Maa valkoisena tänä aamuna!
Ottaisin kuvan, jos olisi enemmän valoa ja aikaa. Nyt ei ole kumpaakaan, kun lähden etsimään bussipysäkkiä. Naapurin herra vaihtoi autoonsa talvirenkaat "hyvän sään aikaan"... minä en näköjään ehtinyt.
Siitä huolimatta on ihanaa, kun lumi tule edes hetkeksi valostuttamaan syksyä!
perjantai 26. lokakuuta 2012
lauantai 20. lokakuuta 2012
Keskeneräistä...
Nyt tuntuu, että kaikki jää kesken... onko tänä syksynä siis ollut liikaa asioita työn alla vai yrittääkö sitä vain tehdä enemmän kuin ehtii, tai oikeammin jaksaa ja viitsii.
Kesken ei ole mitään "tärkeätä", mutta sellaisia pieniä asioita, joista on iloa sekä itselle että muille. Kuten esimerkiksi matkakertomukset tänne blogiin. Kirjoittamatta on Saariston rengastieltä tarinat Bonkin museosta ja viimeisestä päivästä Turussa. Kuinka pääsen matkan tunnelmaan enää näin pitkän ajan päästä? Entä sitten Korfun matkan Saarikierros ja Korfun kaupunkiin tutustuminen. Syksyn pimeydessä ja koleudessa mielikuvamatka Korfun saaren lämpöön ja valoon ei ole helppo juttu. Kuvien avulla se kyllä jollain lailla onnistuu, mutta helpompaa olisi ollut kirjata tunnelmat ylös tuoreeltaan.
Uusi matka Kanariansaarille (eka kerta Gran Canarialla!) on tulossa, joten pitää ryhdistäytyä siellä ja kirjata tunnelmat ylös jo paikan päällä. Aikaa on kuitenkin kaksi viikkoa eikä tarkoituksemme ole täyttää kaikkia päiviä erilaisilla aktiviteeteilla, vaan tälle ressulle lähdetään nauttimaan auringosta ja lämmöstä ja keräämään voimia tulevaan talveen. Valohoitoa siis, eikä sinne oteta mukaan "velvollisuuksia".
Kesken on myös Venetsian matkan suunnittelu, mutta sen eteenpäin vienti odottaa työpaikan yt-neuvottelujen päättymistä. Mitään suunnitelmia emme vie eteenpäin ennenkuin olemme varmoja, että meillä on työpaikat vielä keväälläkin.
Nypläystä en ole ehtinyt tehdä niin paljoa, kuin kuvittelin syksyllä. Jotenkin tuntuu, että kotona ei voi "harrastaa", kun on siivoustyötäkin tekemättä :-) Tässä kuussa huushollia on sotkenut keittiön sekamelska: astianpesukoneen poistoletkuun tuli halkeama, joten alakaapit piti tyhjentää ja lattia kuivattaa. Mittaukset ovat osoittaneet, että paikat on kuivuneet, mutta vielä ei ole remppaporukka ehtinyt tulla kaappeja uudelleen rakentamaan. Odotellaanko tässä tilattuja tarvikkeita vai mitä, sitä ei ole asukkaalle tarvinnut kertoa. Eikä myöskään sitä, millaisella aikataululla työ kuvitellaan saatavan valmiiksi.
Periaatteessa valmistumisaikataulu ei niin kiinnostaisikaan, mutta kun juuri nyt löytyi se kauan etsitty talo, josta tein eilen ostotarjouksen. Tai oikeammin kyse ei ole omakotitalosta, vaan vanhasta, isosta talosta, jossa asustaa 3 perhettä. Talo löytyy Tervakoskelta ja siitä on nyt myynnissä toinen pääty.
