TV-studiolla koululla

Kävin tänään ensimmäistä kertaa sitten tutustumisviikon koulun TV-studiolla visiitillä. Sinnehän voisin mennä vaikka joka päivä, mutta tähän mennessä olen ovesta tullessani joko kävellyt suoraan (valokuvausstudiolle) tai kääntynyt vasempaan kahvihuoneelle päin.

Kakkoset (ne jotka osaa jo NIIN paljon) tekevät Kokkolan Tiikereistä (lentopallo) haastatteluja, joten studio oli sisustettu haastattelua varten:

Yleiskuva

Tiikeri

Kamera

Puntit ?

Karvaturrikka

Valonohjain

Aion mennä uudestaankin tuonne, ehkä jo huomenna :-) Siellä oli kiva käydä senkin vuoksi, että kakkoset on innokkaita kertomaan laitteista ja minä tietysti innokas kuuntelemaan ja ihmettelemään !

Gustavsvärn

Gustavsvärnin majakka on Hangon edustalla ja bongattu sekä Russarön että Bengtskärin reissuilla. Kuva on Bengtskärin reissun menomatkalla elokuussa 2012.

Gustavsvärn

Majakat pyritään avaamaan keväällä

Liikennevirasto on tämän kuun alussa pyörtänyt päätöksensä majakoiden sulkemisesta. Hieno uutinen kaikille majakoista kiinnostuneille.

Ensi kesän majakoihin kuuluvat varmasti ainakin Tankar ja Hailuoto. Tavoite-listalle taidan kirjata nuo Pietarsaaren edustan majakat, joita bongatessaan tarvitaan varmasti venekyyti. Täytyy koittaa tässä talven aikana tutustua esim. Kokkolan kuvauskerhoihin ja löytää ihmisiä, jotka ovat majakoista kiinnostuneita ja joiden kautta majakkasaarille voisi tällä suunnalla olla helpompi päästä!

25.08.2013 Islanti - Snaefellsnes

Kukko on herännyt. Kurkkaan kelloa, se on 6.30. On aamu.
Auton ikkunat ovat märät, mutta näen edessä siintävän mäen ääriviivat. Onko sumu hälvennyt? Sadekaan ei piiskaa auton kattoa. Olisipa mukavaa, jos keli olisi parempi, olemmehan menossa katsomaan kultaista kolmiota tänään. Lämpötila yhdeksän maissa 6,5 astetta.

Matkasuunnitelmammehan ei ollut kiveen hakattu, joten muutimme sitä heti aamulla. Lähdemmekin kohti Islannin toista sormea Snaefellsnesia. Matkalla katsastamme Islannin korkeimman putouksen.

klo 20.00
Kuinka kirjoittaa tällaisesta päivästä? Mistä löytää sanat kertomaan siitä, mitä olemme tänään kokeneet.

Aamun valjettua lähdin katsastamaan, millaiseen paikkaan olimme illan hämärtyessä automme parkkeeraneet. Tie 36 kulkee vuorten välissä, joten tien molemmilla puolin nousivat vihreät mäet. Lähdin kulkemaan pikku tietä ja löysin sen, mitä olen koko kesän koittanut kotona metsästää: kasvit täynnä pisaroita! Muutama kuva laajakulmaobjektiivilla ja loput makrolla:

olisin voinut kuvailla kesän aikana jotain ihan muuta... :-)

Ilma oli sumuinen ja hetken kuvattuani alkoikin taas tihuuttaa vettä. 

Yöpaikkamme mäeltä katsottuna

Aamiaisella vaihtuneen matkasuunnitelman vuoksi lähdimme ajamaan takaisin 1. tielle suuntana pohjoinen ja Islannin korkein vesiputous Glymur. Ajoimme kauniissa maisemissa vuonon reunaa jääden hetkeksi ihastelemaan lohijoen tyrskyjä. 

Laxa I Kjos

Vuonon pojukassa käännyimme Glymur-viitan osoittamaan suuntaan. Vähän kyllä ihmettelimme, kun netistä ei löytynyt juurikaan kuvia tästä ihmeestä, ja perille päästyämme asia selvisikin: kohta, johon tie päättyy on 10 km:n päässä putouksesta ja tuo matka oli tarkoitus vaeltaa. Vesisateessa päätimme jättää tällaisen riemun väliin. Varmasti näkisimme vesiputouksia tällä matkalla ilman 10 km:n sateessa ja liukkaassa patikointiakin. 

