Tulevan kesän majakkasuunnitelmat

Kevät on vihdoin tullut ja aurinko piristää tätäkin vapaapäivää. Niinpä tekee mieli suunnitella ensi kesää ja kesän reissuja.

Tämän kesän olen ajatellut viettää kotosalla uuteen pihaan ja maisemaan tutustuen, mutta muutaman lyhyemmän reissun meinaan kuitenkin tehdä. Majakkaprojektin toivon edistyvän neljällä majakalla, vielä en ole kuitenkaan päättänyt, käynkö tutustumassa majakoihin yhdellä reissulla pikaisemmin vain ulkoapäin vai koitanko päästä tutustumaan edes yhteen majakoista myös sisältä käsin.

 Tämän kesän suunta on Porin seutu ja sen 4 helpoimmin bongattavaa majakkaa: Kallon majakka, Kaijakarin majakka, Yttergrundin majakka ja Sälgrundin majakka. Reitti tulee olemaan suunnilleen tällainen:

 

 Majakkaseuran sivuilta voi nähdä, että Yttergrundin majakkasaarelle tehdään retkiä satunnaisesti. Laitoin viestiä sivulla kerrottuun sähköpostiosoitteeseen Kristiinankaupungin matkailuneuvontaan ja kysäisin retkistä. Vastausta odotellen...

 Myös Sälgrundin majakkasaaresta kerrotaan majakkaseuran sivuilla. Sinne voi näköjään tilata kyydin ja saarella voi yöpyäkin. Kunhan saan lisätietoa Yttergrundin majakan retkistä, otan yhteyttä kuljetusliikkeeseen ja kysäisen Sälgrundin tilannetta. Voisi olla hienoa viettää yö saarella :-)

Kallon majakan voi käydä bongaamassa ihan autokyydillä. Sievän näköinen pieni majakka :-) 

Kaijakarin majakka näkyy toivottavasti mantereelta, koska muuten se voi olla aika vaikea bongattava... Netistä löytyy aika vähän juttuja Kaijakarin majakasta, mutta sen verran siitä kuitenkin kerrotaan, että se on rautaristikkorakenteinen ja valmistunut vuonna 1933.

Ajokilometrejä tulee n. 750, joten kannattaa miettiä, josko reissun tekisi asuntoautolla. Perjantai-iltana voisi jo ajella vaikka Porin majakat ja lauantaina bongata Sälgrund. Sunnuntaille jäisi sitten Yttergrund ja kotimatka. Auton voisi siistiä maanantai-iltana työpäivän jälkeen.

Jos reissuun lähdetään henkilöautolla, voi lähdön jättää lauantai-aamuun. Silloin kannattaisi varmasti ajaa suoraan Sälgrundiin, olla siellä yötä ja bongata Yttergrundin ja Porin majakat sunnuntaina. Auton valinta riippuu seurasta, jolla reissuun lähdetään sekä siitä, uskaltaisinko vihdoin ajaa isolla autolla vähän itsekin...

Venetsia maaliskuussa

Muutto maalle on vienyt kaiken energian, joten kuvien otto ja Venetsian reissusta kirjoittaminen on jäänyt... Nyt on kuitenkin huusholli jokseenkin kunnossa, joten maltan istahtaa koneen ääreen muistelemaan. Tässäpä siis pieni kuvaus Venetsiasta, kaupungista, joka on niin erilainen kuin mikään muu kaupunki, jossa olen käynyt!

Venetsiaan lähdimme maaliskuun alussa, tarkemmin sanottuna 9.3.. KLM:n lento vei meidät Amsterdamin kautta Marco Polon lentokentälle. Venetsiaan pääsee kentältä joko maitse tai vesitse ja me valitsimme kuulemma sen ainoan oikean tavan eli vesitse. Aligunan linjalla 1 pääsimme "omalle" vaporettopysäkillemme San Angeloon, johon vuokraemäntämme tuli meitä vastaan.

Asuntomme oli mainio kolmen makuuhuoneen huoneisto San Marcon alueella yhden sillan päässä San Angelon vaporettipysäkiltä. Asunto on hyvällä paikalla ja eri suuntiin saarta pääsee näppärästi liikkumaan.

Päivämme aloimme hakemalla valmiit sämpylät lähikahvilasta. Vaihtoehtoja oli lukuisia eikä aamiaiseen kyllästynyt viikossa, vaikka leipä vaaleaa olikin. Kahvit ja hedelmät ostimme kaupasta, joten aamiaisemme oli runsas ja sillä jaksoimme pitkälle päivään.