Mikäli ostotarjoukseni (joka oli vielä ehdollinen) hyväksytään, laitan oman kotini myyntiin ja keittiön olisi hyvä olla valmis siinä vaiheessa, kun asuntoa esitellään :-)
Viime talvisen uupumuksen jälkeen en ole päässyt myöskään liikunnan saralla palaamaan aikaisempaan tahtiin. Tapanani on ollut käydä ainakin 4 kertaa viikossa reippaalla tunnin kävelyllä, mutta nyt liikunta on jäänyt kertaviikkoiseen sienireissuun ja silloin tällöin tehtäviin valokuvauskävelyihin. Eikä tätä oikeastaan voi sanoa vielä liikunnaksi, tämä on vasta ulkoilua. Lääkärit jo varoittelevat 2-tyypin diabeeteksesta, mutta sekään ei vielä pelota tarpeeksi itsensä niskasta kiinni ottamiseen. Vaakaa oli tarkoitus alkaa käyttää syyskuun alussa, mutta sekin on vielä kaupassa ostajaa odottamassa... Tänä viikonloppuna emme lähde sienestämään, joten olisiko nyt aika käydä kaupassa ostamassa se vaaka ja alkaa tehdä jotain terveytensä eteen!
Kesken ei ole mitään "tärkeätä", mutta sellaisia pieniä asioita, joista on iloa sekä itselle että muille. Kuten esimerkiksi matkakertomukset tänne blogiin. Kirjoittamatta on Saariston rengastieltä tarinat Bonkin museosta ja viimeisestä päivästä Turussa. Kuinka pääsen matkan tunnelmaan enää näin pitkän ajan päästä? Entä sitten Korfun matkan Saarikierros ja Korfun kaupunkiin tutustuminen. Syksyn pimeydessä ja koleudessa mielikuvamatka Korfun saaren lämpöön ja valoon ei ole helppo juttu. Kuvien avulla se kyllä jollain lailla onnistuu, mutta helpompaa olisi ollut kirjata tunnelmat ylös tuoreeltaan.
Uusi matka Kanariansaarille (eka kerta Gran Canarialla!) on tulossa, joten pitää ryhdistäytyä siellä ja kirjata tunnelmat ylös jo paikan päällä. Aikaa on kuitenkin kaksi viikkoa eikä tarkoituksemme ole täyttää kaikkia päiviä erilaisilla aktiviteeteilla, vaan tälle ressulle lähdetään nauttimaan auringosta ja lämmöstä ja keräämään voimia tulevaan talveen. Valohoitoa siis, eikä sinne oteta mukaan "velvollisuuksia".
Kesken on myös Venetsian matkan suunnittelu, mutta sen eteenpäin vienti odottaa työpaikan yt-neuvottelujen päättymistä. Mitään suunnitelmia emme vie eteenpäin ennenkuin olemme varmoja, että meillä on työpaikat vielä keväälläkin.
Nypläystä en ole ehtinyt tehdä niin paljoa, kuin kuvittelin syksyllä. Jotenkin tuntuu, että kotona ei voi "harrastaa", kun on siivoustyötäkin tekemättä :-) Tässä kuussa huushollia on sotkenut keittiön sekamelska: astianpesukoneen poistoletkuun tuli halkeama, joten alakaapit piti tyhjentää ja lattia kuivattaa. Mittaukset ovat osoittaneet, että paikat on kuivuneet, mutta vielä ei ole remppaporukka ehtinyt tulla kaappeja uudelleen rakentamaan. Odotellaanko tässä tilattuja tarvikkeita vai mitä, sitä ei ole asukkaalle tarvinnut kertoa. Eikä myöskään sitä, millaisella aikataululla työ kuvitellaan saatavan valmiiksi.
Periaatteessa valmistumisaikataulu ei niin kiinnostaisikaan, mutta kun juuri nyt löytyi se kauan etsitty talo, josta tein eilen ostotarjouksen. Tai oikeammin kyse ei ole omakotitalosta, vaan vanhasta, isosta talosta, jossa asustaa 3 perhettä. Talo löytyy Tervakoskelta ja siitä on nyt myynnissä toinen pääty.