Totesimme, ettei tiekarhu ollut poikennut tällä tiellä viime vuosina. Pikkuveli oli sitä mieltä, että tien kunnon lisäksi Islantilaiset voisivat panostaa säähänkin vähän enemmän. Putouksille ajaessamme totesimme, että lampaisiin he olivat panostaneet. Vastaan tuli nimittäin 3 lammasta, jotka olivat muuten ihan valkoisia, mutta niillä oli mustat naamat. Olivat jokseenkin hauskan näköisiä :-) 

Jääkaapin ja vatsamme täytimme Borgarnesin pienessä kylässä. Bonus on kuulemma Islannin halvimpia kauppoja ja Bonuksen porsas näkyykin melkein jokaisessa vähän isommassa kylässä. Syömässä kävimme Trip Advisorin suosituksesta Eddu Veroldissa. Pikkuveljen hampurilainen oli kuulemma ihan hyvää, meidän muiden päivän kalana syöty turska ei maistunut juuri miltään. Vatsansa sillä kuitenkin täyteen sai, joten pääsimme jatkamaan matkaa kohti Snaefellsnesiä.

Snaefellsnesin kerrotaan olevan Islannin henkisten voimien keskittymä. Menninkäisiä ja trolleja vilisee joka puolella. Jotenkin on helppo uskoa tarinoita, kun katselee maisemia niemen kärjessä. Laavavirtauksia, kivenlohkareita, kuumaisemaa, tulivuoria, ikijäätä. Islantilaiset ovat ymmärtäneet suojella niemen kärjen luonnonsuojelualueeksi, jolla yöpyminen ei ole sallittua. Päivän kruunasi sateen loppuminen ja auringon ilmestyminen lämmittämään jäseniä. Auringon valossa värit pääsivät hyvin esille ja maisema oli todella hämmästyttävä. Sumun tilalle on tullut tuuli, joka ottaa napakasti autoon kiinni. Kaiken kaikkiaan parempi kuitenkin näin.

Yöpuulle asetumme tien 54 varteen. Meren vellonta kuuluu ulkoa ja ikkunasta näkyy vihreä vuoren seinämä vesiputouksineen. Ei hullumpi paikka viettää yötä.

Reitti kartalla

Uudet kaverini

Sain eilen koulusta lainaksi objektiivin, jota joskus haaveilin hankkivani eli ns. legendan 

Lähdin luonnonsuojelualueelle katsomaan, olisivatko kurjet paikalla. Ainakin joutsenet, töyhtöhyypät ja joitain liroja siellä olisi. Lampaat ja ylämaan karja laiduntavat peltoja, joten niistäkin voisi joitain otoksia saada.

Opettaja jo vähän varotteli, että ilman jalustaa voi olla vaikea kuvata pitkillä etäisyyksillä, mutta lähdin ennakkoluulottomasti koittamaan :-)

Tässäpä uudet kaverini:

Ensin paikalla olivat joutsenet, töyhtöhyypät ja hanhet

Isommatkin halusivat päästä veden ääreen

Tulkaahan nyt sieltä

No joo joo, oota nyt ihan rauhassa!

Lopulta saapuivat myös kurjet

Kuvat on ihmeen pehmeitä. En tosiaan oikein päässyt sinuiksi objektiivin kanssa, mutta sitä vartenhan täällä ollaan, että harjoitellaan ja opitaan.

Islanti (Keflavik -> tie 36) - 24.8.2013

24.8.2013
klo 14.30 (17.30 suomen aikaa)

Kotipihalla lähtöaamuna

Aamu valkeni aurinkoisena herätyskellon herättäessä seitsemältä. Eilinen ilta meni pakkaillessa ja oudolta tuntui, kun mukaan pakattiin villaista, fleeceä ja sadetta & tuulta pitävää vaatetta. Harvemmin on matkalaukkuni täyttynyt tällaisilla varusteilla matkalle lähtiessäni, mutta tänään onkin suuntana Islanti, tuo tulen ja jään maa.