Aamiaisen jälkeen lähdimme joko yhdessä tai eri porukoissa tutustumaan kaupunkiin. Katsoimme kartasta sopivan suunnan, jota emme olleet vielä nähneet ja lähdimme taivaltamaan. Lähtipä asunnolta mihin suuntaan hyvänsä, löytyi aina mielenkiintoista ja hauskaa katseltavaa. Pieniä puoteja oli talojen kivijaloissa ja turisteille suunnattuja matkamuistomyymälöitä riitti joka kulmaan. Vaporettolippua emme lopulta ostaneet eikä sitä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tarvittukaan. Kaupunki on sen verran pieni, että jalkaisin liikkumalla pääsee paikkaan kuin paikkaan.

"Pakollisina" vierailukohteina pidimme San Marcon torin ympärillä olevia kohteita: Pyhän Markuksen kirkko ja kellotorni sekä Docen palatsi ja museo Correr. Lisäksi halusimme nähdä naapurisaaret Muranon, Buranon ja San Michelen hautausmaasaaren. Luonnollisesti myös condoliajelu kuului suunnitelmiin.

Tämä kaikki ja paljon muuta mahtui viikkoon, jonka Venetsiassa vietimme. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten olkaapa hyvät (ja kun näyttää, että kuvat loppuvat, paina Lisätietoja-linkkiä ja näet lisää kuvia):

Asuntomme olohuone ystävän kalansilmäobjektiivilla kuvattuna

Näkymä makuuhuoneen ikkunasta

 

Academican sillalta on hienot näkymät Canal Grandelle

Rakkauden kaupunki

Ambulanssit, poliisit ja paloautot kulkivat vetten päällä ihan niinkuin kaikki muukin logistiikka.

Kokki tauolla

Erilaisea naamareita oli kaupat pullollaan. Osa oli halpoja Kiinassa tehtyjä muovimaskeja ja osa aitoja oikeita karnevaaleihin tarkoitettuja kaupungissa käsin tehtyjä maskeja. Eron kyllä huomasi, kun aito maski osui kohdalle. Kuvassa jäljennös...

Iloinen pariskunta vanhan herran kyydissä condoliajelulla

matalimmista kohdista ei menty millään välineellä

Mistähän syystä tähän ikkunaan on kiinnitetty ruusu?

Paikallisetkin seuraavat mielenkiinnolla Canal Granden touhuja

Naisten melontakilpailu sattui kohdalle. Keli oli hauskan sumuinen

Kanaaleja ja heijastuksia oli kaupunki täynnänsä

Nypläystä - valmiita töitä

Kuten jo aikaisemmin kerroin, ei nypläys ole mitään hätäisen naisen hommaa. Valmista syntyy hitaasti, tai sitten työn jäljestä näkyy hätiköinti.

Nypläyksessä puhutaan lyönneistä. Peruslyöntejä on kolme: kokolyönti, puolilyönti ja liinalyönti. Kun oppii kokolyönnin, osaa automaattisesti myös puoli- ja liinalyönnit.

Nypläystä varten tarvitaan nypläystyyny, nypylät, nuppineuloja ja lankaa. Nypläysmallia sanotaan mynsteriksi. Mynsteri näyttää esim. tältä:

Meidän ope piirtää myös tarkemman ohjeen, josta näkee, kuinka langat oikeasti nyplätessä menevät:

Ensi alkuun kuvaa on vaikea tulkita, mutta se hetki, kun huomaa tajuavansa jotain kuvasta on ikimuistoinen :-)

Syksyllä aloitimme työväenopiston kurssilla kuuden parin utilla.

Tästä näkee tietysti vielä selvästi, ettei nypläys ole "ihan" hanskassa. Puolustukseksi sanottakoon, että tämä on ensimmäinen työni ja se saa mielestäni näkyäkin työn jäljestä. Nypläämisen viehätys vähenisi huomattavasti, jos se olisi yksinkertaista ja helppoa.

Kuuden parin utin jälkeen teimme Jyrknipun:

Jyrknippu on neliön muotoinen ja siinä harjoittelimme kokolyönnin lisäksi työn päättelyä. Tarpeeksi pientä virkkuukoukkua ei kaupasta löydykään niin helposti, joten pitää katsoa Venetsian Buranossa, josko sieltä saisi. Keväällä järjestetään viimeistelykurssi, jolloin päättelen langat ja kiinnitän pitsin kankaaseen.