Mikäli ostotarjoukseni (joka oli vielä ehdollinen) hyväksytään, laitan oman kotini myyntiin ja keittiön olisi hyvä olla valmis siinä vaiheessa, kun asuntoa esitellään :-)
Viime talvisen uupumuksen jälkeen en ole päässyt myöskään liikunnan saralla palaamaan aikaisempaan tahtiin. Tapanani on ollut käydä ainakin 4 kertaa viikossa reippaalla tunnin kävelyllä, mutta nyt liikunta on jäänyt kertaviikkoiseen sienireissuun ja silloin tällöin tehtäviin valokuvauskävelyihin. Eikä tätä oikeastaan voi sanoa vielä liikunnaksi, tämä on vasta ulkoilua. Lääkärit jo varoittelevat 2-tyypin diabeeteksesta, mutta sekään ei vielä pelota tarpeeksi itsensä niskasta kiinni ottamiseen. Vaakaa oli tarkoitus alkaa käyttää syyskuun alussa, mutta sekin on vielä kaupassa ostajaa odottamassa... Tänä viikonloppuna emme lähde sienestämään, joten olisiko nyt aika käydä kaupassa ostamassa se vaaka ja alkaa tehdä jotain terveytensä eteen!
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
torstai 27. syyskuuta 2012
Nypläystä vol 2
On se pakko uskoa: nypläys on mainio stressinpoistaja! Olen ollut tällä viikolla erityisen väsynyt ja keskittyminen on ollut vaikeaa. Päässä kiristää ja nyt tiedän, miltä tuntuu, kun "pää hajoaa". Kun työpäivä on vasta puolessa, mutta ajatus ei pysy enää kasassa...
Näissä tunnelmissa ajoin tänään rankkasateessa nypläysiltaan. Ajattelin, että en millään jaksa ajatella lyöntejä ja kiertoja. Teki mieli ajaa suoraan kotiin ja käpertyä vällyn alle. Ajoin kuitenkin kuuliaisesti nypläystunnille ja se taisi olla tämän viikon paras päätökseni.
Myöhästyin tietysti vähän, koska en uskonut, että moottoritiellä ajetaan vielä ennen kuuttakin viittäkymppiä ... kun pääsin paikan päälle, olivat muut jo työn touhussa. Opettaja jutusteli toisen "uuden" kanssa ja muut rupattelivat keskenään. Tunnelma oli rauhallinen ja mukava. Istuin paikoilleni huokaisten ja kaivoin työni esiin.
Tein työtäni eteenpäin, kuuntelin ihmisten jutustelua, kiersin katsomassa toisten töitä ja välillä seurasin opettajan opetusta. Otimme uuden työn työn alle ja opettaja näytti, kuinka työ pistellään pahville ennen pahvin kiinnittämistä nypläystyynyyn. Kaikki tapahtui rauhassa ja hyvässä hengessä. Koko porukka viihtyy selvästi toistensa kanssa ja meidän uudet otetaan hienosti mukaan.
Vasta kotimatkalla tajusin, että en ole tuntenut pään kiristystä koko iltana!
Näissä tunnelmissa ajoin tänään rankkasateessa nypläysiltaan. Ajattelin, että en millään jaksa ajatella lyöntejä ja kiertoja. Teki mieli ajaa suoraan kotiin ja käpertyä vällyn alle. Ajoin kuitenkin kuuliaisesti nypläystunnille ja se taisi olla tämän viikon paras päätökseni.
Myöhästyin tietysti vähän, koska en uskonut, että moottoritiellä ajetaan vielä ennen kuuttakin viittäkymppiä ... kun pääsin paikan päälle, olivat muut jo työn touhussa. Opettaja jutusteli toisen "uuden" kanssa ja muut rupattelivat keskenään. Tunnelma oli rauhallinen ja mukava. Istuin paikoilleni huokaisten ja kaivoin työni esiin.
Tein työtäni eteenpäin, kuuntelin ihmisten jutustelua, kiersin katsomassa toisten töitä ja välillä seurasin opettajan opetusta. Otimme uuden työn työn alle ja opettaja näytti, kuinka työ pistellään pahville ennen pahvin kiinnittämistä nypläystyynyyn. Kaikki tapahtui rauhassa ja hyvässä hengessä. Koko porukka viihtyy selvästi toistensa kanssa ja meidän uudet otetaan hienosti mukaan.
Vasta kotimatkalla tajusin, että en ole tuntenut pään kiristystä koko iltana!
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Syyskuun FB-kuvahaaste / kuva per päivä vol 3
Syyskuukin vilahtaa ohi sellaisella vauhdilla, ettei perässä meinaa pysyä. FB:n kuvahaastekin on jäänyt tekemättä, joten ahersin tänä aamuna kaikki viime viikon kuvat. Tällä viikolla on otettu näistä kuvista kolme, loput on kerätty aiemmin otetuista matkakuvista...
