aamulla kuudelta, vaikka on kesäloma? Tämähän ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että reissuun ollaan lähdössä!

Tällä kerralla matka ei olekaan mikä tahansa lepoloma, vaan matka omille juurille... rajan taakse Karjalaan äidin lapsuudenmaisemia katsomaan. Matka tehdään vieläpä Evakkolapset ry.n tilaamana, joten paljon on tunteita ja jälleennäkemisen riemua odotettavissa.

Bussi odottaa jo rautatieasemalla, kun pääsen sinne vähän ennen yhdeksää. Äitikin siellä jo odottaa ja on varannut bussista mukavat paikat meille. Toisin kuin yleensä bussissa, tässä bussissa puheensorina täyttää ilman jo ennenkuin bussi on ehtinyt nostaa kytkintä ensimmäistäkään kertaa. Onko tosiaankin niin, että tämä bussi on täynnä suomalaisia? Normaalisti bussissa jurottavia mörököllejä? Suomalaisia kylläkin, mutta jurotuksesta ei ole tietoakaan :-) Karjalaisella vieraanvaraisuudella otetaan minutkin vastaan, vaikka en varsinaisesti evakko olekaan, toisessa polvessa kuitenkin.

Ensimmäisen päivän määränpää on meillä Viipuri. Suuntaamme siis kutostielle kohti ensimmäistä pysähtymispaikkaamme Kouvolan asemaa. Sieltä otamme kyytiin yhden matkalaisen, jonka jälkeen matkustajaluku on kahta vaille täysi. Nuo kaksi astuvat kyytiimme Enson raja-asemalla ennenkuin bussi ylittää rajan.

Rajamuodollisuuksista itärajalla on monta erilaista tarinaa. Niinpä olemme varautuneet 1-4 tunnin odotukseen. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, joten mikäs tässä on ihmetellessä ja odottaessa. Saamme kaikki nousta bussista ilman matkatavaroita, joka helpottaa huomattavasti rajamuodollisuuksia. Yksi kerrallaan menemme viisumilistan mukaisessa järjestyksessä virkailijan eteen ja koitamme olla mahdollisimman viattoman näköisiä. Kaikki kelpaavat rajan yli matkustaviksi ja bussikin pääsee yli nopeasti, joten pääsemme jatkamaan matkaamme tunnin päästä siitä, kun rajalle saavuimme. Jännä on ensikertalaisena seurata rajamuodollisuuksia, joissa ensin bussiin tulee virkailija, joka katsoo passin kuvasivun ("kuvasivu esiin!"). Sitten käymme yksi kerrallaan tarkistuksessa ja kun kaikki ovat takaisin bussissa, tarkistetaan vielä kertaalleen, että kaikilla on leima passissa ("leimasivu esille"). Erilaisia raja-asemia käyneenä tuntuu tällainen tapa aika eksoottiselta :-)

Olemme siis päässeet Karjalaan, matkalaisten kotiseuduille. Olemme varustautuneet matkaan kartoilla, jotka löysimme netistä ja jotka ovat vuodelta 1938. Luovutetun karjalan kartat  kertovat, millä nimillä matkalaiset seutuja tuntevat ja karttojen avulla pysymme edes suunnilleen tietoisina siitä, missä milloinkin liikumme.

Enson raja-asemalta pääsemme Jääsken pitäjään. Tankkaamme auton täyteen menovettä, jota saa tällä puolella rajaa puoleen hintaan. Matkamme hinta saadaan näin alenemaan jonkin verran!

Oppaanamme meillä on historiaa käsittämättömän hyvin tunteva ja täppätietoja muistava Kyösti Toivonen , jolla tietojensa lisäksi on loistava ulosanti. Vuosiluvut ja tapahtumat vilisevät silmissämme ja voimme jokainen kuvitella, minkälaisia asioita matkan varrella on tapahtunut. Kunpa oma muistini vain toimisi paremmin...

Bensa-asemalta suuntaamme matkamme Enson kaupunkiin. Järkytyn ensimmäistä kertaa siitä, kuinka huonossa kunnossa paikat ovatkaan! Puutalot ovat romahtamispisteessä ja ilman maalipintaa. Kerrostaloista ei voi olla yhtään varmempi, pysyvätkö pystyssä vaiko eivät. Selvästi huomaa, mitä taloista on aikoinaan suomalaisten tänne rakentamia! Ero on huomattava.

Ensosta jatkamme matkaamme Jääsken kirkonkylään, jossa meillä on ensimmäinen pysähdys rajanylityksen jälkeen. Muistoristi on paikoillaan, mutta kirkko on tuhoutunut.  Jos muistini olisi parempi, muistaisin varmasti, kuinka kirkko tuhoutui, mutta onneksi meillä on internet :-) Linkin sivulta näemme, että "Temppeli tuhoutui kesällä v. 1941 suomen armeijan hyökkäyksen yhteydessä."  Pääsemme ihailemaan myös ensimmäistä kertaa Vuoksen virtausta tällä puolella rajaa. 

Jääsken kirkon muistoristi

Jääsken kirkolta jatkamme matkaamme Antreaan, jossa pysähdymme Muistopuistoon, vanhan kirkon ja hautausmaan raunioille. Kiipeämme ylös muistopuistoon ja ihastelemme Karjalan keväistä vehreyttä. Puisto on siisti ja hyvin hoidettu. Uusi hautausmaa on tien toisella puolella vähän matkan päässä ja osa matkalaisista käy siellä katselemassa. Kuskimme Peke keittää meille ensimmäiset bussikahvit ja tarjoaa keksit ja korput. Ihmeen hyvältä maistuu kahvi täällä luonnon helmassa.
Ympäristön talot näyttävät samanlaisilta, kuin kaikki maaseudun talot tähän mennessä. Ei näytä ympäristöstä huolehtiminen kuuluvan tänne asutettujen arkeen, niin huonoon kuntoon on talot päästetty.

Muistopuisto Antrea

taloja muistopuiston vieressä

Maisema Kuukaupin sillalta

Seuraava pysähdyksemme on Ihantalan taisteluiden muistomerkillä. Siellä kuulemme mandoliinin soittoa ja saamme taas ison annoksen suomen historiaa. Paikka on tärkeä suomen historiassa, pysäytettiinhän tähän vihollisen eteneminen kesällä 1944.

Ihantalan taistelun muistomerkki

Muistomerkiltä ajammekin kohti Viipuria ja hotelliamme Victoriaa. Hotelli on tyylikäs eikä lainkaan sellainen, jota Venäjän hotellista odotin! Tosin oppaamme taisi kertoakin, että tämä hotelli on Viipurin tasokkain iso hotelli, johon tämän kokoinen retkikunta mahtuu.

Maittavan illallisen jälkeen käymme vielä kävelemässä Viipurin vanhoilla kujilla ja kuulemme lisää historialuentoa. Itse keskityn valokuvaukseen, koska tällaisen päivän iltana on enää turha edes yrittää jaksaa painaa mieleensä kaupungin historiallisia yksityiskohtia!

Näkymää hotellin portailta

Valkoinen talo on Hotelli Victoria

Viipurilaista arkkitehtuuria

Torkkelin Knuutinpoika

Viipurin vanha tuomiokirkko

Eivät ole kerrostalot Viipurissakaan kauniita...

Kisu asuu vanhassa puutalossa

Kotiovella?

Työkavereille löytyi pöllö heti ensimmäisenä päivänä :-)

Kello on jo paljon, kun pääsemme nukkumaan. Päivä on ollut hyvä!