Tällä hetkellä teen Spindelnattoa:

Mielestäni työn jälki alkaa näyttää jo ihan siistiltä, kunhan vain malttaa nyplätä rauhassa ja kiristää langat kunnolla. Spindelnatossa harjoitellaan hämähäkin tekoa, joka ei olekaan ihan helppoa. On aika hankalaa saada hämähäkki tasaiseksi joka puolelta:

Harjoittelemalla hämähäkeistäkin tulee ehkä joskus tasaisia ja kivan näköisiä :-)

Kesämuistoja

Talvisia maisemia voimme kaikki katsoa ikkunasta, joten tässäpä muutama muisto mökiltä viime kesältä, kun testailin kamerani uusia lisäosia

Gran Canaria - Puerto Rico 23.11.12

Viimeinen kokonainen päivä täällä valon, auringon ja levon paikassa... on tullut todella tarpeen tämä syyspimeän loma. Nyt on akut ladattu täyteen voimaa ja virtaa, joten tällä mennään nyt läpi tulevan talven haasteiden.

Kuten viime perjantaina, lähdemme myös tänään Playa del Inglesin dyyneille nauttimaan auringon,  meren ja hiekan tunnusta iholla. Tänään aurinko paistaa pilvettämältä taivaalta, mutta rantatuulessa olo ei ole tukahduttavan kuumaa. Pystyn pitämään kameran esillä, koska tuuli ei pöllytä hiekkaa tänään. Hiekan ja veden leikkiä on hauska kuvailla, ihmisten jalanjäljet tuovat hiekkaiseen maisemaan oman hauskan lisänsä. Voisin edelleen istuskella dyyneillä tuntikausia vaihtuvaa hiekkamaisemaa katsellen ja meren tyrskyistä nauttien.

Kävelemme taas Melonerasista rantaa pitkin Inglesin puolelle. Tyrskyjä on tuulettomuudesta huolimatta sen verran paljon, että punaiset liput liehuvat ilmoittaen uimaan menemisen vaaroista. Vasta ihan Inglesin päässä aallot ovat sen verran pieniä, että uskaltaudumme uimaan. Jopa minä käyn aalloissa pyörimässä eikä vesi ole oikeastaan ollenkaan kylmää :-) Mainio päätös tälle hienolle lomalle.

Ennen kirkkoon menoa käymme kirkon edustan ostoskeskuksessa ottamassa vähän välipalaa. Vanhemmille maistuu kahvi samaan aikaan kun minä keskityn ison jäätelannoksen tuhoamiseen. Annoksessa on paljon hedelmiä ja se on oikein hyvä välipala kuuman päivän päätteeksi. Kirkossa hiljennymme kiittämään tästä kaikesta. Bussimatkalla kotiin ajettaessa katselen pimeää maisemaa viimeisen kerran...

Gran Canaria - Puerto Rico 22.11.12

Nälkä! Maanantain jälkeen tänään ensimmäistä kertaa nälkä, joten vatsatauti taitaa olla taltutettu. Aamupala maistuu hyvin. Äiti jää viettämään "vapaapäivää", kun me lähdemme isän kanssa merelle katamaraani-risteilylle.

Risteily ei ollut kummoinen, mukavammallakin olemme olleet esim. muutama vuosi sitten Kap Verdessä :-) Aluksella ei ollut purjetta, joten se putputti moottoreilla koko matkan rantaviivaa pitkin. Vuoret ovat täällä kyllä jylhiä, joten maisemaa piisasi. Laiva pysähtyi ensin Moganin eteen, jossa halukkaat pääsivät ajamaan Jet Skillä ja banaanilla.

Kun banaaniajeluhalukkaita ei enää ollut, jatkoimme matkaa pohjoiseen päin. Teneriffan Teide-vuori näkyi selvästi, sen verran kirkas päivä oli. Vuori on noin 3 tkm korkea ja pilvet peittivät sen alimmat osat.  Pysähdyimme pieneen puokamaan, jossa saattoi uida ja snorklata. Itse oleilin laivan yläkannella ja ratkoin sudokuja. Aurinko porotti niin kuumasti, että varjokohta piti etsiä. Laivaan mahtuu 60 henkeä, mutta nyt mukana on vain 15 vierasta ja 2 henkilökuntaan kuuluvaa poikaa. Toisin kuin Kap Verden risteilyllä täällä eivät pojat juurikaan vaivaa itseään vieraiden viihdyttämiseksi...

Takaisinpäin lähdemme, kun paluuaika alkaa lähestyä. Äiti on tällä välin käynyt yläkylässä vanhassa hotellissaan ja ehtinyt keittää meille kahvitkin valmiiksi. Onpa mukava palata kahvintuoksuiseen "kotiin".