Vietän mielelläni viikonvaihteen mökillä, jos se vain on mahdollista. Siellä minulla on mielipaikka, leikkimökki, jossa olen yötä. Aamulla kun avaan silmäni, näen siis tämän huoneen.
Vielä vieras, mutta ehkä joskus tutumpi paikka. Haaveenani on saada ihan ikioma mökki, siis talo, jossa asustaa ja nyt tuntuu, että on tullut aika toteuttaa tuo haave. Saa nähdä, toteutuuko se kuitenkaan, koska juuri kun pääsin suunnitelmissani vähän eteenpäin, ilmoitti työnantajani yt-neuvottelujen aloituksesta. Kuusi viikkoa menee nyt neuvotteluja ihmetellessä, koska näin isoa projektia en uskalla aloittaa, jos en ole varma, onko minulla enää työpaikkaa kuuden viikon päästä...
Jääkaappini sisältö 17.9.. Aika normisettiä...
Hintoja en oletusarvoisesti kuvaa, joten haastetta piisasi tämän kuvan kohdalla. Ajatusmallia olisi tietysti voinut vaihtaa (niinkuin Norkku teki tässä kohdassa), mutta olin fakkiutunut tuohon ajatukseen. Yhtäkkiä mieleeni tuli kuva, jonka otin tammikuisessa Ateenassa, joka oli tätä tietä lukuunottamatta todellakin talviunilla!
Paavin vallan alla. Pietarin kirkon tornista näkee Vatikaanin, Paavin valtakunnan, kokonaan.
Kuvassa näkyy eri aikakauden rakentamista. Kerameikos ja sen puutarha sekä kirkon takana näkyvät uudehkot kerrostalot. Kaikki ihmisen rakentamia.
Joskus sattuu paikalle, kun luomakunta laittaa parastaan. Kuvassa auringonlasku Uudessakaupungissa.
 |
| 15 first thing you see |
 |
| 16 strange |
 |
| 17 in my fridge |
 |
| 18 price |
 |
| 19 underneath |
 |
| 20 man_made |
 |
| 21 sometimes |
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Syyskuun FB-kuvahaaste / kuva per päivä vol 2
Viikko on taas vierähtäänyt, nyt ilman nettiä kotona. Alkuviikosta modeemiin tai reitittimeen tuli joku vika enkä onnistunut selvittämään, missä vika piilee. Niinpä marssin tänään Verkkokauppaan ja ostin uuden modeemin. Ihan itse sain asennettuakin ja nyt toimii taas verkko ja ollaan päästy selaamaan tärkeillä sivuilla... ja päivittämään viikon kuvahaasteen kuvat fb:hen.
Tässäpä tämän viikon aiheet myös tänne blogimaailmaan:
Kuva on otettu Korfulla Gouvian rannasta auringon laskun aikaan ja muunnettu kuvankäsittelyssä
Useilla ihmisillä viikonlopun viettoon kuuluu olut. Minun tekee joskus mieleni oluen makua ja silloin ostan kaupasta Nikolain 0,00 %:sta lageria.
Mustavalkoista pyydettiin päivän 10 kohdalla, joten muunsin metsätähteä hieman
Sankarini! Mitä vanhemmaksi kasvan ja näen elämää, sitä enemmän arvostan heitä: omia vanhempiani! <3
Nämä sankarit viettivät aikaansa yhdessä Gouviassa hotellin rannassa.
Olohuoneen pöytä näyttää tällaiselta. Joku taitaa nyplätä :-)
Suosikkipaikkani leikkimökki mökillä!
Tässäpä tämän viikon aiheet myös tänne blogimaailmaan:
 |
| 08 at night |
 |
| 09 something you do most weekends |
 |
| 10 black white |
 |
| 11 hero |
 |
| 12 together |
 |
| 13 table |
 |
| 14 favourite |
Pitsiä
Pitsinnypläyksen kurssi alkoi torstaina ja olipa mielenkiintoista puuhaa! Ryhmässä oli paljon jo nypläyksen taitavia naisihmisiä, mutta oli meitä aloittelijoitakin viisi. Kurssiosallistujista näki, ettei kyse ole nuorison trendiharrastuksesta :-) Ja että "vanhat" kurssilaiset tunsivat toisensa hyvin ja olivat ilmeisestikin harrastaneet ryhmänypläystä jo vuosia samalla porukalla.