Eksoottinen Islanti on jo pitkään ollut haaveissani ja viime talvena mainitsin siitä isälleni. Muuta ei tarvittukaan, kun matkan suunnittelu alkoi. Kun matkasta innostui myös pikkuveljeni, on porukka sama kuin 2 vuotta sitten Australiassa. Tutussa porukassa on turvallista matkustaa.

Jo Australian matkaa suunnittelimme tehtäväksi matka-autolla, mutta suunnitelma peruuntui, kun ymmärsimme maan etäisyydet. Islanti on kuitenkin ympärysmitaltaan vain pieni osa Australiasta, reilut 1000 km, joten sinne matka-autolla matkustus sopii mainiosti. Niinpä tilasimme lennot Icelandairilta (360€/nuppi) ja vuokrasimme auton, johon me kaikki hyvin mahdumme (300€/nuppi).

Lentokoneessa istuessa tulee mieleen kaikenlaisia tarinoita, joita on Islannista lukenut ja hienoja paikkoja, joita pitäisi seuraavan viikon aikana omatoimisesti löytää. Reittisuunnitelma on tehty suurpiirteisesti, joten yllätyksille on sijaa eikä mikään pakota meitä etenemään suunnitelman mukaan. Norjalaisten öljynporauslauttojen yläpuolella ei voi muuta kuin huokaista. Kauan odotettu matka on alkanut :-)
***
On ilta, tai oikeastaan yö. Paikallista aikaa 21.45, eli suomen aikaa kohta yksi yöllä. On ollut pitkä päivä. Lento oli tasainen, mutta koskaan en ole ollut koneessa, kun laskeutuminen on ollut näin epävakaa (raf landing). Melkein tuli jo hankala olo... Kaikki meni kuitenkin hyvin ja hetken kentällä odoteltuamme tuli asuntoauton vuokrafirman ihminen hakemaan meitä. Autoon tutustuminen ja sen tarkistus vei oman aikansa, joten pikaisen kauppareissun ja iltaruoan jälkeen ajoimme Reykjavikin ohi kohti Pingvelliriä. Kartanlukija (=minä) on vielä vähän ruosteessa ja risteykset tulevat nopeasti vastaan, joten muutaman kerran kävimme ottamassa vauhtia vähän ideaalireittiä pidemmältä. Tasaisen pysähdyspaikan löysimme 36-tielle käännyttyämme melkein heti. Tässä olemme purkaneet laukut ja tehneet itsellemme pedit. Nyt alkaa jo olla myöhä, joten uni pyrkii väkisinkin silmään.

Asuntoautolla voi Islannissa parkkeerata yöksi luonnonsuojelualueita lukuunottamatta mihin vain. Leirintäalueita on kuulemma melkein joka kylässä, joten sellaisen löytyminen ei liene hankalaa sekään. Joskus menemme varmasti camping-alueelle, mutta tämä ensimmäinen yö menee nyt näin.

Keli on ollut sumuinen ja tihkusateinen. Lämpöä on n. 9 astetta. Ilma tuntuu kuitenkin jotenkin leppoisalta, joten ihan kamalan kylmän tuntuista ei ole ollut.

Keflavikin lentokentän "näkymät"

Maisemat Keflavikissa (se, mitä niistä näkyi) näyttivät tässä kelissä kuin viimeistelemättömältä rakennustyömaalta. Luonnonsuojelualuetta lähestyessämme muuttuivat maisemat vehreämmiksi ja mäkien rinteillä näimme jo ensimmäiset Islanninhevosetkin.

Kello on jo paljon ja matka on vasta alussa. Huomiselle toivon enemmän näkyvyyttä ja vähemmän sadetta. Kumpaakaan ei säätiedotus luvannut. Mieli on kuitenkin hyvä! Olen vihdoin päässyt maahan, johon olen jo pitkään toivonut pääseväni.

Päivän ajoreitti

Kuvia päivän aikana 4 :-)

 
  

Ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) itse kirjoitettu pakina

Koulussa kun on, tulee siellä tehtäviä, joita ei odottaisi eteensä tulevan...