Hotellilla on torstaisin grilli-ilta, joten on hauskaa seurata valmisteluja oman huoneen parvekkeelta. Lopputuloskin on maukas (ja kyllä: Stina Pettersson oli paikalla :-) ), joten pääsemme nukkumaan hyvillä mielin.

Gran Canaria - Puerto Rico - 21.11.12

Ei tainnut kuitenkaan olla vielä aika ruokailun, sen verran pahalta tuntuu vatsassa nyt. Muuten olo on suht virkeä eikä enää heikko kuten eilen oli. Olkapäässä näkyy nyt turvotuksen hellitettyä selvästi joku putkilo. Jotain siellä on, joka pitää tutkituttaa ja hoitaa pois :/

Aamupäivä on kulunut kaikesta huolimatta mukavasti altaalla maaten. Edelleen vahvistuu tunne siitä, että muualla voi olla pilvistä ja sataakin, mutta Puerto Ricossa senkun paistaa. Väriä on tullut auringossa kävellessä joka puolelle tasaisesti ja tuntuu mukavalta, kun ei ole enää ihan kalpea.

Käymme iltapäivällä äidin kanssa ostoskeskuksessa. Minä ostan puseron, jonka äiti on jo käynyt valmiiksi valitsemassa. Äiti ostaa itselleen kevyen yöpaidan, koska on varannut matkaan vain paksun pitkähihaisen yöpaidan kuviteltuaan, että yöt ovat täällä kylmiä. Ostamme myös hiusvärit ja leikimme kampaajaa huoneessani kauppareissun jälkeen. Nyt on taas juurikasvu hoidettu pois molemmilta.

Vatsa tuntuu iltaa myöten paremmalta, joka saattaa kuitenkin johtua siitä, että en ole syönyt juuri mitään tänään. Kohta lähdemme päivälliselle ja sen jälkeen totuus paljastuu...

Punta del Rey on ehkä Puerto Ricon hotelleista paraalla paikalla, ainakin meidän mielestämme. Hotelli on ensimmäisenä Puerto Ricon "kattilan" vasemmalla puolella mereltä päin katsottuna. Aamuaurinko paistaa suoraan edestä vuorten takaa. Aurinko kiertää päivän mittaa niin, että allasalue alkaa mennä varjoon puoli neljän kieppeillä. Hotelli on aivan rannassa, mutta koska olemme Puerto Ricossa, on meillä 134 porrasta rantaan. Ja tietysti saman verran takaisin ylös hotellille. Laskimme tänään, että meidän hotellissamme kolmas kerros on merenpinnalta laskettuna ainakin 10.ssä kerroksessa, saattaa olla korkeammallakin. Näkymät ovat siis hienot koko laaksoon.
Aamupala on ns. englantilainen aamupala, joka on meille riittänyt hyvin pitkälle iltapäivään. Lisäksi olemme tarvinneet vettä ja päiväkahvit. Päivällinen ei ole tyypillinen seisova pöytä, vaan listalta voi valita alkuruoan, pääruoan ja kahvin/jäätelön. Melkein jokaisena päivänä on tarjolla myös päivän spesiaali, jonka myös puolihoitoasiakkaat voivat valita. Tällöin alkuruoka jää kuitenkin pois. Juomat eivät kuulu puolihoitoon, joten ne maksamme itse. Ruokaan ei siis puolihoidon varanneilla mene paikan päällä juurikaan rahaa.
Sekä aamulla että illalla palvelu on kertakaikkisen hienoa. Aamulla tarjoilija pitää huolen, että kaikki toimii moitteetta. Illalla tarjoilijoita on useita. Paikan henki on "Miguel", joka ottaa tilaukset vastaan ja pitää huolen, että asiakkaat saavat hyvää ruokaa. Paikan "pelle" on "Julio" aka "Daniel", oikeasti Felippe. Hän pelleilee, säheltää, tuo tilauksia, yleensä oikein, mutta joskus sattuu pieniä kömmähdyksiäkin. Meille hän toi muutama ilta sitten naapuripöydän viinin. Ja koska hän on kova pelleilemään, emme ymmärtäneet hänen olevan tosissaan kuin vasta sitten, kun hän kaatoi viiniä laseihin. "Minna" ja "Maija" toimivat baarimikkoina tai juomanlaskijoina. Keittiössä häärää kaksi kokkia. "Stina Pettersson" on nähty vasta kerran, saa nähdä onko hän huomenna paikalla, kun on taas grilli-ilta. Tämän hotellin puolihoitoa voi varauksetta suositella kaikille, jotka haluavat päästä ruoan kanssa lomallaan helpolla.