Opettaja keskittyi ensimmäisellä kerralla luonnollisesti enemmän meihin uusiin, olihan meille kaikki harrastukseen liittyvä uutta ja ihmeellistä. Kävimme läpi välineitä ja katsoimme, mihin niitä tarvitaan. Itselläni on melkein kaikki valmiina, mutta lankaa ja pikkuisia nuppineuloja tuli minunkin hankittua opettajalta heti ensimmäisellä tunnilla. Jatkossa hankintalistalla on myös pistelypiikki, jolla malliin eli mynsteriin pistellään nuppineuloja varten reiät valmiiksi.
Nypläyksen aloitimme kuuden parin utilla. Olin yhden utin jo tehnyt harjoitellessani perusteita kurssia varten, joten minulla oli pieni aavistus, kuinka aloittaa. Opettaja oli pistellyt meille mynsterit valmiiksi. Opettajaa kuunnellessa ja pahvia katsellessa minulle selvisi, mikä tekee pitsistä tasaista ja hienoa: mynsteri on pistelty millimetripaperia avuksikäyttäen ja reiät ovat tasaisessa rivissä pahvilla. Reikien etäisyys toisistaan riippuu siitä, kuinka paksulla langalla pitsinsä nyplää. Hyvä pohjatyö on siis tässäkin hommassa kaiken a ja o.
Kiinnitimme opettajan tekemän mallin omiin nypläystyynyihimme ja kävimme hommiin. Aikaa aloitukseen oli kulunut niin paljon, ettemme tämän ensimmäisen kerran aikana ehtineet kuin asetella nypylät tyynylle aloitusasentoon ja katsoa, kun opettaja teki ensimmäiset lyönnit... rauhallinen tahti tuntui oikein sopivalta!
Kotona olen nyplännyt uttia kierroksen ympäri, joten nyt odottelen ensi torstaita, jotta opin, kuinka pitsi päätellään.
Opettaja keskittyi ensimmäisellä kerralla luonnollisesti enemmän meihin uusiin, olihan meille kaikki harrastukseen liittyvä uutta ja ihmeellistä. Kävimme läpi välineitä ja katsoimme, mihin niitä tarvitaan. Itselläni on melkein kaikki valmiina, mutta lankaa ja pikkuisia nuppineuloja tuli minunkin hankittua opettajalta heti ensimmäisellä tunnilla. Jatkossa hankintalistalla on myös pistelypiikki, jolla malliin eli mynsteriin pistellään nuppineuloja varten reiät valmiiksi.
Nypläyksen aloitimme kuuden parin utilla. Olin yhden utin jo tehnyt harjoitellessani perusteita kurssia varten, joten minulla oli pieni aavistus, kuinka aloittaa. Opettaja oli pistellyt meille mynsterit valmiiksi. Opettajaa kuunnellessa ja pahvia katsellessa minulle selvisi, mikä tekee pitsistä tasaista ja hienoa: mynsteri on pistelty millimetripaperia avuksikäyttäen ja reiät ovat tasaisessa rivissä pahvilla. Reikien etäisyys toisistaan riippuu siitä, kuinka paksulla langalla pitsinsä nyplää. Hyvä pohjatyö on siis tässäkin hommassa kaiken a ja o.
Kiinnitimme opettajan tekemän mallin omiin nypläystyynyihimme ja kävimme hommiin. Aikaa aloitukseen oli kulunut niin paljon, ettemme tämän ensimmäisen kerran aikana ehtineet kuin asetella nypylät tyynylle aloitusasentoon ja katsoa, kun opettaja teki ensimmäiset lyönnit... rauhallinen tahti tuntui oikein sopivalta!
Kotona olen nyplännyt uttia kierroksen ympäri, joten nyt odottelen ensi torstaita, jotta opin, kuinka pitsi päätellään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)