Kaikki sai alkunsa siitä, kun en päässyt osallistumaan opetukseen kahdella ensimmäisellä opetusviikolla (eka viikko oli vain tutustumista opetukseen ja koulurakenuksiin). AV-journalismin kurssilla saimme tehtävän tehdä haastattelun. Noh, paikalla olleita opiskelijoita ohjeistettiin tekemään haastattelukysymykset toisistaan (parityö), mutta minullahan ei sellaista mahdollisuutta ollut. Kehittelin siis omat kysymykseni uudesta koulurakennuksestamme Lime-mediakeskuksesta. Rakennus on valmistunut viime talvena ja sen myötä meillä on aika kivat mahdollisuudet opiskeluun. Tein siis haastattelukysymykset av-puolen tiiminvetäjälle uudesta talosta.

Koska kyse oli journalismista, ei tehtävä tietystikään päättynyt tähän, vaan kysymysten perusteella pidettiin haastattelut ja haastattelun perusteella piti kirjoittaa juttu. Niinpä minä rohkeana (?) tyttönä laitoin kysymykseni tiiminvetäjälle sähköpostilla :-) Aikataulu oli kuitenkin liian kireä hänelle, joten opettaja antoi minulle toisen jatkotehtävän: Kirjoita pakina jostain ajankohtaisesta aiheesta.

Pakina? Mikä on pakina? Ei muuta kuin wikipedia auki ja pakinan määrittelyä etsimään. Olin lukenut joitain pakinoita, joten suunnilleen tiesin mistä on kyse. Aika vaativan tehtävän antoi opettaja näin opiskelun alkuun...

Mietin pakinaan aiheita ja kyselin ystäviltä vinkkejä. Kirjoittaisinko Nokiasta vai "kansantalouden rakennemuutospaketista"? Pyörittelin aiheita mielessäni ja päädyin siihen, että aiheen tulee olla minulle tuttu ja yksinkertainen, koska tyylilaji on uusi ja haasteellinen. Takaisin omaan arkeen siis.

Haastattelukysymykset tein koulurakennuksesta, joten pakina alkoi muotoutua opiskelun ja koulun ympärille. Tässäpä siis ensimmäinen pakinani...

 Kokkolaan koulun penkille

Aloitin opiskelun. Kokkolaa lähempää ei koulua löytynyt, matkaa 400 kilometriä. En aja päivittäin.
Oli hankittava asunto. Solussa olisi voinut olla hauskaa ja olisin voinut vahingossa tutustua uusiin ihmisiin. Hain yksiötä. Sain sen, nyhjötän kotona yksin.  

Koulurakennus on uusi. Tilat on hienot eikä niistä puutu mitään. Paitsi öljyä saranoista ja ilmastointi leffateatterista. Tuolitkin natisevat kivasti. Opea se häiritsee.

Koulussa tutustun väkisinkin luokkakavereihin. Tytöt on kilttejä ja pojat häiriköi. Esimerkiksi Kalle (nimi muutettu). Toiminut 10 vuotta henkilökohtaisena avustajana. On tainnut saada paljon aiheita lyhytelokuviin. Usein suukapulan tarpeessa, ainakin open mielestä. Meitä muita Kalle huvittaa. Pitää tunnelman luokassa keveänä.

Meillä on monta opea, kaikki vähän erilaisia. Yhden tunnilla on hauskaa. Siellä joutuu kuuntelemaan ja uskaltaa vastata, kun ope kysyy.
Toisen tunnilla kannattaa olla ajoissa, koska ovi menee lukkoon, kun tunti alkaa. Niin ope ensimmäisellä kerralla kertoi. Lukkoon oven laittaa Kalle, koska on periaatteen mies. Ja ope juoksee avaamassa ovea myöhästyjille.

Olisipa kiva, jos voisi keskittyä pelkästään opiskeluun, mutta ruokaakin pitää saada. On mulla kyllä vararavintoa, mutta laskuja sillä ei pysty maksamaan. Jos en tekisi illalla töitä, viettäisin aikaa kaupungilla koulukavereiden kanssa ja verkostoituisin. Siitä olisi hyötyä tulevaisuudessa. Mutta ei. Istun koneen äärellä ja teen töitä, joiden vuoksi päätin lähteä opiskelemaan.